sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Sikamaista oleskelua ja fiksuja lampaita

 Miten sian kesäpäivät sujuu? Kiitos kysymästä, oikein mukavasti.


Otetaan pieniä kauneusunia.



Sitten voi syödä vadelmia...



Jos on seurallisella tuulella voi vaikka jutella 
naapurinlikkojen kanssa. 


Jos tosissaan hiukoo niin sitten pitää toivoa että 
palvelija on tuonut ruokaa.


Ja vielä torkkujen lomassa voisi nauttia muutamat rapsutukset.





Sellaista se on onnellisen sian elämä.


Kuinka muuten sattuikaan että mun lampaat on maailman viisaimpiakin! Ahvenanmaanlampaista sanotaan että ne on vuohimaisia, ehkä tämä äsken todistamani lehtien havittelu on sitten sitä.

Pihlajan lehdet on selvästi lampaista parhaita lehtiä. Ne ovat nyt syöneet kaikki lehdet mihin helposti ylettyvät, nyt onkin sitten haastavampaa lehtien hankkimista edessä.

Ne hyppäävät ohuita runkoja vasten ja puun taittuessa maahan lampaan painosta se saakin lehdet kätevästi syömisetäisyydelle. Ei vaan pojat ole koskaan tehneet tälläistä, mielummin ne tyytyvät kerjäämään ihmiseltä ruokaa kuin hankkimaan sitä itse.

Sirkka-Liisa käyttää siskoaan Himmeliä ponnahduslautana. Reilua.

Tässä arat lampaat tepastelevat pressun päällä kun Mika tekee niille sateensuojaa. 

Lampaat on paljon fiksumpia ja hauskempia eläimiä kuin niiden maine on.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Halaa mua, rakasta mua



Mun on pakko tarttua aiheeseen nimeltä halaus kun yksi pieni lause jäi päähän kummittelemaan.

Kaverikoirien kanssa kierretään kaikenlaisia tapahtumia niiden vakio-vanhainkotien lisäksi jotka ovat mun ja Allin "päätyö". Yksi ryhmäläinen kertoi pienen pojan ja koiran kohtaamisesta.

Poika oli silitellyt koiraa, ja oli tokaissut että haluaisi olla tälläinen koira. Kun ohjaaja hymyillen oli kysynyt että mistäs nyt moinen toive, niin poika oli vakavalla naamalla kertonut, että koska näitä koiria silitetään ja halataan, häntä ei halata eikä silitetä. Ei kotona, eikä muuallakaan.

Mulla meinaa sydän särkyä tälläisestä. 

Kuinka helppoa halaamalla on kertoa toiselle, että "sinä olet minulle tärkeä". Kaikki eivät pidä vieraiden ihmisten halaamisesta (ainakaan suomalaiset!) mutta uskoisin että jokaisella ihmisellä on sisäänrakennettu toive tulla halatuksi rakkaimpiensa toimesta.

Pelkkä halaaminen ei varmaan pelasta kenenkään parisuhdetta (tai elämää), mutta halaamatta jättäminen voi kyllä pilata. Eikä halaamista ja haluamista ei kannata sekoittaa keskenään.



Jokainen haluaa olla rakastettu, erityisesti jokainen lapsi. Aikuisella se lapsi asuu meidän sisällämme, syvällä sielussa.

Rakkaimpiemme edessä olemme henkisesti aika alastomia. Ei ole sitä suojaa mitä vieraampien ihmisten edessä on. Siksi ne arvostelut, arvioivat katseet ja hymyttömät kasvot satuttavat paljon syvemmälle kuin vieraiden. Ei kukaan voi loukata kovin syvällisesti joka ei tunne.

Mulla on aikapaljon omakohtaista kokemusta siitä tunteesta ettei kelpaa omille vanhemmilleen. Suurinosa siitä on ollut väärinkäsitystä josta en vain ole pystynyt puhumaan. Millaisia sanoja lapsella on kysyä tälläistä asiaa kun sitä ei ollut edes aikuisena?

Vasta kun muuten suurien kriisien jälkeen elämä alkoi tuntua turvalliselta niille tunteille pystyi alkaa antamaan nimiä.  Siitä on vielä pitkä matka siihen että uskaltaa kysyä ne kysymykset. Että kelpaanko mä teille sellaisena kuin mä olen.

