maanantai 31. maaliskuuta 2014

Kiitos kaikesta Ynne!

Tiger´s Chaos Special Emotion "Ynne" 
s. 13.12.2002 k. 31.3.2014




Hän tanssi kanssa enkeleiden

Palat pienet nuo, edessäni nään
Joita paikoilleen en saanut milloinkaan
Sen jo tiedän miten synnytään ja miten täältä lähdetään
Vaan tärkeintä en tiedä kuitenkaan

Kun suljen silmät niin hän on täällä taas
Ja taas voin nähdä jokaisen askeleen
Voin nähdä, voin elää ja voin unohtaa
Voin tuntea sen kaiken uudelleen

Kun hän vain tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kun tulenliekki vaan
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi nähdä kauniimpaa

Suuret kellot asemien hiljaisten
Niitä ihminen ei osaa pysäyttää
Ja viimeiset tilit kun maksetaan
Mistä tietää kuinka paljon käteen jää

Kun hän vain tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kun tulenliekki vaan
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi nähdä kauniimpaa

Kun suljen silmät niin hän on täällä taas
Ja taas voin nähdä jokaisen askeleen
Voin nähdä, voin elää ja voin unohtaa
Voin tuntea sen kaiken uudelleen

Kun hän vain tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kuin tulenliekki vaan
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi nähdä kauniimpaa

Tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kuin tulenliekki vaan
Tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi häntä unohtaa

-Yö, Hän tanssi kanssa enkeleiden-

*******

Mun ikioma Kellokosken Prinsessa. 
Suuren suuri persoona. 
Joskus vain suurinta rakkautta on päästää menemään.

Monen muun mielestä Ynne varmaan olisi ollut vielä ihan hyvässä kunnossa. Se söi, joi ja juoksi. 

Mutta se myös oli kipeä. Se harhaili tietämättä missä se on, se pelkäsi. Se "itki" öisin kun sitä pelotti, ja se rauhoittui vasta kun sitä tuuditti uneen kuin pikkuvauvaa ja kuinka onnessaan se oli kun sen otti viereen nukkumaan peiton alle.

Mä en kestä joka päivä miettiä onko se tänään niin kipeä että se pitää lopettaa. Paremmaksi se ei tule, ja huonommaksi menemistä en enää halunnut odottaa. Ei ollut tarvetta nähdä kaiken elämän sammumista silmistä.

Kiitos Ynne kaikista hetkistä joita saimme yhdessä elää. 
Paljon muistoja. 

Vielä niiden muistelu tekee liian kipeää.









sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Maaliskuun raparperit!

Maaliskuussa pitäisi nauttia keväthangilla hiihtämisestä, ei suinkaan uunituoreesta uudensadon raparperipiirakasta! 

Mä nautin piirakan sijaista raparperien kevätväreistä, mun mielestä raparperi on yks ihanimmista kasveista kun se pukkaa lehtiä. Ja se on ihan ihana kesälläkin. 
Ja kukkiessa. 
Ja se kasvaa ihan missä vaan.
Ja kaikenlisäksi sitä voi syödä.

Mitä muuta kasvilta oikeestaan vois vaatia?!












Ostetaan: Satametriä eteläseinustaa. 

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Aamulenkillä Kurjenkyröllä



Hylätyt talot ja autiot pihat kiinnostaa mua aina suunnattomasti. On mahtavaa käydä kulkemassa pihassa jossa joskus on ollut elämää. Siellä on mitä ilmeisimminkin itketty ja naurettu, sitten jostainsyystä ihminen on valinnut toisin ja paikka on jäänyt oman onnensa nojaan. 
Ehkä hetkeksi, ehkä ainiaaksi. 

Nämä kuvat on otettu kesämökin pihapiiristä, jonka entinen omistaja on jo dementoituneena vanhainkodissa. Maakauppojen yhteydessä mökki on siirtynyt uusille omistajille, mutta he tuskin käyvät koiran kanssa kesämökillä jumalattoman suuren peltoaukean reunassa. 
Pelto on iso, toistakilometriä pitkä ja n. 500m leveä. Ja siellä on hyvä juoksuttaa koiria.
Ja sivuhuomautuksena, että siellä olen ampunut ensimmäisen ja ainoan ylipäänsä ampumani hirven...

Piha on kaikenkaikkiaan erikoinen, siellä on omenapuu ojanvarressa, kukkapenkki josta vielä nousee mm. ruskoliljaa, ukonhattua, töyhtöangervoa ja kultapalloa. Tiedän, koska olen käynyt tutkimassa. Ja pelto alkaa ihan porraspäästä. Sauna on kauempana pellolla sekin. 
En tiedä miksi tälläiseen paikkaan on ylipäänsä tehty mökki, kait siihen joku hyvä selitys on aikanaan ollut.

Pitäisi kait kysyä lupa nykyisiltä omistajilta jos sieltä vähän kaivaisi taimia turvaan, ennemmin tai myöhemmin ne sinne rehukon sekaan katoavat.




