sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Tärähdyksiä





Hienosti meni mökille saapuminen perjantaina. Kaaduin suoraan selälleni jäälle. Löin pääni ja takapuolen maahan, päähän tuli haava. Ei onneksi kovin suuri, se meistä siskoista jolla on terveydenhoitoalan koulutus katsoi haavaa ja totesi ettei sitä ole pakko ommella. Niinpä ei sitten lähdetty 40km päähän ensiapuun. Välimatka kasvattaa maalaisjärkeä.

Haava meni umpeen kun painoin sitä tiukasti pyyhkeellä. Ja lievää huimaamista lukuunottamatta ei tullut mitään vakavampia oireita. Mutta aika pahasti kyllä säikähdin.

Ihan yhtä onnekas ei ollut se sukulaismies joka oli myös kaatunut ja kallo oli murtunut. Tämän seurauksena aivoissa verenvuotoa ja mahdollisesti pysyvää aivovammaa.

Erittäin surulliseksi asian tekee se, että hän on vaimonsa omaishoitaja ja vaimo on senverran muistisairas ettei ollut edes tajunnut hälyyttää apua. Viikon päästä naapurit olivat lähettäneet lähisukulaiselle viestiä että onkohan talossa kaikki ihan hyvin kun postit on hakematta ja mitään liikettä ei näy missään. Sukulainen oli soittanutkin muutaman puhelun muttei oikein ollut saanut varmuutta onko siellä kaikki kunnossa vai ei. Olivat kuitenkin lähteneet katsomaan, ja siellä pariskunta makasi sängyssä, mies sekavana mutta tajuissaan ja vaimokin riutuneena kun ei ollut osannut edes syödä yksin. :(

Tälläiset tapaukset saavat mietteliääksi. Kuinka suuri vaiva on heittää hiekkaa jäätikölle kun periaatteessa pitäisi tietää kun on melkein neljänkymmenen että jäälle tosiaan voi kaatua ja loukata itsensä! Mika kaatui uutenavuotena naamallensa ja poskeen tuli hiusmurtuma. Jos nyt molemmat ollaan saatu läheltä piti -tapaturma niin uskottaiskohan jo nyt?!

Muuten oli mukava viikonloppu. Käytiin kavereilla syömässä ihan superhyvää ruokaa, kauriinlihapihvejä hampparin välissä ja hirviripsejä omatekoisella bbq-kastikkeella. Jälkkärinä liekitettyjä mansikoita ja jäätelöä. Ei meidän keittiössä ihan yhtä hyviä sapuskoja valmistu.

Siskon perhe kävi pariinkin kertaan ja käytinhän me sielläkin syömässä. Kuinkas sattuikaan...jos ei olla anopin lihapatojen ääressä niin jostain muualta sapuskaa kyllä löytyy!

Otettiin (tai Mika otti...) ne ah niin kauniit 80-luvulta olevat kaapit pois tiskipöydän päältä ja jääkaapin alta. Nyt vaan pitäisi tietää mitä haluaisi tilalle. Avohyllyä, kaakelia, umpihyllyä, jotain muuta kuin kaakelia... Kauheen hankalaa tietää mitä haluaa ja mikä näyttäisi hyvältä. Voiko joku tulla ja sisustaa mökin ja mä vaan sitten tulen paikalle ja ihastun.

Pihasuunnitelmia mulla on sinne jo vaikka miten paljon, onneksi kotona on niin paljon kasveja että saa siirtää kaiken tästä eikä tarvi ostaa. Paitsi siis tietysti kaikkea kivaa!
Tuollainen vanha tönö kaipaa ihan selvästi pensasruusuja. Ja pioneita. Ja ihan kaikkea. Metsään saisi ihanan metsäpuutarhan ja kun pihaa ylipäänsä vähän tasaa saa paikkoja omenapuille. Ja vaikka kuinka ajattelen etten halua sinne työleiriä niin silti sellaisen tekeminen on tosi houkuttelevaa. Jos vaan vähän kerrallaan, kuinkahan sellaseen pystyy?!