Kelpaanko mä teille vaikka mä en jakanut teidän vakaumustanne.
Ei ole helppoa olla se, joka jo aika nuorena ymmärtää että perheessä on yksi totuus ja itse ei edusta sitä.

Mä en päässyt täysin tekemään tiliä asian kanssa koska toinen osapuoli kuoli. Se helpotti toisaalta omaa paranemista, toisaalta se prosessi jäi tavallaan puolitiehen koska ikinä ei tarvinnut/osannut/voinut sanoa suoraan niitä sanoja joita olisi pitänyt sanoa. Sitten kun olisi pystynyt ei enää voinut.

Aihe on mulle edelleen aika vaikea, mä voin koittaa kirjoittaa siitä joskus enemmän.



Toivoisin hartaasti, että ihmiset halaisivat omia lapsiaan. Kertoisivat heille miten ainutlaatuisia he ovat. Kertoisivat yhä uudelleen ja uudelleen että se lapsi kelpaa omana itsenään.

Sekin lapsi, joka ei meinaa koulussa millään saada kokeista vitosta parempaa. Se lapsi on ihan yhtä ihana, arvokas ja hyvä kuin se joka saa joka kokeesta kympin. Koulu ei määrittele meitä, kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä meitä.

Kuinka paljon parempi ihmisen on kasvaa ehjäksi kun kokee olevansa rakastettu, hyväksytty ja arvokas. Kertokaa se rakkaillenne, kertokaa se erityisesti niille lapsille. Ettei niiden tarvitse kadehtia koiria siitä että koirat saa silitystä, rapsutusta ja hyväksyntää.

Kevyttä viikonlopun alkua vaan.



keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Neidit ahvenanmaalta




 Nyt mulla on ihan oikeita lampaita. Ei mitään sellaisia "syödäänkö nämä tänä- vai ensisyksynä"-lampaita. Ihan hyviä lampaita nekin on, mutta nämä neitoset ovat nyt tulleet jäädäkseen.
Saanko siis esitellä Sirkka-Liisan, Hattaran ja neidin jolla ei ole vielä nimeä. Ehdotuksia otetaan vastaan!

Hain ne maanantaina, ja vaikka kuinka koittaisin valehdella niin hakureissu oli yhtä kärsimystä. Ihan mahtavaa on ajaa rapiat sata kilometriä sivu autolla jossa ei ole ilmastointia, jossa tuuletin puhaltaa kuumaa ilmaa (koska pihalla oli +25C) ja josta ei saa ikkunoita auki.
Siinä on kyllä kattoluukku, mutta sitä ei oikein voi pitää ajon aikana auki ellei halua että hiukset lähtee päästä, korvat on lukossa ja pää ei käänny. Senverran kyllä ajoin luukku auki että sain kohtuullisen kivan päänsäryn.
Autossa oli niin kuuma että ajoin ilman paitaa, ei kait siinä mitään laitonta ole?


No mutta lampaat saatiin kotiin, ja olen nyt pitänyt ne tähän iltapäivään asti sisällä että ne nyt edes hiukan tietäisivät keneltä saa ruokaa ja kuka on se oma ihminen. Lisäksi eilen olin Allin kanssa yhdessä tapahtumassa edustamassa kaverikoiria niin en olisi edes ehtinyt lammaspaimeneen.

Tänään sitten töiden päälle laitoin lampaat ulos. Ne on niin ihanan kesyjä ettei niiden kanssa ole mitään ongelmia siirrossa tai muutenkaan. Lemmikkilammas on hiukan erilainen kuin isommassa laumassa kasvanut kaveri.

Siinä ne nyt sitten Ottopojan pihanurmella tottuvat meihin ja sitten siitä ne siirretään muualle laitumelle.

Facekaveri oli julkaissut uudelleen päivityksen vuodelta 2010 missä mä olin haaveillut kanoista, lampaista, vuohista jne. eläimistä. Kuusivuotta ja mun unelmat on nyt sitten toteutuneet, kappas vaan.

Oikeastaan tällähetkellä en tiedä mistä voisin olla onnellisempi. Ehkä esimerkiksi siitä, että lampaat ei nyt yönaikana karkaisi vaan pysyisivät langoissa.