Istuin pitkään auringossa, Ynne tuli syliin istumaan. Muut koirat juoksenteli pellolla. 
Linnut lauloi just niinkuin ne keväällä laulaa. Huumaavasti. 
Tänään olin onnellinen.




Juoksukuvat oli kaikki tälläisiä. Senni näyttää kieltä mulle, kameralle ja Vilmalle.

Kanakuulumisia



Koska kelit on olleet mitä erinomaisimpia kevätulkoiluun, niin kanat ovat päässeet käytännössä joka iltapäivä ulkotarhaan. Aamulla on ollut pakkasta töihin lähtiessä, joten kokopäiväksi ei luukkua ole voinut jättää auki.
Ne ovat kovasti sitä mieltä, että niiden olisi syytä myös päästä kaivamaan kukkapenkkejä, mutta nyt olen ollut ilkeä ja tuhma ihminen enkä ole päästänyt niitä tonkimaan.
 Keväällä kasvit saa eniten siipeensä jos niitä kokoajan nypitään. Katotaan nyt vielä hiukan kun kasvu kunnolla alkaa, sitten taas pääsee matojahtiin.


Oon idättänyt töissä päiväysvanhoja auringonkukan siemeniä kanoille (ja ittelle leivänpäälle). Harmi vaan, että ensin niitä kasvatetaan viikkotolkulla, ja sitten kun ne annetaan kanoille ne tuhoaa ne  minuutissa!

Tipujen kuulumiset: Tipuja on hengissä ja hyvissä voimissa kolme kappaletta. Yksi on hieman pienempi, mutta sekin on varsin ponteva joten eiköhän se henkiin jää.

Emon tekisi jo kovasti mieli muiden kanojen seuraan, ja ennenkaikkea niiden kanssa ulos. Valokuvien ottamisen ajaksi laitoin muut ulos, ja emo olisi jättänyt kersat mielellään heitteille ja mennyt kavereiden kanssa baanalle...

Mun kanalan valoisuus on sellainen, että mihinkään suuriin valokuvasuorituksiin siellä ei päästä. Mutta tässä niistä kaksi nyt kuitenkin on!




tiistai 25. maaliskuuta 2014

Kevään merkit

Tänään mä näin ekat leskenlehdet! Silloin on kevät!

Mä olin kyllä aavistuksen pettynyt kevään etenemiseen kotipihassa, kun töissä alkaa näkyä kaikenlaista vihertävää maasta paljon enemmän. Tosin yksi syy kotona on se, että kaikki kukkapenkit on peitetty katteella, ja koirat ramppaa koko talven päällä ja tiivistää maan pintaa. 

Mutta silti se ei selitä kaikkea, ei koirat käsittääkseni ihan joka paikassa aidan ulkopuolella tallusta. Ellei ne ole karannut, eikä sitäkään kai ihan joka päivä tapahdu...
Ehkä ne rakennusten seinustat sitten tosiaan on paljon lämpimämpiä kuin tälläinen aavikko. Mutta hei ehditään me, perässä tullaan hyvää vauhtia!


Pillisipuli on ihan oikeeta kevätsipulia! Kylvin näitä viimevuonna, ja kun en raaskinut heittää kaikkia ylimääräisiä taimia poiskaan niin raahasin niitä kotiin. Niitä onkin sitten vähän sielläsun täällä pitkin kukkapenkkejä... 
Meiltä käy töistä yks kiinalainen rouva keväisin hakemassa näistä niitä sipuleita, olin ihan hämmästynyt että ne tosiaan on siellä juuressa kun kunnolla kiskaisee ylös. Samasta mättäästä ei kannata ihan kauheasti ottaa että se jaksaa vielä kasvaa, mutta pikkuusen kyllä tohtii nykiä jos on keväällä sipulia vailla.


 Varjoyrtti on ihana keväällä, ja miksei syksylläkin kun kaikki muu on niin ruskeeta ja surkiaa.



Nyt mä en muista onko tämä piha-vai puistosyreeniä. Noihansama, joka tapauksessa siinä on jo melkoisesti silmut turvonneet. Ylimmäiseen silmuun on näköjään vähän pakkanen ottanut kun on noin ruskettunut pinta.

 Kevätkukkijat koittaa ponnistaa ylös maasta.



 Kartanopioni punertaa. 
Mä pidän kasveista joilla on tarina. Tämä on sellainen rescue-pioni (ei siis oikeasti mikään rescue-lajike, sellainenkin on), olen pelastanut sen kaverin luota ojasta, jonne hänen äitinsä oli heittänyt pionin juurakoita kun oli kyllästynyt niihin. Se kukkii hyvin joka vuosi, ja muistuttaa siitä miten taas toisen roska voi olla toisen aarre, myös kasveissa. Ja varsinkin niissä.


Lehtosinilatvan versot kurkistavat aurinkoon. Ja näitähän sitten taas riittää kun unohdin jälleen kerran leikata niistä kukinnot pois ja ne pääsivät siementämään pitkin poikin. Mutta onhan ne aika hienoja, joten antaisko kerrankin niiden vallata maailman?!

