Kuten aiheeseen sopii niin nämä kuvat on otettu työpaikan pihasta
eräs perjantai kun kävelin sisältä autolle.
Tulin kipeäksi. Sen kyllä arvasi illalla, kun ei kertakaikkiaan meinannut päästä sohvalta ylös. Oikeastaan mulla on ollut sellainen omituisen vetämätön olo jo muutaman viikon, se yleensä enteilee että jossain vaiheessa nousee kuume. Tai nyt tällähetkellä ei ole kuumetta, vaan alilämpöä. Se yleensä vain pitkittää tautia jos kuume ei tule kunnolla päälle.
Koskaan ei ole kivaa olla kipeänä, mutta nyt kun työt alkavat olla loppusuoralla niin ärsyttää olla pois kun tekemistä olisi vaikka miten paljon.
Tänävuonna lopetan työt hiukan aikaisemmin kuin yleensä ja sitten vastaavasti menen aikaisemmin kuin yleensä takaisin. Vuodenvaihteen jälkeen.
Mulle annettiin mahdollisuus olla töissä läpi talven, mutta koska olen käyttänyt lomat (yleensä määräaikaisella sopimuksella lomat pitää pitää työsuhteen aikana) niin en kuitenkaan saa ensikesäksi pitkää kesälomaa. Niimpä haluan olla talvella lomalla. Normaalistihan sitä mulle tulee noin 3kk mittainen tauko talvella niin se on ihan sitten sama onko kesälomaa vai ei.
Miten ihmiset jaksaa töissä 4vkon kesälomalla läpi vuodet ja vuosikymmenet?!
Olen monesti miettinyt että onko se väärin kun nautin niin hirveästi siitä ettei ole pakko olla töissä ympäri vuoden. Olenko vaan tottunut liian hyvään, normaalistihan ihmiset on vakituisesti töissä, 5 päivää töitä ja kaksi vapaata ja sillä mennään.
Mä en koe edes että mulla olisi talvisin rahan suhteen erityisen tiukkaa, kiitos liiton päivärahan.
Kun ei ole töissä, ei tarvitse tankata autoa kokoaikaa. Kun ei ole töissä niin ei tarvitse käydä kaupassa kun ei viitsi erikseen lähteä sinne. Nimittäin aina kun kauppaan menee niin sitä tulee myös ostettua niiden tarpeellisten asioiden lisäksi kymmeniä tarpeettomia.
Tiedän että jos eläisin yksin niin asia olisi ihan erilainen, mutta kun ei elä niin sitäkään ei tarvitse miettiä. Jos ei olisi velkaa niin ihannehan olisi tehdä senverran töitä että saisi pidettyä itsensä ja eläimensä hengissä. Valitettavasti kun on velkaa niin on pakko tehdä vähän enemmän. Onneksi meillä alkaa olla talolainat siinä pisteessä että enää puhutaan vuosista eikä kymmenistä vuosista kun niistä päästään eroon. Siis toivottavasti.
Mitähän töitä sitä sitten tekisi?! Ihan hullua että kokoajan aijon opiskella lisää, ja sitten toisaalta ajattelen että en ikinä halua vakituista työtä...Mulla on ihan oikeasti tarkoituksena aloittaa opiskelu ensisyksynä. Kukaan ei ehkä usko sitä kun olen niin kauan sitä hokenut... Sijoitukseksi tulevaisuuteen, ei mistään äärimmäisestä kiinnostuksesta tai rakkaudesta lajiin.
Luin parivuotta sitten Kaarina Davisin kirjan Irti oravanpyörästä ja se oli todella silmiä avaava. Siitä miten ihmiset haalii itselleen ison talon velaksi, ja sitten kitkutetaan ja kitkutetaan töissä että saisi sen maksettua. Se on orjuutta.
Parempi olisi elää velattomana ja miettiä enemmän sitä mihin rahansa laittaa. Pienelläkin palkalla ja lyhyillä työsuhteilla elää suht hyvin kun ostaa vain sen minkä oikeasti tarvitsee. Ja todella miettii mitä ilman voi elää.
Tyhmintä on käydä töissä autolla, koska bensaan menee ihan tolkuttomasti rahaa. Valitettavasti en jaksa ajaa pyörällä 30km matkaa. Joskus kyllä vielä hankin työpaikan pyörä/skootterimatkan päästä. Sitten joskus.