Kiitos vielä Hanna ja Thomas lampaista!






maanantai 18. heinäkuuta 2016

#Kasvimaan satoa


Kasvimaa ei todellakaan ole mikään blogikasvimaa. Siellä kasvaa vesiheinää, jauhosavikkaa ja kaikkia muita rikkaruohoja hyvinkin iloisesti. Revin niitä sioille silloin kun jaksan ja käyn paikalla mutta sellaista oikeaa kitkentää en ole tehnyt koko kesänä. Mutta mitä se haittaa?!

En ymmärrä miksi kasvimaan pitäisi olla joku puhdas multa-aavikko. Kasvien kasvu ei nimittäin mitenkään erityisesti ole rikkaruohoista häiriintynyt. Paitsi ehkä tillin kun en meinaa erottaa missä sitä kasvaa ja missä ei!

Paljon enemmän on ollut haittaa kaalikärpäsistä. Lehtikaaleja ei mulla ole koskaan ennen syöty. No nyt on. Onneksi niitä on töissä ja siellä jostain käsittämättömästä syystä ei kaalikärpäset ole syöneet kaaleja tänäkään vuonna. Jotenkin vähän epäreilua.

Mä olen vaan kauhen tyytyväinen että kasvit kasvaa. Viimevuonna kasvu oli selkeästi heikompaa, kyllä vaan kannatti kalkita ja vetää kanankakkaa maahan!
Härkäpavut kukkii, kehäkukat kukkii ja ruiskaunokit kukkii. Kahta viimeistä olen jonkinverran esikasvattanut että saan nauttia koko kesän kukinnasta. Suosittelen lämpimästi.


Eilistä paistoa-blogissa oli viimekesänä juttua kimppapurjosta. Eli samaan ruukkuun kylvetään noin 5 purjon taimea ja ne istutetaan koulimatta maahan. Se on ollut ihan nerokasta! Sitäpaitsi ne erottaakin rikkisten seasta paremmin, ja ne vie paljon vähemmän tilaa. Ja vaivaa säästää joka työvaiheessa aivan valtavasti. Purjot nimittäin on aika epäkiitollisia koulittavia.


Hoidettiin tänään mehiläisiä. Voi taivas kun se pesä on agressiivinen! Oli kuin jostain sketsistä kun rynnättiin lopulta pakoon mehiläisiä.
Ensin koitettiin mennä varjoon toiselle puolelle pihaa, se ei auttanut mitään. Sitten paettiin sisälle, siitä varastohuoneeseen, siitä kylppäriin, välillä laitettiin koiria turvaan koirahuoneeseen, sitten koitettiin hätistellä "irtomehiläisiä" ikkunasta ulos ja myös tapettiin osa.

Normaalisti mä en tapa hyönteisiä vaan ohjaan ne ulos, mutta nyt melkein tunsi sairasta mielihyvää kun lattiaharjalla niitä liiskasin kun niitä möyri lattialla. Ihan sakeita ne on!

Mulla on korvakin niinkuin painijoilla kun yks pisti korvaan kun se verkkohattu painui niin että piikillä ylettyi tuikkaamaan. Samoin käteen pisti yks mutta se ei tainnut osua kunnolla kun ei ole niin kipeä kuin korva. Mikakin sai aika paljon pistoja, vaikka oli puku, vaikka oli kunnon nahkahanskat ja vaikka me ei edes avattu lopulta pesää kunnolla vaan heitettiin lopulta niille uus laatikko vaan muiden päälle (ja sitten juostiin pakoon....) Ihan sama, tehkööt sille jotain tai sitten eivät.

Kuinka tollasilta voi edes ottaa hunajaa?! Niin mitä hunajaa, onneksi ei tehdä tätä elannoksi nimittäin hunajaa tulee ihan tosi vähän. Varmaan kaikki mehiläiset on hukkuneet vesisateeseen.

Nyt pitäis koittaa löytää jotain uusia mustikkapaikkoja. Mun vakkaripaikalla oli tosi huonosti mustikkaa. Huvitti kun ostin viikonloppun Iltalehden jonkun marja-sieni-liitteen ja siinä oli juttua Anne Kukkohovista joka kyllä pitää marjoista muttei voi poimia niitä hyttysten takia. Kuule Anne, jos luet blogia niin hyttysmyrkky on aika tehokasta! Mitähän Anne tuumais meidän tontista, mä en jaksa enää edes laittaa myrkkyä kun oon omassa pihassa, niitä hyttysiä tosiaan on.