Mulla on ollut taas kerran pyhä ajatus, etten laittaisi tänäkään vuonna ihan niin kauheasti rahaa uusiin kasveihin. No onneks en ole lyönyt vetoa asiasta, koska tänään töissä päätettiin tehdä ihan vaan pieni ja viaton tilaus Korpikankaalle ja ostaan vaan muutama hassu gladioluksen sipuli. 
Ja saattaa olla, että samalla ostan ihan vain muutaman pikkuisen siemenen...no kuka voi vastustaa mustia orvokkeja, oon kylväny niitä vasta kaks pussillista!!!

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Saippuakauppias





Eilen viihdoin viimein toteutui pitkäaikainen haave: saippuanteko

Jos tekniikka on ihan outo, eikä oikein ketään joka voisi edes neuvoa, niin mielelläni lähestyn aihetta kurssilla. Niillä saa hyvän alkuopetuksen, välttyy ostamasta kilokaupalla materiaalia jolla ei ehkä ole tulevaisuudessa mitään käyttöä jos ei innostukkaan, ja välttää pahimmat mokat. 

Jotenkin olin kuvitellut saippuanteon paljon vaarallisemmaksi. Siis että pitäisi oikeasti pukeutua kokovartalosuojapukuun, myrkyn kestäviin hanskoihin, täysmaskiin happipulloilla, hankkia kotiin vetokaappi yms. että voisi edes kokeilla. Olinkin aika hämmentynyt kun suojavaateosasto kuitattiin sähköpostiin tulleessa tarvikelistassa kumihanskoilla, ja silmälasit riittää silmäsuojiksi. 
Essua suositeltiin yleisen sotkun torjuntaan.

Tottakai järki on syytä pitää päässä saippuanteossakin, saahan siinäkin lipeää silmään jos väkisin tunkee päänsä sinne lipeäpönttöön tai räiskyttää massaa silmiinsä, mutta olen kyllä oikeasti vaarallisempienkin aineiden kanssa ollut tekemisissä kuin lipeä.

En nyt aijo edes selostaa miten saippuaa tehdään, siihen on hyviä blogeja joissa ihan oikeasti tiedetään mitä ollaan tekemässä toisin kuin meikäläinen jolla on nyt kokonaista yhden päivän kokemus asiasta!

Esimerkiksi Saippuakuplia blogista ohjetta kehiin:

Muutamia kuvia kurssilta, on muuten hankalaa ottaa kuvia kun pitää olla liukkaat kumihanskat kädessä (ei voi kuvata) ja haluaisi olla tehokas ja ylipäänsä saada jotain aikaiseksi muutakin kuin räiskiä kuvia!


"Lisukkeita" saippuaan. Värejä, tuoksuja, rakennetta jne. 


 Open malleja











Saippuoiden pitää antaa olla noin 24h muotissa, jonka jälkeen ne otetaan pois muoteista, leikataan paloiksi ja jätetään kuukaudeksi tekeytymään.



...Ei ne turhaan suositelleet muoteiksi maitopurkkeja...oli hiukan haastavaa saada tuo saippua pois pystyssä olevasta muovipurkista! Senverran saippua oli vielä pehmeää, eikä oikein kestänyt puukolla tökkimistä...



 Järjestyksessä altaalta ylös: kamomillasaippua, nesteenä kamomillateetä ja osa massasta värjätty kahvinpuruilla, muksusaippua (+hunajaa, unikonsiemeniä), appelsiinisaippua sis. mm. appelsiinimehua, appelsiinituoksua, kehäkukkaa, unikonsiemeniä, vadelma-kaurasaippua, (pun.väriä ja vadelmatuoksua) jonka ulkonäkö muistuttaa erehdyttävästi jotain makkaraa tai muuta lihakönttiä! 
Kaikkiin lorautin lisäksi hiukan hunajaa.


Appelsiinisaippuan pintakoristelusta tuli ihana, itsekuivatettuja kehäkukkia ja unikonsiemeniä. Makkarasaippuasta ei niinkään...Ulkonäön lisäksi keinotekoiset hajut ei ole koskaan ollut kauheasti mun suosiossa, ja ainakin tässä vaiheessa saippua haisee ihan liikaa sille vadelmaesanssille. 
Onneksi haju yleensä vähenee säilytyksen ainaka.



Saippuat leikattuna. Saisiko olla tiikerikakkua, fudgea, juustoa tai lauantaimakkaraa?

Nyt sitten pitäisi kuukausi odottaa että pääsee testaamaan saippuoita. Voin sitten kirjoittaa tarkemmat reseptit kun saan samaan käyttäjäkokemuksia. Haluaako joku testiryhmään?!


Saippuan teko oli ihan mahtavaa, on varmaan pakko hankkia saippuantekokirja ja alkaa vähän kokeilla muunkinlaisia reseptejä. Lisäksi olisi kiinnostavaa tehdä shamppoota ja jotain naamarasvoja. Ei se nyt niin kauhean vaikeaa ole, jos ainekset sekoitetaan yhteen ja vähän katotaan määriä vaaásta paljonko mitäkin laitetaan.



