sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Viimeinen aamu



Siat teurastetaan tänään. Vaikka se on tiedossa jo ennenkuin siat hankitaan, niin silti se on tämän kesäsikojenpidon tympein puoli ja paskin päivä.

Tavallaan tekisi mieli viimeiseen saakka roikkua niiden kaulassa, itkeä, katsella niiden sikamaisia touhuja ja nyyhkyttää. Toisaalta taas on tunne ettei niitä edes pysty rapsuttamaan, tekee mieli kääntää pää pois ja katsoa muualle. Heittää nopeasti ruuat ja lähteä pois taakseen katsomatta.

Valitsin jotain edellisten välimaastosta.

Itku tuli vasta, kun otin kotimatkalla kuvan kynnetystä pellosta. Syksy on sadonkorjuun ja luopumisen aikaa. Kiitollisuutta mihin yhdistyy haikeus.

Kiitos teille Pentti ja Helga. Olette olleet juuri niin ihania kuin sikojen kuuluukin olla.
Kiitos että saimme elää kesän yhdessä. Kiitos, että olen taas monia kokemuksia rikkaampi.

Kiitos, Te syötäväksi kasvatetut.




lauantai 29. lokakuuta 2016

Jätti-jämälangasta peitto





Näitä jättilangasta tehtyjä peittoja on blogeissa näkynyt. Osa on tehnyt peittoja fleesestä, osa villalangasta.
Hyvä ohje löytyy esim. http://www.thelittlevillage.fi/2015/11/jattineule.html

Olen peittoja ihaillut, ja päätin itsekkin kantaa korteni kekoon.

Maalla asumisen hyviä puolia on se, että löysin ylimääräisiä harjanvarsia ihan omista nurkista, ei tarvinnut edes kauppaan lähteä. Nro 25 puikkoja saa esim. Lankava, mutta hei harjanvarret on melkein ilmaisia. Ohjeessa käytetään pyöröpuikkoja, saahan sellaisetkin itse tehtyä jos haluaa. En halunnut.

Veistin harjanvarsien päät, hioin niitä puolihuolimattomasti hiekkapaperilla ja ei muuta kuin lankavarastoja kaivamaan. Lankojahan mulla on!  Ja olen koittanut olla hankkimatta niitä ihan kauheasti lisää. Ihanat villalangat on kyllä yksi mun suurimmista heikkouksista, en tajua kuinka ihmiset voi vastustaa niitä!

Tein langoista isoa jättilankaa. Laitoin lankaan aina 2 "säijettä" pörröistä 8 puikoilla neulottavaa lankaa (Esim. Drops Eskimo) ja sen lisäksi 4-6 muuta lankaa. Ohuimmat olivat tosi ohuita alpakkalankoja puikoille 2 ja muut sitten kaikkea siltä väliltä. Nyt vihdoin sain käyttöön ne ihanat lampaanvillavyyhdit jotka ostin toissakesänä joille en ole keksinyt mitään käyttöä kun lankaa on ollut niin vähän. Ei sillä että mitään villapaitaa olisin ollut aikeissa tehdä...



Ensin sahasin "puikoista" vähän lyhyemmät ( ja hetken päästä sahasin vielä lisää lyhyemmäksi), mutta aika nopeasti tuli selväksi että en pysty kutomaan niillä sanan varsinaisessa merkityksessä. Harjanvarresta tehty puikko on muuten pikkuisen painava ja tappaa käden todella nopeasti.

Niimpä päädyin "kutomaan" silmukat sormin. Se oli ihan yhtä näppärää jos ei helpompaakin kuin tälläisen ylisuuren ja painavan puikon heiluttaminen.

Ehkä hiukan liioittelin kun loin 50 silmukkaa, ohjeessa oli 30 mutta ajattelin ettei mun lanka kuitenkaan niin paksua ole...




Sitten vaan kutomaan! Periaatteessa kutominen on tosi nopeaa ja helppoa, mutta niin raskasta käsille etten voinut yhteen menoon tehdä kovin paljoa. Mulla on kyllä ihan todistetusti tosi heikot ranteet, joku normaalikätinen ihminen kutoisi peiton muutamassa illassa.