Ehkä tosin mun ja Annen ajanvietteet on vähän erilaisia muutenkin. Paitsi tänään kun mä olen ollut kosmetologilla kasvohoidossa. Sain Mikalta lahjakortin sellaseen, siitä on muuten tovi kun tätä naamaa on sellaisessa hoidossa käytetty. Kiva lahja, kiitos vaan niille maalaritytöille jotka oli sellaista suositellut kun Mika oli miettinyt töissä mulle synttärilahjaa.

Eikö ollu muuten hienoja kuvia! Olen saanut kovasti virikkeitä Kukkala-blogista. Tiukkaa kopiointia, enkä edes häpeä.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Mökillä






Kaiken tämän touhaamisen jälkeen Busteri olikin sitten aikalailla näin:



Väsynyt pentu on paras pentu. Ehdottomasti.

Mun piti kirjoittaa kauheesti kaikenlaista, mutta en vaan jaksa. Meen nukkumaan. Hyvää yötä.



keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Onko mansikoita pakko ostaa?



Olin varannut kaksi laatikkoa mansikoita yhden tutun kautta, mutta nyt näyttää siltä että olen jäämässä varauslistalla niin hännille että sieltä myydään ei-oota. 

Paljonko mansikoihin kannattaa laittaa rahaa? Ehkä tyhmä kysymys, mutta olen tänään miettinyt sellaista vaihtoehtoa etten hankkisikaan mansikoita.

Mustikoita ja puolukoita saa ilmaiseksi, vadelmia saa ilmaiseksi, omenoita saa ilmaiseksi ja raparperiä saa ilmaiseksi. Kesäkurpitsa-aprikoosihilloon pitää ostaa ainoastaan aprikoosit. Onko mun ihan pakko saada talvella mansikoita kun ne on ihan oikeasti tosi kalliita.

Kaikenlisäksi mä olen niille lievästi allerginen.

Kun tässä nyt maksan erinäisiä laskuja, ostan taas läjäpäin aitatolppia, 300€:lla koiranruokaa ja yhden varastohyllynkin tarvisin niin ei ehkä enää edes tarvitse miettiä asiaa. Nimittäin saattaa olla tilanne, että mansikka-aika on mennyt siinä vaiheessa kun rahaa niihin olisi.

Onneksi marjasinikuusama on tehnyt ensimmäistä kertaa sadon niin ettei räkätit ole syöneet kaikkia marjoja vaan olen saanut itsekkin niitä. Ei ne nyt kauhean hyviä ole, mutta pysyy niillä hengissä.




sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Mehiläiskuningattaren vaihto ja tukkalehmiä

Viikko sitten jaettiin mehiläispesät kahtia, tehtiin niinsanotut jaokkeet.

Meidän kylällä yksi mies kasvattaa mehiläisemoja ja sen kuuluisan episodin jälkeen varattiin sieltä kaksi uutta emoa. Tarkoitushan oli listiä ne vanhat emot ja vaihtaa pesiin uudet, mutta...ihminen on heikko. Toisessa pesässä oli lisäksi niin nuori ja kaunis emo ja ihan hirveästi pieniä ja nuoria mehiläisiä. Eihän sitä nyt pystynyt tappamaan.


Emot tulevat tälläisissä emojen "kuljetushäkissä", ns. emokalikassa. Niillä on seurana noin 5-10 mehiläistä. Niillä on boksissa lisäksi ruokatahnaa, jos on huono sää tai muita kiireitä niin mehiläiset pysyvät hengissä palikassa noin viikon. Jos on kovin kuuma niin palikan päälle voi laittaa kosteaa talouspaperia että mehiläiset saavat juotavaa.

Kirjalisuuden mukaan siinä vaiheessa kun ensimmäiset seuramehiläiset alkavat kuolla niin silloin alkaa olla viimeistään se hetki kun emot on pakko vapauttaa. En nyt kuitenkaan tahallani odottelisi tätä, hyväkuntoinen emo ehdottomasti on parempi emo kuin puolikuntoinen!

Mikan työkaveri tilasi muuten itselleen uusia emoja suoraan Italiasta, on se kansainvälistä tämä mehiläisfarmaaminen.

"Mitäs tässä paketissa on? "
"Siellä on italialainen kuningatar."