Jostain syystä mun päässä pyörii kokoajan vanha sanonta: 
Köyhät haisoo palasaippualta!



keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Istu-paikka-prk.



Ongelma 1.

Mulla on Sennin kanssa su. "oikealle" agilitykurssille hallittavuustesti. Oon sen kanssa käynyt sellasen vinttareiden alkeiskurssin, joka kylläkin oli tosi hyvä, mutta sinne sai vaan mennä eikä tarvinnut osata mitään.

Hallittavuustesti *klik* noin periaatteessa on meille kaiketi muuten suhteellisen helppo, mutta koira pitää jättää paikalleen, kävellä hallin puoleen väliin (onkohan se matka 15m ), odottaa että lasketaan 30 ja sitten koiran saa kutsua luo. No joo jep. 

Oon harjoitellut Sennin kanssa, ja välillä menee ihan hyvinkin. Suurin ongelma ei oikeastaan ole se, etteikö se pysyisi paikalla. Vaan se, että nyt se ei enää halua mennä istumaan!!! Ja jos se jää seisomaan, se ei todellakaan pysy paikallaan.
Ja sitten ei kestä toistoa juuri ollenkaan, voiko kahta kertaa samana päivänä edes kutsua harjoitteluksi?!


Kuvassa on Ronja, mutta mitä ylipäänsä voi odottaa näin rakentuneilta eläimiltä?!

Sitten vielä se, etten voi sen kanssa harjoitella ulkona. Tietenkään! Siis saako joku whippetin istumaan lumihankeen?! Onnea.

Niimpä vaihtoehdoksi jää harjoitella kotona. Eilen ja tänään koitettiin paikalla pysymistä myös töissä, se nyt olisi edes vähän eri ympäristö ja siellä on hieman enemmän ennalta arvaamattomia häiriötekijöitä...
Sain työkaverilta pari hyvää neuvoa (Kiitos Raija ihan oikeesti, erityisesti lämmitti se, että kuulemma kaksi vuotta on lyhyt aika opettaa koiralle paikalla oloa, tosin R. puhui käyttösakemannin omistajan äänellä, ei vinttikoiran...) ja mullahan tässä on aikaa muutama päivä vielä...

Pyysin sen huvikseni sitten istumaan sohvalle. Sehän olikin hyvin hauskaa, mutta vaan pari kertaa jonka jälkeen ei enää huvittanut. 

Oon koittanut tsempata itseäni ajatuksella, että jos se koe ei mene läpi, niin me mennään johonkin muualle. Mutta silti mua tihkaiseen ajatus, että me ollaan Sennin kanssa ainoat jotka hylätään testistä!  

Mutta sitten taas tuli hyvä muistutus mikä koiranpidossa oikeasti on parasta. Senni on ollut aivan sairaan iloinen kun maassa on uutta ihanaa puuterilunta! Se nyt on kuitenkin ihan sama istuuko se vai ei, pääasia on, että se iloitsee elämästä. Senkun vielä itsekkin osais.


tiistai 18. maaliskuuta 2014

Tipun hoitoa aloittelijoilta

Eilen illalla se todistettiin millainen kaveri on maatiaiskana! Nimittäin niin vaan oli saatu poikaset haudottua, vaikka kanalassa on ollut lämpötila juuri ja juuri plussalla (lämmitin on ollut pois päältä). Lisäksi viimeviikollakin tuuli oli melkoinen myös kanalan sisällä kun luukku ulkotarhaan oli auki, ja tuuli tosiaan puhalsi miltei hurrikaanilukemissa. Pieni liioittelu toki sallittakoon tässä yhteydessä.

Oon tässä aatellut näistä syistä, että ihan varmaan munat on jäähtynyt, mutta eilen illalla kävin kanalassa ja ihme tosiaan oli suuri kun emo alkoi "jutella" juuri niinkuin olen töissä kuullut silkkikanojen jutustelevan poikasilleen. Jäin kanalaan odottamaan, ja kyllä siltä pikkuisia poikasia alkoi emon alta ilmaantua! 
Poikasia oli 4, lisäksi oli kaksi munaa vielä emon alla.

Laitoin kanalaan lämmön päälle, mutta en halua ottaa poikasia sisälle vaikka kanalassa ei nyt ihan kauhean lämmin ole vaikka lämmitin olisi päälläkin.

Kävin töiden päälle hakemassa poikasruokaa, ja annoin emolle ja poikasille herkkuna auringonkukan versoja. Poikaset oli varsin terhakoita, eikä ainakaan kylmä näyttänyt vaivaavan. Ne on väriltään aika tummia, kuten suurinosa noista mun kanoista muutenkin.

Sain kuningasidean, että teen niille kompostiverkosta isomman häkin, niillähän on nyt ollut 100cm pitkä kanihäkki. Rakensin huolella mielestäni tyylikkään aitauksen, virittelin katon häkkiin ja muutenkin siinä pyörin ja touhasin.
Emolla alkoi palaa käämit, ja se alkoi rääkyä juuri sellaista "kohta vedän teitä kaikkia lättyyn"- huutoa, johon tietysti kaikki muutkin kanat yhtyivät. Siinä ne sitten kiljui kurkku suorana, ja pikkuisen tunsin itseni typeräksi ihmiseksi.