Lankaa meni peittoon yllättävän paljon. Jouduin käydä Lankavassa (sinne on mun työpaikalta vaan 15km, vaarallisen vähän) hakemassa lisää pörrölankaa kun ne alkoivat loppua, kaikkea muuta lankaa kyllä sitten olikin, ja jäi myös. Ostin 8 kerää lisää, ja sitä jäi vissiin kaksi. Ja suoriuduin lankaostoksista aika hyvin, en ostanut kuin pari ns. kokonaan ylimääräistä kerään. 100% Islantilaista villaa ja seassa mustia karvoja, ihan pakkohan mun taas oli... Mutta mä voin tehdä näistä vaikka uusia lapasia!


Peittoa oli ihana tehdä koska se oli jo puolivalmiina niin ihanan lämmin. Muodoltaan siitä tuli vähän hassu, se on pituuttaan leveämpi mutta käytössä sillä ei kyllä ole mitään merkitystä.

Päättely tuotti hiukan hankaluuksi, mutta solmin langanpäitä tiukoille solmuille ja osan pujottelin neulalla siihen solmun sekaan. Katotaan pysyykö. Ohjeessa ehdotettiin huovuttamaan huovutusneulalla villalankaa, mutta mulla oli niitä ohuempiakin lankoja niin en sitten edes kokeillut.

Koirat ihan hullaantui peitosta, se haisee vissiin aika reippaasti lampaalle niiden nenään.
Ja kuvat on niin surkean värisiä että niitä oli pakko laittaa mustavalkoiseksi.

Taidan tehdä vielä toisen peiton lahjaksi, niin ihana tästä tuli.







tiistai 18. lokakuuta 2016

Rahaa, töitä ja unelmia



 Kuten aiheeseen sopii niin nämä kuvat on otettu työpaikan pihasta
 eräs perjantai kun kävelin sisältä autolle.


Tulin kipeäksi. Sen kyllä arvasi illalla, kun ei kertakaikkiaan meinannut päästä sohvalta ylös. Oikeastaan mulla on ollut sellainen omituisen vetämätön olo jo muutaman viikon, se yleensä enteilee että jossain vaiheessa nousee kuume. Tai nyt tällähetkellä ei ole kuumetta, vaan alilämpöä. Se yleensä vain pitkittää tautia jos kuume ei tule kunnolla päälle.

Koskaan ei ole kivaa olla kipeänä, mutta nyt kun työt alkavat olla loppusuoralla niin ärsyttää olla pois kun tekemistä olisi vaikka miten paljon.

Tänävuonna lopetan työt hiukan aikaisemmin kuin yleensä ja sitten vastaavasti menen aikaisemmin kuin yleensä takaisin. Vuodenvaihteen jälkeen.

Mulle annettiin mahdollisuus olla töissä läpi talven, mutta koska olen käyttänyt lomat (yleensä määräaikaisella sopimuksella lomat pitää pitää työsuhteen aikana) niin en kuitenkaan saa ensikesäksi pitkää kesälomaa. Niimpä haluan olla talvella lomalla. Normaalistihan sitä mulle tulee noin 3kk mittainen tauko talvella niin se on ihan sitten sama onko kesälomaa vai ei.

Miten ihmiset jaksaa töissä 4vkon kesälomalla läpi vuodet ja vuosikymmenet?!

Olen monesti miettinyt että onko se väärin kun nautin niin hirveästi siitä ettei ole pakko olla töissä ympäri vuoden. Olenko vaan tottunut liian hyvään, normaalistihan ihmiset on vakituisesti töissä, 5 päivää töitä ja kaksi vapaata ja sillä mennään.

Mä en koe edes että mulla olisi talvisin rahan suhteen erityisen tiukkaa, kiitos liiton päivärahan.
Kun ei ole töissä, ei tarvitse tankata autoa kokoaikaa. Kun ei ole töissä niin ei tarvitse käydä kaupassa kun ei viitsi erikseen lähteä sinne. Nimittäin aina kun kauppaan menee niin sitä tulee myös ostettua niiden tarpeellisten asioiden lisäksi kymmeniä tarpeettomia.