Siitä voi saada kummastuneita katseita postissa.



Palikasta avataan korkki, ja pistetään tulitikulla ruokatahnaan pieni reikä. Pesän mehiläiset syövät ruuan pois ja vapauttavat emon tätä kautta.

Toiseen päähän laitettiin tikku millä palikan saa roikkumaan kehien väliin.




Nyt sitten vaan toivotaan että pesä hyväksyy uuden emon ja se tuottaa meille paljon kilttejä italialaisia mehiläisiä. Toivotin emolle onnea uuteen pesään, mielestäni se on vähintä mitä voi tehdä!

On ollut aika surkea sää koko viikon, lukuunottamatta tätä päivää. Tarkoitus oli avata pesiä tänään ja katsoa kuinka on käynyt mutta siirrettiin sitä vielä.

Mua huvittain päästä jonkun "oikean" mehiläistarhurin kanssa pesille. Ollaan nimittäin käytännössä edelleen ihan aloittelijoita näiden kanssa. Ollaan kahdestaan tuherrettu monta vuotta ja ongelmatilanteissa koitettu lukea kirjoista ja netistä ohjeita. Ja joskus on soitettu vähän lisäapua.

Oikeastaan hyvä kun mua pisti niitä mehiläisiä, nimittäin mua on vähän pelottanut mennä pesällä kun aloin luulemaan että olen allerginen mehiläisille. Nyt ei noussut ollenkaan sellaisia järkyttäviä paukamia kuten edellisellä kerralla.
Se pelko vähän on syönyt mun intoa mehiläisiä kohtaan. Nyt taas tuli ihan uutta virtaa.

Mehiläispesiä vaan pitäisi lisätä jos tästä meinaisi saada jotain muutakin kuin hauskaa huvia.
 Se taas tietäisi lisää tavaroiden ostamista, jotka eivät todellakaan ole kovin halpoja. Mutta katsotaan nyt kuinka nämä meidän jaokkeet menestyy, jos ne saisi kaikki 4 pesää ensitalven yli niin sitten meillä olisi 4 pesää. On sekin enemmän kuin kaksi.





Oltiin tänään syömässä Jalasjärvellä Lakeuden highland -tilalla. Siellä oli yhteistyössä Juurella ravintolan kanssa "grillibileet". Olen ostanut tilan tuotteita REKO:n kautta ja kiva oli käydä paikanpäällä katsomassa.
Lisäksi olen muuten vaan luonteeltani utelias ja jos on mahdollisuus päästä johonkin katsomaan eläimiä ja vielä syödä siellä niin ilman muuta! Sirkushuveja en kaipaa, leipä riittää.

Muutenkin pidän tärkeänä että ihmiset osallistuisivat tapahtumiin eivätkä vaan hokisi sitä samaa mantraa kun "koskaan ei järjestetä mitään". Koska kaupungissa olevia Tangomarkkinoita en ole oikein kokenut omikseni niin olkoot tämä nyt sitten se mun panostus tapahtumiin. 

En ota juuri koskaan ruokakuvia, ilmeisesti mulle ruokaa on tärkeämpää syödä kuin kuvata...
Mutta ihan mielettömän hyvää se oli! Olen ennenkin kirjoitellut ylistyssanoja Juurella-ravintolasta, taas voi todeta että kyllä siellä ruokaa osataan laittaa.

Kovasti mielelläni haluaisin kannattaa paikallisia tiloja ja ostaa suoraan. Välillä se toteutuu vain puheissa ja onneksi joskus myös käytännössä. Senkin takia toivoisin että tälläisiä kekkereitä järjestettäisiin, on kivempaa ostaa kun tuotteilla on kasvot ja eläimet on nähnyt myös paikanpäällä.

En halua hurskastella ja sanoa että lihassa merkkaisi vain se miten se on tuotettu. Välillä ostan broileria, välillä ostan halvinta (suomalaista) sika-nautaa. Onneksi meillä on vielä Teppoa ja Taunoa (viimekesän sikoja) pakastimessa ettei kauheasti tarvitse lihaa ostaa.

Pitäisi olla laatutietoisempi, pitäisi syödä vähemmän mutta parempaa. Ja muutenkin pitäisi olla parempi ihminen.







perjantai 8. heinäkuuta 2016

Asuntomessujen pihoja osa 2.