Tässä vaiheessa tajusin, että kompostiverkon silmät on niin suuria, että tiput mahtuu niistä läpi. Hädissäni koitin tirkitä verkon reunoja, mutta pakkohan niille on vaihtaa takaisin se pienempisilmäinen häkki ettei poikaset eksy emosta liian kauas.
Maatiaiset on yleensä aika poikasystävällisiä, mutta silti pienten paikka ei ole harhailemassa kylmässä kanalassa poissa emon luota!

Että annan nyt niiden rauhoittua, käyn lenkillä, ja sitten menen purkamaan sen hienon virityksen ja laitan kanihäkin takaisin siihen päälle. Toivottavasti kaikki poikaset on vielä hengissä...

Että jos emolle on outoa poikasten hoitaminen, niin en ainakaan minä tee siitä yhtään helpompaa! Sattuneesta syystä en ottanut ihania kuvia poikasista...

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Risukurssilla

Viikonloppu meni rattoisasti kansalaisopiston koivunrisukurssilla. Oli mulla vaan näppäriä kurssilaisia, ne oli niin omatoimisia, että peukolojen pyörittämisen sijaan oli pakko vähän itsekkin näperrellä. Ei millään aika kulu jos vaan kattoo kun toiset tekee!

Mulla meinas la. aamulla tulla pieni paniikki, kun navigaattori keksi kätevän reitin ohjata paikanpäälle jotain peltotietä! Kokoajan tie pieneni ja pieneni, ja lopulta oli pakko irrottaa peräkärry, ja kääntää auto, soittaa mieheltä ohjeita ja koittaa suunnistaa puhelinneuvonnalla. 

Onneks en myöhästynyt, nimittäin hiukan pukkas hikeä kun aattelin että kurssin pitäis alkaa, kurssin pitäjä on eksyneenä peltolakialla eikä osaa pois tai vaihtoehtoisesti peruuttanut peräkärryn ojaan... 
Ehkä mun on ihan oikeesti kohta pakko hankkia puhelin mistä saa tarvittaessa kartat! 
Oon kaikintavoin koittanut vastustaa kehitystä, käyttänyt loppuun muiden vanhoja puhelimia ja viimeksi ostin Sennin syötyä mun puhelimen halvimman mahdollisen mitä kaupasta löytyi. 
Ja nyt siitä on näyttökin rikki, mutten oo vaan raaskinu ostaa uutta. Ostin niillä rahoilla Vilman mitä siihen piti laittaa...

Oli aika komia talo tuo Mäenpään kylätalo Kauhavalla! Penkillä kurssilaisten tekemiä kransseja ja risulintu.



Lintua lähemmin. 
Ei tule kuvissa ihan oikeuksiinsa, oli tosi hieno! Oon joskus koittanut tehdä lintuja, mutta ne on näyttänyt lähinnä joltain lokkiristeytyksiltä eikä ollenkaan kovin kauniilta...

Pallo

Kuvasin kaikki kurssilaisten tekemät työt (heidän luvallaan!) mutta osa kuvista on niin sekavia ettei niistä saa mitään käsitystä mitä niissä oikein on. Joten en sitten laita niitä tännekkään.

Nämä seuraavat on sitten mun omia tekeleitä. Oon molemmista aika ylpeä, koska ne on ihan uusia ideoita. Tosin tuo "nappulakranssi" on aika ruman värinen, pitää vissiin spreijata se valkoiseksi koska siitä tulee ihan mielleyhtymä mökin saunasta! Miksei sitä tietysti voisi sinne viedäkkin...

Kranssiin idean sain jostain blogista, jossa oli tehty kranssi viinipullon korkeista. Tosin se oli vähän siistimpi ja hienompi. Mutta mulla on risutöissä se tyyli, että kaikesta materiaalista pitäisi tehdä jotain eikä jättää roskia. Tälläiseen voi hyödyntää ne isot oksat, joille muuten on hankalaa keksiä käyttöä.

Pupulta puuttuu vielä toinen käsi. En vaan jaksanut enää tehdä sitä kotona loppuun kun kurssilla ei ehtinyt...Teen sitten "joskus"...

Näitä kun tekisi sellaisena miniatyyri-kokoisena, että voisi tökkiä kukkapurkkeihin ja pääsiäisruohon sekaan, niin voisi olla aika kivakin! Mulla on vaan paha taipumus aina tehdä kaikki hirveän suurena. Kuvat on tuttuun tyyliin ihan kauheita, ei nyt vaan jaksa oikein panostaa niihin. 

 




Ihana auringonpaiste, sain vaan ihan kiitettävän päänsäryn autolla ajaessa vaikka oli aurinkolasit päässä. On se vaan aurinko aikamoinen keväällä talvimasennukseen ja kaamokseen tottuneelle ihmislapselle. 