Tiedän että jos eläisin yksin niin asia olisi ihan erilainen, mutta kun ei elä niin sitäkään ei tarvitse miettiä. Jos ei olisi velkaa niin ihannehan olisi tehdä senverran töitä että saisi pidettyä itsensä ja eläimensä hengissä. Valitettavasti kun on velkaa niin on pakko tehdä vähän enemmän. Onneksi meillä alkaa olla talolainat siinä pisteessä että enää puhutaan vuosista eikä kymmenistä vuosista kun niistä päästään eroon. Siis toivottavasti.

Mitähän töitä sitä sitten tekisi?! Ihan hullua että kokoajan aijon opiskella lisää, ja sitten toisaalta ajattelen että en ikinä halua vakituista työtä...Mulla on ihan oikeasti tarkoituksena aloittaa opiskelu ensisyksynä. Kukaan ei ehkä usko sitä kun olen niin kauan sitä hokenut... Sijoitukseksi tulevaisuuteen, ei mistään äärimmäisestä kiinnostuksesta tai rakkaudesta lajiin.

Luin parivuotta sitten Kaarina Davisin kirjan Irti oravanpyörästä ja se oli todella silmiä avaava. Siitä miten ihmiset haalii itselleen ison talon velaksi, ja sitten kitkutetaan ja kitkutetaan töissä että saisi sen maksettua. Se on orjuutta.
Parempi olisi elää velattomana ja miettiä enemmän sitä mihin rahansa laittaa. Pienelläkin palkalla ja lyhyillä työsuhteilla elää suht hyvin kun ostaa vain sen minkä oikeasti tarvitsee. Ja todella miettii mitä ilman voi elää.

Tyhmintä on käydä töissä autolla, koska bensaan menee ihan tolkuttomasti rahaa. Valitettavasti en jaksa ajaa pyörällä 30km matkaa. Joskus kyllä vielä hankin työpaikan pyörä/skootterimatkan päästä. Sitten joskus.

 Munhan unelma on lapsesta asti ollut se, että saa olla kotona! Siksi ehkä se tihkaisikin niin paljon etten koskaan saanut jäädä lasten kanssa kotiin kun niitä lapsia ei tullut.

Työttömänä olo on ihan erilaista kuin se, ettei ole pakko olla töissä. Ainakaan kodin ulkopuolella. Työttömyys on negatiivista, vapaus ei. Mutta miten sellainen elämäntapa rahoitetaan?!

Tosin olen/ollaan pikkuhiljaa kyllä keksitty paljonkin kaikenlaista mitä voisi tehdä ruokansa eteen. Ihminen on kekseliäs kunhan siihen olisi aikaa. Valitettavasti töiden jälkeen ei oikein jaksa eikä edes ehdi. Jos ei ole pakko saada paljoa rahaa ja aikaa on, niin rahaa kyllä pystyy hankkimaan tarvittavan määrän. Mutta kun sitä pitää saada asuntolainan lyhennyksien verran niin jopas pitääkin alkaa tehdä pitkiä päiviä. Se ei ole vapautta.






 Olen taas miettinyt tuota lammasasiaakin tältä kannalta. On ihan idioottimaista pitää kuutta lemmikkilammasta. Jos pojat voisi astuttaa niin pitäisin vain ne, mutta käsittääkseni biologia ei toimi ihan niin...Jos meillä olisi itsellä maata mistä tehdä heinät niin samapa se olisi vaikka niitä olisi 20 mutta joudun ostamaan kaiken heinän mitä lampaat kitusiinsa vetävät. Eikä heinä ole ilmaista vaikka niin luulisi.

Olen alustavasti tehnyt eksikesäksi siankasvatus versus heinä vaihtokauppoja. Mullahan oli ajatuksena nytkin myydä sianlihaa siitä yhdestä siasta (joka sitten kuoli). Toinen jää itselle ja toisella olen ostanut lampaat.
Sen kuolleen lihalla ei valitettavasti kovin kauheasti kauppoja voinut tehdä. Itsestään kuollutta tappiin asti lääkittyä eläintä ei voi syöttää edes koirille.