Kotona Ottopoika on hoidellut tehokkaana lampaita. Oikeestaan tällänen viikonloppumökkeily on ihan sikakivaa! En ole koskaan ollut mökki-ihmisiä, mutta ei mulla kyllä koskaan ole ollut mökkiäkään. Nyt on ensviikonloppuna töitä ja sen jälkeen muuta ohjelmaa niin saa olla vähän kotonakin. Ehkä sinne sitten on vieläkin mukavampaa mennä.





maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kasvispihvit viikonlopun ruokahävikistä

Nyt ruokahävikin minimoiminen on vissiin joku uusi trendi koska siitä puhutaan joka paikassa. Kuuntelin kasvihuoneessa tänään radiota ja Suomipopilla oli joku aiheeseen liittyvä kilpailukin.

Musta on jotenkin hiukan huvittavaa se että eikö kellään nyt aikaisemmin ole tullut mieleen että jämäruuista voi tehdä uusia ruokia?! Paitsi meille koti-marttakerholaisilla (ja köyhillä) vissiin.

Niimpä haluan jakaa teille eilisen kasvispihvi-idean. Kasvispihvit on yksi parhaita ruokia sekoittaa "kaikki mitä jäi".



Näissä pihveissa on käytetty seuraavaa:
tuoreita herkkusieniä vajaa rasia
noin puoli rasiaa valmista punajuurisalaattia
5 keitettyä perunaa
pala kaalia suikaleena
3 porkkanaa raasteena
noin 1dl juustoraastetta
3 kanamunaa
suolaa, pippuri, chilikastiketta

Pilkoin sienet paistinpannulle, ja kun ne olivat valmiita heitin sekaan kaalisuikaleet ja paistoin hiukan. Sen jälkeen ainekset kulhoon, perunat muussattuna perään, samoin muut ainekset.
Uunissa 225C noin puolituntia. Ei voi epäonnistua! Oli tosi hyvää, erittäin helppoa ja eväät tuli töihin "lähes ilmaiseksi".

Pitää vaan uskaltaa kokeilla, ei kaikkeen tarvita erikseen ohjeita. Jos kaikkeen ruuanlaittoon alkaa ohjeita lukea niin kyllä tulee kallista ruokaa. Huomattavasti helpompaa on tehdä ruokaa siitä mitä on.

Tavallaan on kyllä vähän tekopyhää puhua rahan säästämisestä kun kävin just tilaamassa uudet silmälasit. Jumalauta kuusisataa euroa!!! Mutta jos vaan ensin kokeilee kehyksiä ja sitten ne parhaat on ihan sikakalliit niin ei ne toiseksi parhaat tunnu enää missään. Mutta miksi mulle ei enää kelvannut nämä vanhat lasit?! Musta on tullut niin k*rmaperse että mun pitää saada uudet lasit vaikka edellisiä ei ole edes koira syönyt eikä ne ole muutenkaan rikki. Koska mä vaan haluan.

Aurinkolasit oli pakko ostaa kun edelliset on menneet hukkaan enkä enää jaksa auringosta johtuvaa päänsärkyä, mutta silmälaseihin mä halusin vaihtelua. No sitä nyt sitten todella tulee kun on pakko syödä jätteitä...
Ei sillä ei me nyt oikeasti olla mitenkään nälkäkuoleman partaalla mutta saa aika paljon tehdä puutarhatöitä että saa 600€ kasaan. Ehkä se on nyt sitten sen arvoista, vaikka vähän kyllä kirvelee. Eikä ihan vähääkään. Mutta oompahan kannattanut halpaketjun sijaan paikallista liikettä. Saankohan mä nyt jonkun kunniamitalin ja maininnan paikallislehteen?!




sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Meidän ikioma mökki






Siinä se nyt on. Meidän ikioma mökki, rakennusvuosi "noin 1950".
Noin 50 neliötä, kolme pientä huonetta ja vessa keltaisella vessanpöntöllä.
Joka huoneessa alkuperäiset tulisijat, keittiössä kolme ovea ja kaksi ikkunaa.