Munhan unelma on lapsesta asti ollut se, että saa olla kotona! Siksi ehkä se tihkaisikin niin paljon etten koskaan saanut jäädä lasten kanssa kotiin kun niitä lapsia ei tullut.
Työttömänä olo on ihan erilaista kuin se, ettei ole pakko olla töissä. Ainakaan kodin ulkopuolella. Työttömyys on negatiivista, vapaus ei. Mutta miten sellainen elämäntapa rahoitetaan?!
Tosin olen/ollaan pikkuhiljaa kyllä keksitty paljonkin kaikenlaista mitä voisi tehdä ruokansa eteen. Ihminen on kekseliäs kunhan siihen olisi aikaa. Valitettavasti töiden jälkeen ei oikein jaksa eikä edes ehdi. Jos ei ole pakko saada paljoa rahaa ja aikaa on, niin rahaa kyllä pystyy hankkimaan tarvittavan määrän. Mutta kun sitä pitää saada asuntolainan lyhennyksien verran niin jopas pitääkin alkaa tehdä pitkiä päiviä. Se ei ole vapautta.
Olen taas miettinyt tuota lammasasiaakin tältä kannalta. On ihan idioottimaista pitää kuutta lemmikkilammasta. Jos pojat voisi astuttaa niin pitäisin vain ne, mutta käsittääkseni biologia ei toimi ihan niin...Jos meillä olisi itsellä maata mistä tehdä heinät niin samapa se olisi vaikka niitä olisi 20 mutta joudun ostamaan kaiken heinän mitä lampaat kitusiinsa vetävät. Eikä heinä ole ilmaista vaikka niin luulisi.
Olen alustavasti tehnyt eksikesäksi siankasvatus versus heinä vaihtokauppoja. Mullahan oli ajatuksena nytkin myydä sianlihaa siitä yhdestä siasta (joka sitten kuoli). Toinen jää itselle ja toisella olen ostanut lampaat.
Sen kuolleen lihalla ei valitettavasti kovin kauheasti kauppoja voinut tehdä. Itsestään kuollutta tappiin asti lääkittyä eläintä ei voi syöttää edes koirille.
Lisäksi aloin taas pelätä että joudun soittamaan eläinlääkärille Petterin poskesta. Sillä on poskessa ollut paise jota eläinlääkäri kävi jo kerran katsomassa. Silloin se parani antibiootilla, mutta alkoi uudelleen vaivata.
Löysin paiseesta kohdan josta sen olisi saanut "avattua", mutta kun seuraavana päivänä varustauduin puhkaisemaan paisetta se olikin puhjennut itsekseen. Olen sitä nyt sitten vaan puhdistanut ja toivon että nyt se alkaisi parantua. Ja mielellään ilman soittoa eläinlääkärille.
Eläinlääkärin hinnalla ostan aika paljon heiniä.
En ikinä laske paljonko rahaa menee eläinten ruokiin, kuivikkeisiin ja muuhun ylläpitoon mutta tiedostan että se ei ole ihan pieni summa. Meillä menee koiranruokaa noin säkki viikossa, muut ruuat päälle. Yksi syy miksi haluaisin koiramäärää pienemmäksi on kustannukset joita niistä tulee. Ja sitten haalin itselleni lisää eläimiä ja lisää rahanmenoa. Ihminen on niin älykäs.
Olen aina elänyt niin ettei rahaa ole kauheasti jäänyt yli, enkä edes tavallaan tarvitse ihan hirveästi mitään. Silti joskus hämmästyneenä kuuntelen kuinka suurinpiirtein saman tulotason omaavat ihmiset puhuvat siitä mitä ovat hankkineet. Mulla ei ikinä sellaiseen olisi rahaa.
Mutta hei mulla on auto täynnä purua, turvetta, ruokaa kanoille, ruokaa lampaille, ruokaa sioille, ruokaa koirille...ja ostettiin Mikan veljen emännän kanssa puoliksi hautomakone että saadaan hautoa lisää poikasia! Ja aijon ensikesänä kokeilla kalkkunanmunien haudotusta, ne vasta mukavia eläimiä olisivat! Rahaa siis kyllä on, aivan eriasia mihin rahansa laittaa...
Raha mahdollistaa vapaa-ajan jonka haluan. Töistä saa rahaa. Ja kaikenlisäksi mulla on työ josta pidän ihan älyttömästi. Toisinsanoen rahalla saa unelmia todeksi.