Lisäksi aloin taas pelätä että joudun soittamaan eläinlääkärille Petterin poskesta. Sillä on poskessa ollut paise jota eläinlääkäri kävi jo kerran katsomassa. Silloin se parani antibiootilla, mutta alkoi uudelleen vaivata.
Löysin paiseesta kohdan josta sen olisi saanut "avattua", mutta kun seuraavana päivänä varustauduin puhkaisemaan paisetta se olikin puhjennut itsekseen. Olen sitä nyt sitten vaan puhdistanut ja toivon että nyt se alkaisi parantua. Ja mielellään ilman soittoa eläinlääkärille.

Eläinlääkärin hinnalla ostan aika paljon heiniä.

En ikinä laske paljonko rahaa menee eläinten ruokiin, kuivikkeisiin ja muuhun ylläpitoon mutta tiedostan että se ei ole ihan pieni summa. Meillä menee koiranruokaa noin säkki viikossa, muut ruuat päälle. Yksi syy miksi haluaisin koiramäärää pienemmäksi on kustannukset joita niistä tulee. Ja sitten haalin itselleni lisää eläimiä ja lisää rahanmenoa. Ihminen on niin älykäs.

Olen aina elänyt niin ettei rahaa ole kauheasti jäänyt yli, enkä edes tavallaan tarvitse ihan hirveästi mitään. Silti joskus hämmästyneenä kuuntelen kuinka suurinpiirtein saman tulotason omaavat ihmiset puhuvat siitä mitä ovat hankkineet. Mulla ei ikinä sellaiseen olisi rahaa.

Mutta hei mulla on auto täynnä purua, turvetta, ruokaa kanoille, ruokaa lampaille, ruokaa sioille, ruokaa koirille...ja ostettiin Mikan veljen emännän kanssa puoliksi hautomakone että saadaan hautoa lisää poikasia!  Ja aijon ensikesänä kokeilla kalkkunanmunien haudotusta, ne vasta mukavia eläimiä olisivat! Rahaa siis kyllä on, aivan eriasia mihin rahansa laittaa...

Raha mahdollistaa vapaa-ajan jonka haluan. Töistä saa rahaa. Ja kaikenlisäksi mulla on työ josta pidän ihan älyttömästi. Toisinsanoen rahalla saa unelmia todeksi.

En edes tiedä jaksaisinko olla kotona 24/7 jos siihen olisi mahdollisuus. Mutta saahan sitä haaveilla.
Ainakin tälläisenä päivänä kun ei oikein muuta jaksa tehdä. Jos ei lasketa sitä että Busteri on syönyt taas poikki puhelimen laturin, repinyt yhden sohvatyynyn ja paskannut matolle. Ehkä olisi kuitenkin ollut viisainta mennä töihin lepäämään.

En kyllä tajua kuinka tästä postauksesta tuli tälläinen. Mun piti kirjoittaa syksystä ja puutarhatöistä. Ehkä sitten huomenna.









lauantai 15. lokakuuta 2016

Kirpparikasveja ja viherkasviärsytys



Ihmisellä voi olla paljonkin vaikeita ongelmia. Mulla on paljon viherkasviongelmia. Kuten se ettei nyt vaan löydä amppelia mitä haluaa. Kerrankin kun mä haluisin edes auttavasti (viher-)sisustaa, niin miksi se tehdään mulle näin vaikeaksi?!

Ihan oikeesti, mistä ihmiset ostaa kaikkia ihania amppeleita?! Millasia kasveja niillä muilla on kun ei kertakaikkiaan ei. Toisaalta, ehkä yksi syy siihen etten mä löydä mitään mitä haluaisin on se, etten mä jaksa mennä mihinkään hienoihin sisustusliikeisiin. Mä menen Prismaan, ostan kolme maitoa, porkkanoita ja amppelin.

Tai ostaisin, jos olis. Olin ihan varma, että viimeistään syksyllä Prismakin pursuaa kaikkia ihania amppeleita, viherkasvit on nyt enemmän kuin IN ja niitä on täynnä joka blogi ja sisustuslehti.