Töissä oli pe. kasvihuoneessa niin kova auringonpaiste, että pelkäsin ihan tosissani että naama palaa, ei se kauhean kaukana ollutkaan. Tästä pitäis pikkuhiljaa suunnata aurinkorasvakaupoille, mielellään ennenkuin on palanut! Ja jos sitä d-vitamiiniakin muistais syödä useemmin kuin kerran viikossa vois olla ihan hyvä.

Hyvää uuden viikon alkua!

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Pupun tekoa

Ollaan töissä koitettu miettiä mitä kivaa voitaisiin keksiä päiväkotien pihoille. Aikuiset kyllä joo tykkää kukista ja hienoista ja tyylikkäistä ruukuista, mutta onko ne oikeen lasten juttu?!

Viimekesänä maalattiin yhdelle päiväkodille kilpikonnakiviä, ja ne ovat keränneet runsaasti huomiota ja pyyntöjä muiltakin päiväkodeilta että nekin haluis jotain kivaa.

En nyt muista keksinkö itse puput vai joku muu, mutta tänään syntyi ensimmäinen prototyyppi. Siitä tuli aika iso, ehkä seuraavista teen hieman pienempiä. Jos tälläisen sijoittaa ruukun päälle se on jo aivan valtava! + jos se kaatuu jonkun niskaan saattaapi tulla kipeää...

Pupun teko vaiheittain, ja osa vaiheista puuttuu koska unohdin ottaa kuvia...



Tein ensin verkosta kartion. Oon joskus aikaisemmin käyttänyt risutöissä sellasta koiratarhaverkkoa, mutta näköjään tälläinen pienisilmäinenkin käy kunhan vaan muistaa kiristää kiinnityslangat tarpeeksi. 
Kiinnitän risut "makkarana" kehikon ympärille.


 Päätä varten kiinnitin verkkoon rautalankaan "palloksi", ja jatkoin punomista siihen. Kanin kaula olisi saanut olla selvempi, vaikka kuinka jalalla litistin kaulaa se ei oikein tullut sellainen kuin ajattelin. 


Korvia varten tein tollaset tukirakennelmat suoraan kiinni päähän. Oli muuten sitten hankalaa saada korvia tehtyä niin, että ne olis näyttänyt kanin korvilta! Oon joskus vuosia sitten tehny ittelle pienen kanin, ja silloin tein korvat ensin valmiiksi ja lisäsin ne vasta sitten mutta tän kanssa korviin tuli niin paljon painoa ettei ne varmaan olis pysyny kiinni jos ne olis tehnyt erikseen.

Viikset on tehty narusta johon on kieputettu rautalankaa. 






Ihan kiva kuva muuten, mutta olisko joku voinu sanoa, että mun toinen käsi on hieman arveluttavasti pupun haaroissa...

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Koiranäyttelyitä

Ahkera kehäsihteeri imee pillimehua keskittyneesti... Kuva: Mari Puumila


No nyt se on sitten kokeiltu, nimittäin kehäsihteerin hommat koiranäyttelyissä. Oon ollu melkoisen useasti rottien ja hiirien sihteerinä silloin kun kasvatin niitä ja useita vuosia sen jälkeenkin kun aina jotenkin kuitenkin eksyin näyttelyihin.
Jyrskähommissa on sellainen ihana pienen porukan tekemisen meininki. Sama porukka laittaa näyttelypaikan, on toimihenkilöinä, näytteleilleasettajina ja jakaa palkinnot, juoruilee ja taas ajaa 300km kotiin ja on ihan poikki pari seuraavaa päivää ja sitten alkaa taas suunnitella uutta reissua. 

Tältä pohjalta jotenkin odotin, että koirien kehäsihteerin hommat olisivat jotenkin HC-vaikeita, tai siinä vaadittaisiin jotain erikoisia taitoja. 
Mullahan oli siis melkoisen kokenut ja taitava ja kätevä kehäsihteeri apuna ja opettajana, ja joka hermostumatta tarkasti alussa kaikki kaavakkeet etten kirjoitellut niihin mitä sattuu, mutta sanotaanko että loppuakohden alkoi jo tuntua, että jotain osaa siitä hommasta. Että en kyllä yksin olisi siinä pärjännyt, mutta sellaisen kaverina ihan kohtuullisesti joka osaa ja jaksaa auttaa.

Mun ongelma koiranäyttelyissä on, etten mä osaa suhtautua niihin oikealla vakavuudella. Mua huvittaa siellä miten tosissaan osa ihmisistä on. Siis hei siellä tuomari vaan sanoo, mitä mieltä se on, ei siinä arvostella ihmistä tai koko loppuelämää niinkuin tuntuu että jotkut luulevat...

Muuten oli mukava viikonloppu, mutta yksi asia oli pienoinen epäkohta. Nimittäin järjestäjät grillasivat sisällä hallissa. Ei siinä mitään, mutta grillissä oli kai jotain vikaa, ja siellä oli kauhea kaasun käry. Pikkuisen alkaa huimata kun monta tuntia viettää tälläisessä tilassa... Oli välillä pakko keskeyttää kehä ja käydä ulkona hengittämässä.