Tein eilisen postauksen illalla kello kymmenen jälkeen, enkä edes uskalla tarkastaa paljonko siinä on kirjoitusvirheitä! Mutta koska kuvia on paljon lisää, niin ajattelin että "no hitto miksei". Siispä vielä toinen postaus aiheesta. Osassa kuvista olen nyt tälläkertaa hieman (puutarha)kriittisempi, sekin asia mistä voi joku oppia.

Tarkoitus ei ole ketään suunnittelijaa mollata. Kuten kaveri sanoi, niin suunnittelija suunnittelee ja asukkaat sitten tekevät kuten haluavat. Ja vielä toteuttaja voi olla kolmas osapuoli jolla myöskin on sormensa pelissä.

Ja kukaan ei sitten tule meille kuvaamaan ongelmakohtia tämän postauksen jälkeen! Hah haa, tosielämä on vielä paljon hurjempaa.


  Tässä oli kahden talon välissä näkösuojana tälläinen ritilikkö. Se näyttää sivultapäin vähän erikoiselta, mutta katkaisi todella hyvin näkymän kummastakin pihasta. Tykkäsin.


Tässä sitä istutaan terassilla ja katsellaan...naapurin seinää ja ulko-ovea.
Toivottavasti köynnökset kasvavat ja peittevät näkymään, tosin en ole varma onko viiniköynnös mikään luottokasvi.


Näkymä naapuritalon paljusta on...myös naapurin palju!
Siinä sitä voi toki mukavasti vaihtaa kuulumisia mutta...
Tai sitten ajatellaan kuten Velipojan kaveri joka laittoi paljun terassille ilman mitään näkösuojia ja kun Velipoika kysyi että eikö aijo sellaisia edes rakentaa niin kaveri totesi "Ei tarvi, kyllä naapuri tekee".






Valkoinen sora on kaunista. Tumman kiven kanssa todella upea ja tuo pihaan kivasti valoa.
Selkeä trendi, ja onhan se näyttävä, ainakin tämän kesän. Kuin piste i:n päällä, erityisesti jos tykkää sen seasta pinseteillä kerätä roskia. Isompaa raekokoa pystyy puhaltamaan lehtipuhaltimella, mutta pienempi kyllä lentää mukana.






Sitten se nurmikonleikkaus. Robotit leikkaa ahkerasti, mutta ihmeisiin nekään eivät pysty.
Nurmikko on hirveän työläs hoidettava, erityisesti jos joutuu kantamaan leikkuria pihassa eri kohtiin.

Samoin jos reunoja joutuu jatkuvasti siimata. Toisaalta kun pihoissa ei muuten ole kauheasti miehistä tekemistä niin se saattaakin olla se Isännän Työ. Hetki jolloin mies saa kokea olevansa mies isolla M:llä kun vetää siimaleikkurin käyntiin ja surauttaa reunat? Kuka tietää.



Olikohan tämän tontin omistaja suuttunut jos olisin hiukan lapiolla poistanut tämän erikoisen pikkupalan ja hitusen lisännyt katetta?! Pienellä 3minuutin fiksauksella tästäkin olisi saanut ihan hyvän.


Selkeästi siimauskohde. 


 
Ihan uskomaton ponnistus on talo joka paloi tammikuussa ja on nyt jo täydessä tällingissä. Muistaakseni uudestaanrakentaminen aloitettiin helmi-maaliskuun taitteessa. 
Tämä ansaitsee kyllä ihan oman esittelyn.









 
Kesäkukkamuotia 2016






Kasvivalinnoiltaan selkeästi erilaisia pihoja oli muutamia, ja ne kyllä erottuivat edukseen. Vaikka itse olen kohtuullisen modernin tyylin ystävä (en kotona!!!) niin kun sitä on tavallaan liikaa se alkaa tuntua hengettömältä. Silloin oikein innokkaana huokaisee ihastusta ruusuille, jotka eivät edes ole mitenkään lempikasvejani.





Mun tekisi mieli laittaa vielä sata kuvaa, mutta pikkuhiljaa mun on vissiin tehtävä tänä viimeisenä lomapäivänä jotain muutakin kuin setvittävä kuvia! Busterilla olis rokotus tunnin päästä, pitäiskö edes leikata sen kynnet vai häpeänkö taas kun olen unohtanut?