Prismassa oli kolmea eri väristä naruamppelia (sellaista joita muistan jo lapsuudestani), inhottavan punertavaa, inhottavan kellertävää ja jotain vaaleaa rumanruskeilla helmillä. Ja sitten simpukka-amppeleita. Simpukka-amppelita!!!
Joo siis ihan kiva ehkä jos on hieman moderni-sävytteinen koti, mutta jos kämppä on muutenkin kuin mummolan, kierrätyskeskuksen ja kaatopaikan välimuoto niin simpukka-amppelit sen kyllä totaalisesti kruunaa.

Olisko liikaa pyydetty että niitä naruamppelita  vois olla vaikka mustana? Ilmeisesti.

Kerroin tästä harmistani myös Prisman myyjille, ne oli aikalailla samaa mieltä mun kanssa mutta ei nekään voi tilata tavaraa muualta kuin sieltä mistä Prismaan nyt yleensäkkin tilataan tavaraa.

Missä mun kukat on yleensä roikkunut, no esimerkiksi tollasissa rautalankakoreissa, onkohan ne hedelmäkoreja. Niissä on vaan se ongelma, että niihin ei saa kovin isoja purkkeja kun ne kaatuu...

Lähdenkö mä nyt ajamaan 250km Ikeaan että mä saan amppeleita?! Yhdessä blogissa näin kivan kerrosamppelin mikä oli ostettu Elloksesta. Tilaisinko siis amppelin Elloksesta, aika tavatonta meikäläiselle... Mä en osta mitään sisustuskamaa kuin korkeintaan kirpparilta. Ja sieltäkin edellistä sesonkia mikä on halpaa.

Siitä päästäänkin suojaruukkuongelmaan. Ilmeisesti kukkia ei ole tarkoitus istuttaa samanlaisiin muoviruukkuihin missä pensaat tulee työmaalle. Tasapohja ja 3l on vaan niin kätevä kun sinne mahtuu tarpeeksi multaa ettei ihan heti kuivu kukkainen vaikka Maria vähän unohtaakin kastella. Se ruukku ei vaan mahdu sitten mihinkään nättiin suojaruukkuun(joita myydään Prismassa) jos ei lasketa valkoista 10l muoviämpäriä. Pitää vissiin mennä johonkin ämpärijonoon että sais edes jotain komiaa.

Ja jos kaupassa on myynnissä kukkavaloja, niin pikkuvinkki että niitä vois vaikka muutaman kappaleen sijoittaa sinne missä on niitä kukkia. Siitä vois hairasta joukkoon niitä joku muukin kuin minä. Ettei tarvis seilata ympäri kauppaa verensokeri muutenkin alhaalla ja etsiä myyjää joka tulis etsimään kukkalamppua kun ei vaan löydä.
Pitäis taas mennä opettamaan Prisman henkilökuntaa tästäkin asiasta.

 Nukkatyräkki ja ruukku kirpparilta eilen, 3€. 
Ei tarvinnu mennä kukkakauppaan tai muuallekkaan.

Onko teillä tapana ostaa kukkia kirpparilta? Mulla on. Yleensä ne mitä myydään on sellaisia helppoja kestäviä ja sellaisista minä tykkään. Meillä on aika pimeää kun ei ole etelään yhtään ikkunoita ja muutenkaan tumma lattia ei kauheasti valoa lisää.

En jaksa kikkailla kauhean hankalien viherkasvien kanssa. Niiden pitää pysyä hengissä lähes omin voimin, palmuvehka, posliinikukat ja kultaköynnös on mun suosikkeja. Ensimmäinen pysyy hengissä vaikka kellarissa. Tosin en enää ikinä polta niitä pilalle ulkona samalla tavalla kuin nyt kesällä. Mutta ehkä ne tuosta nyt alkaa elpyä pikkuhiljaa...

Vielä kun nyt joku myisi mulle jotain "ötököitä tappavaa" ainetta, kaverilta saatu kiinanruusu on saanut ulkona tartunnan enkä meinaa saada niitä pois aineilla joita kotoa löytyi. Voitte varmaan arvata oliko niitä Prismassa...


tiistai 11. lokakuuta 2016

Koiraperheen arki- hyvässä ja pahassa



Vilma on tullut kotiin.
Äkkiä se arki kuitenkin palasi.

