Härkäpavut on mun suosikkipapuja. Ne voi kylvää jo vappuna jolloin kylvämisinto on suurimmillaan, ne onnistuu melkein aina, ja ne on vielä tosi hyviäkin!
Itse tykkään syödä ne kun ne eivät ole vielä ihan täysikoisia, silloin mielestäni maku on paras. Kaiketi ne voisi syödä palkoineen, mutten ole kyllä koskaan syönyt.
Vihreä lajike on Kontu, ja punainen on Karmazyn. Mielestäni maussa ei juurikaan ole eroa,
mutta onhan nuo punaiset mukavaa vaihtelua.
Bongasin Tää on vielä kesken -blogista tosi hyvän papumarinadin ohjeen.
Siihen tulee oliiviöljyä, viinietikkaa ja mausteita ja se on tosi hyvää!
Itse en kyllä koskaan kuori härkäpuja kuten ohjeessa lukee,
mutta jos joku jaksaa niin antaa mennä.
Mun omalla kasvimaalla ei papusato ole onnistunut härkäpapuja lukuunottamatta.
Onneksi töissä on kasvimaa josta olen käynyt keräämässä sekä ruusupapua että
tavallisia taite- ja leikkopapuja.
Ruusupavutkin kannattaisi kerätä ennenkuin ne on liian isoja.
Tässä aletaan olla jo viittävailla siinä pisteessä.
Syön nämä pavut pikaisen keittämisen jälkeen salvialla ja voilla terästettynä.
Pavut suorastaan kaipaavat salviaa rinnalleen!
Papujen jälkeen päästäänkin sujuvasti muniin ja Alliin.
Alli on kova vartioimaan kaikenlaista. Se saattaa kantaa meidän sänkyyn jonkun tavaran ja puolitosissaan vartioida sitä ja irvistellä muille koirille jos ne tulevat lähelle tai edes kävelevät huoneen ohi.
Yksi siililelu on ollut pakko ottaa kokonaan pois koska se ei tee mitään muuta kuin vartioi sitä. Vartioitavaksi voi kelvata myös vaikkapa muovipussi ja kerran se oli varastanut kyssäkaalin,
syönyt siitä puolet ja sitten suoritti lopulle kaalille urhoollista vartiointitehtävää!
Yleensä muut vain tyytyvät katselemaan Allia sen näköisenä että "Alli on sekaisin", harvemmin niille mitään riitaa tulee mitä nyt muutaman kerran Vilma on hermostunut kun Alli on rynnännyt sen kimppuun ärisemään kun toinen on vaan viattomasti kävellyt ohitse.
Tänään Alli löysi kukkapenkistä kaksi kananmunaa,
ja voi sitä riemua kun se sitten sai vartioida niitä muilta koirilta!
Se onnistui säilyttämään iltaan asti munat ehjinä vaikka se pyöritteli niitä edestakaisin.
Sitten illansuussa se päätti lopulta syödä munat.
Senni tietää, että tätä lähemmäs munia ei kannata mennä vaikka kuinka kiinnostaa...
Tässä vaiheessa Alli ei ollut enää niin ärhäkkä kuin vartioimisen ollessa kiivaimmillaan vaan antoi Sennin pyöriä aarteen lähellä.
Jossainvaiheessa kiusaus käy ylivoimaiseksi...
Söpö ja maailman hassuin karvamato.
On noissa suomenpystykorvissa vaan jotain ihan omaa sekopäisyyttä.
Alli on ainakin niin omalaatuinen koira etten ole tuollaista tavannut aikaisemmin.
Me mennään Allin kanssa yleensä yhtä aikaa nukkumaan (siis sinne minun ja Mikan sänkyyn...muut koirat nukkuu omassa huoneessaan)
Se tulee aina mun viereen makaamaan ja sitä pitää vielä hetki rapsutella.
Vaikka se olisi nukkumassa jo etukäteen, niin se kuitenkin kömpii viereen ja jos rapsuttaja meinaa nukuhtaa ennenaikojaan niin se vinkuu pienesti jos rapsutus uhkaa jäädä saamatta.
Yleensä sille tulee myös sanottua tässä vaiheessa että se on maailman ihanin koira.
Eihän sellaista halua jäädä kuulematta.
Voin silmiä räpäyttämättä sanoa että Alli on meidän rakkain koira.