lauantai 20. joulukuuta 2014

Koiranunta- asento on lepo!



Saattaahan sitä oudoksesta hiukan hämmästyä kun kaveri putoaa peiton kanssa sohvalta päälle.
Putoajallakin jalat voivat jäädä pahasti sojottamaan...



Mutta koska tilanne ei vaadi sen suurempia toimenpiteitä, niin ei muuta kuin päätä alas ja uni jatkukoon.




Mutta sehän olikin jo päiväunien aika! Ei muuta kuin uninalle kainaloon ja unten maille noin niinkuin vaihteeksi.

Ja sitten kaikki taas nukkumaan lähimpään petipaikkaan.





Koirien elämä on tajuttoman raskasta.

perjantai 19. joulukuuta 2014

Kuusi ja kierrätyskoristeet



 Tuunattuja kuusenpalloja.

Korttipajakin on pyörinyt.
 Karttakirja vuodelta -39 on oikein mielenkiintoista materiaalia!






Korttien lisäksi tein tälläisiä "pyörylöitä" kartoista. Näitä olisi voinut tehdä vaikka sanomalehtipaperistakin, mutta kuusen olisi pitänyt sitten olla hiukan suurempi!


Nauhaa vanhoista korteista. Kaksi pyörylää vastakkain, väliin liimaa ja naru ja avot, nauhaa on!



Kuusen palloja on hauskaa tuunata. 
Mä en oikein tiedä onko hc-kierrätystä mutta ainakin niistä tulee ihan eri näköisiä kuin aluksi.
Se tapahtuu näin: 

* Nuppi irti. 
Pääsääntöisesti ne lähtee helposti irti. Jos ei lähde, niin voi palloon liimata paperia ilmankin. Reunasta vaan saa siistimän kun painaa nupin lopuksi paperin päälle.

* Liimaa paperisuikaleita pallon pintaan kiinni. 
Ohut paperi asettuu hyvin ihan tavallisella liimalla jos pallon pinta ei ole kauhean liukas, 
kuumaliima taltuttaa minkä tahansa pinnan.

Karttapaperi oli aika paksua joten sen laittaminen siististi oli paljon hankalampaa. 
Sivelin valmiit pallot liima-vesiseoksella mutta ei se pahemmin pintaa tasoittanut.


* Liian isoja paloja ei kannata koittaa laittaa. 
Tai ainakin niihin kannattaa leikata vekkejä niin pinnasta saa siistimmän.


* Valmis pallo.







Meillä on joulukuusi.
Ekologista tai ei, niin kuusi pitää olla joulunaikana tuvassa. Oikea kuusi, jossa on mahdollisimman paljon valoja ja koristeita. Lapsi minussa ei ymmärrä miksi kuusen pitäisi olla jotenkin sisustuksellisesti kaunis, mielestäni koko Less Is More ajatus on ihan kämäinen! 

Tavaraa pitää olla niin että oksat notkuu! Eipä paljon näe onko kuusi tasainen tai jotain ihan muuta, pääasia on, että koristeita piisaa. Kuusen lisäkksi tungin koristeita vielä kuusenjalkaankin, että varmasti sain kaikki pallot laitettua mitä ajattelin.

Lisäksi tuo meidän hillittykuosinen tapetti suorastaan vaatii mahdollisimman värikkäät koristeet! ;)


Päätin siinä ihan vaan kanoille vettä viedessä, että nyt haen kuusen. 
Kriteerejä kuuselle oli kaksi. 
1. Mahdollisimman kapea 
2. Sen kokoinen, että se voi olla tuolilla sohvannurkassa. 
Ai niin, ja kolmas, että runko on senpaksuinen että saan sen poikki pienillä oksasaksilla koska ne löytyi helposti.

Hyviä yksilöitä löytyi runsaasti noin 20m päästä meidän rajalta joten mihinkään kauhean kauas ei tarvinnut varkaisiin lähteä. Huomasin kuitenkin, että harvoin mahdollisimman kapea kuusi on kauhean pitkä tai tuuhea! Erikoista. 
Surukuusia jotka on suurinakin noin metrin leveitä ei kasvanut meidän metsikössä selkeästikkään.