Sunnuntaina olin vielä itku kurkussa ja Vilma sylissä kun oli niin ihanaa että perhe on vihdoin kasassa. Olen ikävöinyt Vilmaa suorastaan yllättävän paljon. Lisäksi olen pelännyt sen paluuta, lähinnä että Sennin kanssa alkaa välittömästi hillitön tappelu.

Ihme kyllä ei ollut tappelusta tietoakaan. Käytiin heti Allin, Irjan ja Vilman kanssa muutaman sadanmetrin kävelyllä, Irja oli Vilman paluusta ihan valtavan iloinen. Se on aika pidättyväinen koira, mutta kyllä sieltäkin ilopukkeja irtoaa kun on tarpeeksi syytä.  Tämän jälkeen laitettiin Alli sisälle, Senni ulos ja käytiin ruokkimassa eläimet. Hiukan Vilma murrasi Sennille, mutta se meni ohi. Sen jälkeen on mennyt hyvin, aina pitää koputtaa puuta mutta ainakaan vielä ei ole ollut mitään.

Ihmeeksemme Busteriin Vilma suhtautui suorastaan raivoisasti, se murisi portin takaa jo Pupelle niin ettei uskallettu antaa sen edes haistella sitä vapaasti ettei Busterille tule mitään traumoja tai että Alli ja Vilma alkavat ottaa yhteen jos Vilma kurittaa Busteria niin että se kiljuu suoraa huutoa.

Päätös odottaa Busterin kanssa aamuun oli ehdottomasti oikea. Aamulla Puppe oli eteisessä portin takana nakertamassa kuivaa leipää kun olin Paavon kanssa ulkona. Kun tulin takaisin Vilma oli hypännyt portin yli eteiseen, ja nakersi sitä leipää Busterin katsellessa vierestä. Tämän jälkeen niillä ei ole ollut mitään ongelmia.

 
Pakko muuten kertoa kun yksi aamu heräsin siihen että luulin Busterin repivän sohvaa. Kuului juuri sellaista ääntä mitä sohvan repimisestä kuuluu. Mietin että uskallanko edes avata silmiä ja mennä katsomaan mitä se tekee. Hirveä helpotus kun se repikin vain lehteä sohvalla.
Tosin se silpun määrä mitä tuo pentu saa aikaan noin yleensäkkin on aika melkoinen.

Niin se arki Vilman kanssa. Sillä on ollut maha sekaisin, ja se on ruikunnut ainakin yhdelle matolle. Toisesta matosta en ole ihan varma oliko se Vilma vai joku muu. Niimpä sitten annoin sille vaan kananmunaa, ja hiukan broileria eilen ruuaksi. Ja sitten se vinkui. Se vinkui yöllä melkoisen moneen otteeseen, ja minä aina hätäännyksissä viemään sitä ulos. Oikeasti se ei edes halunnut ulos, se olisi halunnut viereen nukkumaan tai ruokaa. Mielellään molempia. Jossainvaiheessa annoin lisää ruokaakin jos se nyt vaan hiljenisi.

Meillä ei nuku koirat sängyssä, Alli saattaa olla pieni poikkeus...
Niimpä meillä vinttarit nukkuu koirahuoneessa, koska jos ne jättää sohvalle ne on sängyssä ennenkuin ehtii kissaa sanoa.
Tästä me taas varmaan keskustellaan Vilman kanssa ensi yönä.
Jos se olisi ollut mikään muu koira kuin vipukka olisin heittänyt sen yöllä autoon. Senverran otti päähän sellainen käskevä ja komentava haukkuminen aina parintunnin välein.
Kaivoin kaapista nyt valmiiksi petcorrektorin (siitä tulee ilmaa ja kova sihahdus) ja sitten jos se ei auta niin haen sitruunapannan. Minä haluan nukkua öisin- en kysellä missä koira haluaa nukkua.

Ihmettelinkin miten se ensimmäisen yön nukkui niin hyvin, mutta ehkä se oli niin shokissa muutoksesta. Kai sitä nyt pitää kokeilla kun on saanut melkein 2kk nukkua sängyssä että olisiko sittenkin täälläkin muuttuneet säännöt.
Pentujaan se ei vaikuta ikävöivän ollenkaan, ellei tämä nyt sitten ollut jotain sellaista.