En edes tiedä jaksaisinko olla kotona 24/7 jos siihen olisi mahdollisuus. Mutta saahan sitä haaveilla.
Ainakin tälläisenä päivänä kun ei oikein muuta jaksa tehdä. Jos ei lasketa sitä että Busteri on syönyt taas poikki puhelimen laturin, repinyt yhden sohvatyynyn ja paskannut matolle. Ehkä olisi kuitenkin ollut viisainta mennä töihin lepäämään.
En kyllä tajua kuinka tästä postauksesta tuli tälläinen. Mun piti kirjoittaa syksystä ja puutarhatöistä. Ehkä sitten huomenna.
Kirjoitit sitten mistä tahansa, niin näitä on niin mukava lukea. Voisit tarjota juttujasi pakinoiksi lehtiin. Eiköhän ne niistä jotain maksa.
VastaaPoistaRahan, työn ja vapauden suhteen joutuu ikuisesti tekemään kompromisseja. Aina niitä valintoja ei edes pysty loppuun saakka itse tekemään, vaan väliin tulee jokin ulkopuolinen muuttuja. Unelmoida sentään saa ja ihan ilmaiseksi.
Niin hyvä teksti! Mä oon hyvin samoilla linjoilla sun kanssa. Mielellään oon kotona ja teen vaan niin vähän töitä kun on pakko. En siis ollenkaan hinkua mitään täyspäiväistä työpaikkaa, tää osa-aikainen riittää aivan hyvin. Ja sit kun lainat on maksettu (meillä siihen on matkaa noin 7,5 vuotta), aion todellakin miettiä, miten paljon viitsin töitä tehdä enää... Tälläkin hetkellä olen valinnut esimerkiksi lomarahat vapaiksi rahan sijasta. Oon niiiiin mielelläni pois töistä. =D
VastaaPoistaKaarina Davis on mun idoli, mä niin tykkään hänen ajatusmaailmastaan ja toi kirja on luettu moneen kertaan.
Ja eläimistä samoja mietteitä mullakin. Meillä on nyt 2 koiraa, kissa ja 2 pupua. Ei siis kovin paljon, mutta kyllä niihinkin rahaa menee. Esimerkiksi vanhemman koiran eläinlääkärikulut oli noin 1000€ yhden kuukauden aikana... mun palkka siis melkein kokonaan. Että kyllä sille rahalle tietty olis muutakin käyttöä ollut... Mutta meilläkään ei silleen kauheesti lasketa mitä niihin ja niiden ruokiin noin muuten menee, nyt vaan sattui operaatio toisensa perään. Mä esimerkiksi syötän kaikille elukoille aika laadukasta ruokaa, vaikka onkin kalliimpaa kuin perusmarketin murkinat.
Mä oon miettinyt, että kun eläimistä aika jättää, en ehkä hanki enää uusia. Paitsi ehkä kissan. Mun iänikuinen haave omista kanoistakin on jäämässä, kun oon alkanut miettiä asioita just rahan kannalta. (Oon tällä hetkellä vegaani, mutta jos olis omia kanoja niin niiden munia kyllä voisin syödä, että tän vegaaniuden takia se kanahaave ei ole jäänyt...) Sit kun meillä ei oo enää eläimiä, on lapsetkin lähteneet jo kotoa kaikki, ja lainat alkaa olla maksettuna. Mitä ihmettä sillä kaikella rahalla sit tekeekään...?? No, mun ratkaisu siinä kohtaa kyllä mitä todennäköisimmin on se, että lopetan työnteon. =D Tai siis minimoin sen. Meilläkin on kaksi palkansaajaa perheessä, niin molemmat vois vaikka tehdä vaan osa-aikaista, tai jotain. Ei mulla oo haaveena suuret tulot ja sillä hurvittelu, ennemminkin tulot joilla just pärjäilee ja sit saa muun ajan tehdä just mitä ite lystää. Ellei sit jostain putkahda eteeni niin kertakaikkisen ihana työ, että haluan siellä viettää enemmän aikaani. =D
Paranemisia sulle! ♥
Mukava oli lukea tekstiäsi. Ja niin kauniit valokuvat. Kyllä nuo asiat joista kirjoitit ovat varmaankin ikuisuusasioita. Kyllä minäkin mietin töissä ollessani noita asioita, mutta kuitenkin aina se työ voitti - ilmeisesti palkan vuoksi. Mutta täytyy sanoa, että viihdyn erinomaisesti eläkkeellä.