Esitettiin su. aamuna toive ettei sisällä grillattaisi, mutta se ei käynyt. Ja oli vähän ala-arvoista, että yksi järjestäjistä tuli meille ihan suoraan v*ttuilemaan kun esitimme ystävällisen toiveen että jatkossa ei ehkä kannattaisi sisällä grillata. Kävin vielä buffassakin sanomassa ennen kotiinlähtöä, ettei me nyt niinkuin tahallaan haluta olla hankalia, mutta ihan oikeasti ei ehkä ole viisasta kaasuttaa ihmisiä sisätiloissa. 

Ainakin itselle tuli taas hyvä muistutus, että jos itse järjestää tapahtumia kannattaa kaikille järjestäjille teroittaa käytöksestä. Vaikka miten olisi hermo kireällä, niin ei ole kauhean viisasta ulkopuolisille purkaa sitä. Parempi on olla kokonaan pois sen luota joka nyppii kuin mennä muka pahoittelemaan- se on aika läpinäkyvää jos puree hammasta ja näyttää "piilokeskisormea".

Meidän metsästysseuralla on toukokuussa ryhmänäyttely. Hui, onneksi siihen on vielä 2kk aikaa...Ollaan kyllä järjestetty mätsäreitä vuosittain, mutta nyt tämä on ensimmäinen oikea näyttely. Meillä on kyllä tosi hyvä porukka, joten eiköhän se siitä. Aina ne päivät jotenkin menee vaikka mitä järjestäisi, edellinen ilta on se kriittisin kohta...Silloin meinaa meikäläisellä pikkuisen hermo pettää...

Tänään oli taas näyttelytreenit läheisellä koululla. Käytiin koirapuistossa ajokoirien kanssa ennen treeniä, ja Ekku menikin nyt oikein mukavasti. Viimeviikolla sillä oli ihan liikaa energiaa, ja se ei meinannut millään jaksaa keskittyä. 
En itsekkään ole todellakaan mitenkään kauhean taitava koiran esittäjä, mutta onhan se tullut huomattua että jos vähän harjoittelee se yleensä menee vähän paremmin tositilanteessa... 

Mun alko yht'äkkiä tekemään mieli viiniä. Onko huono ihminen, jos maanantai-iltana iltapalaksi juo lasin punkkua ja syö sen kanssa makkaraleivän? Nimittäin tein just tollasta teeleivän henkistä leipää, ja sitäkin tekis mieli. *kaataa 1/2 mukillista viiniä*

Ja asiassa moottorisahaan, kävin tänään yhdessä pienemmässä kaupassa, ja ne lupasivat sieltä hävikkiruokia eläimille! JEEEEEE!!!!!! Tosin ne olis ensin pitänyt hakea illalla noin klo. 20.00, mutta kun välimatka on 30km niin sovittiin että haen aamulla ennen töihin menoa. Siis mun on pakko ehtiä lähtemään 10min aikasemmin, että ehdin hakea ne ennen kun työt alkaa. Ja mä herään nytkin 5.30 ja en oikeen millään jaksaisi herätä aikasemmin! Mitähän vois aamulla jättää tekemättä, tuskin ainakaan koirien kusetusta. Kahvin? Aamiasmunan? Ripsivärin? 

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Kevään ensimmäinen kukka ja sadat siemenet

Eilen bongasin kevään ensimmäiset kukat! Työmaalla oli lumikelloja sekä nupulla, että auenneena. 
Meidän leveysasteella ei todellakaan ole kovin tavallista nähdä mitään kukkivaa maaliskuun alussa. Tavallaan kevään ensimmäiset kukat on ihania. Toisaalta katselin niitä kauhulla. 
Ei kai sitä mitään kovia pakkasia ole juuri nyt luvattu, mutta ei ole kuin pari vuotta kun tähän samaan aikaan meillä oli pakkasta -34C.

Tekisi mieli olla ylioptimistinen, vähän niinkuin ne jotka katovuosina alkoi kylvää helmikuussa kun oli niin lämmin...
Hihkua vaan onnellisena, että kevät on täällä! Eikä edes uskoa, että voisi vielä tulla pakkasta ja kylmää. 
Sehän on toki mahdollista, vaikka ei kauhean tavallista. 




Tänään töissä pääsin vihdoin kylvämään. Se ensimmäinen kylvö on keväisin jotenkin sellainen merkkipaalu. Siitä taas tietää, että yksi kasvukausi on alkamassa.

Mulla ei täällä kotona ole mitään muistiinpanoja kylvöistä, kasvatan kuitenkin töiden puitteissa senverran kaikenlaista etten edes jaksa alkaa mitään tarkkoja selostuksia tänne blogiin tekemäänkään. 
Omat siemenet olen kasvattanut myös töissä, koska en jaksa viritellä kotiin sisälle taimikasvatusta, ne on niin hankalia ja tuolla on kuitenkin hyvin tilaa. Tuon ne sitten pois kun alkaa olla ahdasta. 