Onneksi oli edes vapaapäivä niin saan nukkua vaikka parit päikkärit.



Senni on taas ollut tavallista raskaampi noin muuten. Niillä on ollut Allin kanssa erimielisyyksiä kumpi SAA leikkiä Busterin kanssa, Alli on ominut Busterin omaksi pennukseen ja Hänen Korkeutensa vain saa leikkiä sen kanssa. No kun Sennikin tahtoisi, niin sitten äristään ja muristaan.

 Uskoakseni tästä sai alkunsa se kun ne alkoivat ottaa yhteen takapihalla perjantaina. Ei ole oikein selvää mitä siinä tapahtui kokonaisuudessaan, mutta myös Busteria jompikumpi nappasi. Puppe oli juossut kiljuen terassille, mutta siellä vissiin tajunnut että hän on terrieri ja mennyt takaisin ja otti otteen Sennin kyljestä. Onneksi se päästi irti kun Mika karjui, eikä haavat nyt olleet mitään ompelua vaativia.
Tässä tilanteessa tietysti kaikki ovat olleet ärsyttäviä, ei yksin Senni.

Sen ärsyttävyys on lähinnä sellaista, että se kiilautuu kiinni muhun aivan kuin se olisi joku kengurun poikanen joka koittaa päästä emon pussiin. Sitten jos en aja sitä pois, se irvistelee muille koirille jos ne koittavat lähelle. Ja jokainenhan tietenkin haluaa että päällä on kokoajan elävä talja joka tapittaa silmiin 2cm etäisyydeltä.

Olin jo perjantaina ihan varma että nyt Senni saa lähteä jos se alkaa Allinkin kanssa tapella, hienoa hakea Vilma kotiin tälläiseen tilanteeseen.
Laitoin kasvattajallekkin jo viestiä että mitä tän kanssa tehdään ja mistä sitä tutkitaan, ehkä se oli vähän ylireagointia. Olen kuitenkin päättänyt että Senni ei muuta meiltä mihinkään, jos siitä on pakko luopua se lopetetaan. Niin karua kuin se on, niin se ei ole ihan täysillä matkassa.

Se on ihmisten kanssa melko arvaamaton, erityisesti lasten. Se on hyvin epäluuloinen, ja jos vaan joutuisi tarpeeksi ahdistetuksi nurkkaan se hyökkäisi ihan sadan prosentin varmuudella. Tälläinen tilanne "nurkkaan ahdistamisesta" on tullut muutaman kerran, esimerkiksi kun Mika on koittanut saada sitä aamulla koirahuoneeseen ennen töihin lähtöä. Tuttu ihminen, tuttu tila, eikä mitään uhkaa mistään. Paitsi Sennin omasta päästä.

Olen kyllä suunnitellut että voisin siltä tutkia näköä, ja ehkä jotain muuta, en vaan vielä tiedä mitä oikein pyytäisin. Ehkä ne eläinlääkärit tietää paremmin mitä kannattaisi. En kuitenkaan edes oikeasti usko että sillä on mitään elimellistä vikaa, periaatteessa tuollainen samanlainen se on ollut aina. Pahemmaksi se vaan on mennyt steriloinnin jälkeen, vaikka ajattelin että se olisi sitä helpottanut.

Nyt kun nämä makaa tässä sohvalla vieressä niin taas tuntuu että mitä mä oikein valitan?! Tätähän tämä näiden kanssa on. Joskus vaan olisi kiva koiraltakin oikein kunnolla kysyä että mitä sä oikein ajattelet. Istuttaa se pyödänviereen, keittää teetä ja jutella asiat halki, poikki ja pinoon.
Halata sen päälle ja ehkä taas ymmärtää toista pikkuisen enemmän. Mutta siksi elämä näiden kanssa onkin niin antoisaa koska ne ei ole ihmisiä.





lauantai 8. lokakuuta 2016

Kaikki inhottavat eläimeni



Kun sulla ei ole eläimiä sä luulet että ne ovat mukavia, niitä rapsuttaessa verenpaine laskee ja niiden seurassa elämä on yhtä hymyä.