VastaaPoistaMinulla on kesällä lomaa 5 viikkoa ja talvella yleensä viikko. Tiiätkö mitä? Ei sitä aina jaksakaan vain noilla lomilla. Minusta kerran kahdessa kuukaudessa viikon loma noiden jo lomien lisäksi olisi paikallaan.
VastaaPoistaNauti lomasta, olet sen loman ansainnut.
Nyt vanhemmiten (yli viiskymppisenä) mä voisin tehdä kyllä lyhyempää työviikkoa. Neljä päivää töitä ja kolme vapaata voisi olla ihan jees! Enää ei meinaa elpyä parissa päivässä. Vaihtoehtona voisi olla lyhyempi päivä elikkä 6 tunnin työpäiviä. Palkka tietty vähenisi, mutta kun on lapsoset jo kasvatettu ja laitettu maailmalle, niin vähemmälläkin tässä jo elää. Ei taida vaan olla mahdollista. Pidempää työpäivää vaan aina lykätään. 13 vuotta vielä eläkeläiseksi...ou jee!! Mahtaako nähdä sitä päivää?! Kissat ovat onneksi terveitä eläimiä. Kumpaakaan ei oo tarvinnut steriloinnin jälkeen käyttää lääkärillä. Kop, kop, kop!! 9 vuotta vanhempi ja 5 vuotta nuorempi. Olin kotona reilut 7 vuotta lasten kanssa, se tekee melkoisen loven mun eläkkeeseen tulevaisuudessa. Ei silti kaduta. Jotenkin vaan koen epäoikeudenmukaisena, sillä ehdin luultavasti työelämässäkin olla yli 30 vuotta!
VastaaPoistaMun haaveena on ottaa 50-vuotiaana itselleni vuorotteluvapaapätkä. Siihen on vielä 6v aikaa, mutta jo nyt unelmoin asiasta. Moni työkaverini on näin tehnyt ja voi miten he ovat nauttineet vapaudesta!
VastaaPoistaJos voisin, ottaisin eläimiä lisää. Ainakin bordercollien ja kunnon maatiaiskissan. Tällä elämänrytmillä ja kaupunkiasukkina en siihen pysty. Elämä on valintoja täynnä ja kun jotakin ottaa elämän tarjottimelta, niin jostakin täytynee luopua...
Autostani luopuisin heti, jos pärjäisin ilman sitä!
Taas osuvaa tekstiä. Meillä ei koskaan oo ollu paljon rahaa (varmaan eletään virallisesti jossain köyhyysrajalla oikeesti!) mut meiltä ei oo koskaan myös puuttunut mitään. Jos joudutaan hankkimaan esim. huonekaluja niin se on aina sijoitus ja monesti pitää ostaa käytettynä. Onneksi oon tosi huono shoppailija, niin rahaa ei mene juurikaan randomjuttuja ostellessa. Kuitenkin ollaan myös pystytty ostamaan omakotitalo joka on mulle ollu unelman täyttymys. Mua ei juurikaan ahdista velka, enkä koe sitä mitenkään vapautta riistävänä, sitä vaan maksetaan pois pikkuhiljaa miten pystytään. Mulla ei oo vakkarityötä, oon kesät kaupungilla puistohommissa ja talvet opetan kansalaisopistoilla. Mulla on opistolla kaikki koulujen "lomat", mutta sehän on käytännössä työttömyyttä mulle. Kuitenkin, liiton raha ollut tukena. Sillonkin kun on ollut kaikista vähiten rahaa tai tuet jostain syystä myöhässä, oon kokenu et ruoka vaan lisääntyy kattilassa. Jännä. Ja kun on tottunu olee nuuka, niin ei sitä osaa oikein tuhlata vaikka rahaa oliskin. Sit maksaa sitä velkaa tai laittaa säästöön. Minäkään en laske mitä kissojen elättämiseen menee. 2v välein käyvät rokotuksilla ja hampaiden putsauksessa sillon tällön. Raakaruoka tulee huomattavasti halvemmaks ku teollinen laadukas kissanruoka. Onneks saan tutuilta metsämiehiltä sisäelimiä. Yks hirven maksa riittää aika pitkään kolmella kissalla :D No, tämmönen kertomus tuli tästä mun kommentista!
VastaaPoista