Aika vähän on itselle tullut yleensäkkään kylvettyä, lähinnä jotain orvokkeja, samettikukkia, jättiverbenaa, muutamia tomaatteja ja ehkä jotain muuta. Jos on tullut ostettua jotain siemeniä vaikka ei olis pitänyt...

Olen maailmasta ehkä laiskoin kesäkukkien hoitaja, en jaksa kastella mitään ruukkuja ja tapan kaikki amppelit ihan vaan siksi, että kokoajan hoen, ettei se vielä tänään tarvi vettä... Niimpä kaikki kesäkukat mitä laitan, laitan maahan. 
Sinnepäin niitä on helpompaa hoitaa. Eihän se sillai sievää ole, mutta ei vaan oikeen pihansomistus ole meikäläisen juttu.

Aikaisemmin osallistuin innokkaasti kaikenlaisiin siemenkirjeisiin, mutta tosiasia on, etten enää jaksa kasvattaa kaikenlaista. Ja kun yhtään taimea ei raaskisi heittää poiskaan, ja tilaakaan ei ole loputtomasti kuitenkaan.

Lisäksi mulla on yks "puutarhakaveri", joka saa kasvatettua vaikka kahvinpuruista kukkia. Olen häneltä sitten ostanut valmiita taimia. Pääsee paljon helpommalla, saa vain yhden valmiin perennantaimen eikä kahtasataa hontturaa taimea!

Kylvin tänään ensisijaisesti kylmäkäsiteltäviä kesäkukkia 
(mm. jättiverbena, laventelia) sekä jotain perennojen siemeniä mitä oli syksyllä kerätty. Ja tietysti persiljaa, mukulaselleriä ja ylipäänsä kaikennäköistä mitä sain käsiini. 

Me kasvatetaan töissä itse osa kaupungin kesäkukista (meillä on niin omituiset toiveet ettei kukaan itseään kunnioittava kaupallinen puutarha ala sellaisia kasvatella!)sekä kahteen näytekasvimaahan hyötykasvien taimia. 

Yksi mistä olen aina innoissani on kaunopunahatut, meillä on töissä niistä hyvää kantaa, tekevät itävää siementä ja kylväytyvät mm. hiekkakäytävälle ja ainakin viimevuonna sain siemenistä taimia vaikka silloin keräsinkin siemeniä tyylikkäästi lumen päältä maaliskuussa kun en muistanut syksyllä niitä ottaa. 

Mun pitäiskin lähettää siemeniä Heidille Harjunpään taimistolle. Koko talvi on ollu aikaa...hienosti on taas sekin homma tullu hoidettua...

Ja voisko sitten joku kertoa mihin ihmeeseen heitin ne chilin siemenet mitä mun pitäis kylvää?! Laitoin ne johonkin "varmaan talteen" mistä herkästi saan ne mukaan kun aloitan kylvöt töissä, enkä löydä niitä mistään!

***


Kiva Vilma. Sillä on nyt joku kausi, se on nakerrellut muutaman viikon aikana kaikkea mahdollista tavaraa mitä on käsiinsä saanut. Lainasin kokeilua varten sen Back On Track-takin, niin siitä se on nypertänyt kiinnitysnauhoja. (Jee nyt meillä on sellanen oma, ostan kaverille uuden...)  Yks aamu ne oli Sennin kanssa meinannut saada ihan riidan teippiharjan varresta jota ne kilpaa söi...

Äsken huomasin, että koirien pedillä on miehen lompakko ja kortit sekä rahaa. Onneksi Vilma oli pureskellut kaikista mahdollisista korteista vain tulityökorttia! Ja rahat se oli kait päättänyt pitää, kun ei ollut niitä syönyt. 

****
                                         

Onneks mun ja Vilman agility oli tältä iltaa peruttu. 
Yhtään ei harmita ettei tarvinnu lähteä ajamaan 100km Maalahden suuntaan töiden jälkeen, vaan käytiin saunassa ja kohta mennään Mummalle kylään! 
Aamulla saakin sitten mennä koiranäyttelyyn kehäsihteeriksi. En oo koskaan ollu, eikä mulla oikein ole edes aavistusta mitä ne tekee, mutta mulla on sellainen motto elämässä, että kaikkea pitää kokeilla. Eihän sitä tiedä, vaikka mä innostuisin käymään näyttelyissä enemmän kuin 2 kertaa vuodessa. 

***
                                                        
Jos olisitte menossa koivurisukurssille, niin millaisia malleja haluisitte opettajalla olevan mukana?! Nimittäin pidän viikon päästä kansalaisopistolla koivurisukurssin, ja otin kauhean kasan risuja kotiin että vois tehdä jotain malleja. Mulla on kyllä jotain valmista kotona, mutta ainahan olis kiva tehdä jotain lisää! 
***


Hauskaa viikonloppua, muistakaa huputtaa havut jos ette ole sitä tehneet vielä. Arvatkaa olenko mä tehnyt...:P