Valitettavasti ikkunat on vaihdettu ja lattiat olivat niin lahonneet että meitä edeltävä omistaja on kunnostanut lattiat kokonaan. Nyt on kunnon rossipohja ja kissinluukut auki.

Pihassa on vanha ulkorakennus missä on ollut sauna ja pieni saunakamari sekä jonkinasteinen varasto. Uusia rakennuksia on hirsinen sauna ja puulato. 

Talo pitää toki maalata, sauna maalata, talon katto maalata, terassia kunnostaa, maalata ja tapetoida sisältä, sähköt uusia, vessaa fiksata jne. mutta se on periaatteessa täysin asuttavassa kunnossa.

Mulla on jotenkin vieläkin niin hömistynyt olo etten tiedä mitä edes kirjoittaisin.

Ensimmäinen viikonloppu mökillä on takana. Saunassa oli hyvät löylyt, takat varasivat paremmin lämpöä kuin uskottiin -siis niin hyvin että ensimmäisenä yönä oli +28C lämmintä ja vähän kiristynyt tunnelma kun koirat läähättivät ja hiki virtasi. Mutta ainakin nyt tietää että sisällä lämpö pysyy hyvin!

Ihastelua ja ihmettelyä, niin sisällä kuin pihallakin. Kartoitetaan aluetta, tutkitaan tienoita. Ulkorakennuksen alta löytyi pari keittiötölkkiä ja vanhasta saunasta pari jakkaraa. Talolle kuuluvia aarteita, niitä haluan vaalia.
Mika kävi kaverinsa kanssa kyttäämässä majavia ja näkikin sellaisen. Ehkä meillä on vielä tänä keväänä pakastimessa jäätelöpaketin vieressä majavan lihaa.

Tässä nyt muutamia kuvia että pääsee vähän alkutunnelmaan. Kotoa tuotiin vähän huonekaluja, kovin paljoa sinne ei edes mahdu. Hankitaan sopivia sitten kun nähdään mitä edes tarvitaan.

Yksi huone jäi näköjään kuvaamatta, se on sellainen minihuone että mietitään vielä sen käyttötarkoitusta. Tuleeko siitä makuuhuone, koirahuone, varasto vai mikä. Huone joka on 205cm leveä ja jossa on takka niin että sinne mahtuisi ainoastaan 120cm leveä sänky eikä juurikaan mitään muuta ei kuulosta kauhean käytännölliseltä. Mutta tarvitaanko me erikseen makuuhuone? En vielä tiedä.

Nuo sähkötaulu ja suorastaan inhat -80luvun kaapit kuvissa eivät kauheasti silmiä hivele, mutta eiköhän niistäkin eroon päästä ajan kanssa.

Ihan käsittämättömän ihana ilma on koko viikonlopun ollut. Ihana elää ensimmäinen kevät mökin kanssa. Mä olen niin onnellinen ettei sille ole edes sanoja.















lauantai 11. maaliskuuta 2017

En sano ääneen






Joskus ei vaan tule tekstiä. Ei vaikka haluaisi.
Ei tavallaan ole mitään kirjoittamista, vaikka olisikin.

Me löydettiin mökki. Me ostetaan tämä mökki. Meillä on jo melkein oma mökki.

Mutta uskaltaako sitä kirjoittaa ennenkuin kauppakirjoja on tehty? Mitä jos se vielä peruuntuukin? Myyjä yht´äkkiä päättää että haluaakin jatkaa saunomista juuri tässä saunassa ja haluaa kerätä marjat näistä marjapensaista. Ei sellaista uskalla kirjoittaa ennenkuin nimet on paperissa ja avaimet kädessä.

Toivottavasti kaikki on alkuviikosta selvää, ja pääsen tästä kauheasta jännityksestä pois.

Kuvissa on ihanaakin ihanampia lumihiutaleiden pistokastaimia sekä hyvin kasvava herneenversopuska.