Sitten kun sä hankit jonkun eläimen, jollain perverssillä tavalla alat pitää niiden kanssa puuhailusta sä tajuat sen. Että ne pilaa sun kodin, pankkitilin ja vapaa-ajan. Sä oot kuitenkin jo koukussa.

Sä luulet, että vapaa-aikanasi sä käyt shoppailemassa uusia kenkiä, mutta siellä kenkäkaupassa sä huomaat että sen kengät on ihan lampaanpaskassa koska sä "hiukan vaan haravoit tarhaa" ennen lähtöä. Mitä muuta sä voit tehdä kuin lähteä pois, ja mennä ulos hankaamaan kenkiä rappuralliin että edes viitsit ajaa autolla kotiin?! Ja vaan oot tyytyväinen että se oli lampaanpaskaa eikä koiranpaskaa.

Uuden auton haju- se on sulle tuntematon käsite. Sun auto haisee likaiselta koiralta, heinältä ja siellä on niin paljon multaa että kohta siellä on ihan oma ekosysteemi. Mutta hei se on vaan auto, sä ajattelet. Sä oot niin sekaisin.


Tää näyttää ihan kivalta koiranpennulta, oi mä haluan sellasen. Parhaimmillaan se on silloin, kun se on syönyt mahansa täyteen hirvenpaskaa ja oksentaa sitä sille sun ainoalle matolle joka enää on lattialla. (Lopuille se on pissannut ja ne odottaa kattoon asti ulottuvana vuorena pyykkikoneen vieressä.)
Paskaa oksentava koira, miten kaunista ja tunnelmallista, sitä ei löydykkään joka talosta.

Vaihtoehtoisesti se tietysti voi pyöriä toisten koiriesi kanssa siinä paskakasassa, ja saat itkua tihrustaen pestä sitä metsäojassa. Samalla kun se sotkee kaikki vaatteesi rimpuillessaan.
Ja sä vaan oot tyytyväinen jos se on metsäneläjän paskaa eikä kenenkään kaksijalkaisen.

Tossa se juoksee ihan yli-innoissaan ton toisen perässä kun se varmaan luulee että sillä toisella on suussa naisten alushousut. Niitä se nimittäin tykkää ihan yli kaiken repiä rikki. 
Hei jos joku on hukannut alusvaatteita metsään niin ihan takuulla tää löytää ne! Jos siihen on jotain kisoja olemassa niin suomenmestaruus on taattu tähän taloon. Voin alkaa jo keitellä mitalikahveja.


 
Inhottavat lampaat ovat tuhonneet sun huumorintajun. Sun mielestä hauskinta ikinä on lammas jonka päässä on lippalakki tai se, että koira haukkuu lampaalle ja se vastaa möreällä äänellä MÖÖÖÄÄÄ. 

Sä soitat huutonauraen sun miehelle töihin ihan vaan kertoaksesi tämän. Etkä edes tajua silloinkaan kun linjan toisessa päässä on ensin hiljaista, ja sitten sydämesi valittu vaan sanoo, että "mun täytyy jatkaa töitä".

Se vaan oli susta niin hauskaa. Ja joskus susta on sentään sanottu, että sulla on hyvä huumorintaju.

Lisäksi sä olet kantanut tuhansilla euroilla kotiin kasveja, ja sitten sä katsot typerä virne naamalla kun sun ilkeät lampaat talloo niitä ja syö mielummin sun kauniita koristekasveja kuin nurmikkoa vaikka sä nurmenleikkuun toivossa ne päästit irti. Sä oot niin sekaisin.


Sika jonka päässä on juustokeittoa ja suussa keppi on susta erittäin hellyyttävää. 
Kuulemma jotkut pitävät vauvoja hellyyttävinä.

Sanomattakin selvää, että se sika on ennen tätä sotkenut sun housut juustokeittoon, mutaan, kuraan ja vielä lyönyt sua kepillä kun koitit leikkiä sen kanssa. Ja sä vaan oot sitä mieltä, että on mukavaa kun saa nähdä vaivaa oman ruokansa eteen.


Ja kun sä vaan saat olla näiden eläintesi kanssa sä oot onnellisempi kuin mitenkään muuten.
 Ja sä oot niin kiitollinen niistä jokaisesta.

Se on sun elämäsi parasta aikaa.