Kuusi jalkaan, koristeet niskaan ja tontut karkeloimaan ympärille! 
Kun nyt ei kuusi kaatuisi kun senverran villiä tonttutanssia esitetään parastakin aikaa...




Mulla on jo joulufiilis. 
Kävin äskettäin saunassa kello neljä, ihan huvikseni. 
Seisoin lumisateessa pyyhe päällä. Sen päälle istuin sohvalla kylpytakissa ja villasukissa ja join viinimarjamehua mukista ja totesin itselleni, että mä en tänäkään vuonna aijo tehdä joulusiivoja. 
Olin onnellinen.



maanantai 15. joulukuuta 2014

(Joulu)kukkien alennusmyynti


Hyasintit Tokmannilta, 3kpl/5€. Toivottavasti kaikki on sinivioletteja, ruukut ainakin oli.

Vaikka mä rakastan kaikkia maailman värejä yhdessä ja erikseen niin silti jotenkin eniten sykähdyttää just valkoiset joulukukat. Niissä on vaan jotain niin ihanaa. Muutenkin mun joulussa on enemmän valkoista kuin muuten, se on jotenkin puhdas ja "luminen" väri, ainakin nyt kun ei ole lunta.





Amaryllikset ja sipulikukat ylipäänsä toimivat myös henkilökohtaisena joulukalenterina. Aina on jännittävää kun nuput alkavat ensin värittyä ja sitten aueta pikkuhiljaa. Olin pari päivää pois kotoa ja sillävälin amaryllikset olivat auenneet.



Kävin tänään Kauhajoella Valkoisessa puussa. Tietenkin, käyn siellä aina kun ajan ohi. Ensimmäinen syy on ne ihanat herkut, ja toinen syy on se, että siellä on käsittämättömän kaunista! Tänään huomasin, että siellä vielä haiseekin (tuoksuu...) tosi hyvältä, olisi voinut kysyä että mitä se tuoksu on, olisi mukavaa jos meilläkin joskus tuoksuisi hyvältä...

Ja Valkoisen puun vieressä on kukkakauppa nimeltä Kimppukivaa. Niimpä. Voiko idiootimpaa nimeä olla?! Noita liikkeitä on kyllä tullut ihmeteltyä ulkoapäin, mutta ihan totta että nimen takia en ole käynyt koskaan sisällä. Olisi ehkä kannattanut! 
Ihan huikea konsepti, siellä on itsepalvelu ja ihan todella alhaiset hinnat. Tottakai jos muutama työntekijä seilaa viiden liikkeen välillä niin ilman muuta työntekijäkustannukset ovat paljon alhaisemmat kuin jos joka tiskin takana pönöttää 5 ihmistä. Ja täällä se oli suoraan siirretty hintoihin.

Luulin ostaneeni Keskiseltä halpoja amarylliksiä kolmella eurolla. Tuolla maksoi paljon isommat ja paremmat 3€ ja vitosella sai kaksi! KAIKKI viherkasvit oli -50%, ja niitä oli paljon ja ne oli tosi hyväkuntoisia, ei mitään alekori-kamaa. Isoja viherkasveja ihan käsittämättömän halvalla, limoviikunoita 25€ sellaisia ainakin metrin korkuisia, nyt kyllä vähän harmittaa etten edes yrittänyt tunkea sellaista autoon. Samaten isoja peikonlehtiä, anopinkieliä, tyräkkejä ja ties mitä. Ihan hirveä tilanne, olisin voinut tyhjentää koko kaupan!

Ostin sitten kolme amppelia, ja kaksi puskaa tuonenkieloa. Ne maksoi 21€. Melkein hävetti tunkea rahat sinne luukkuun kun oli niin halpaa. Sitten ajoin vielä kahden kaupan kautta että sain vähän lisämateriaalia kukka-asetelmaan. Ei se nyt sitten niin halvaksi tullut, mutta kyllä jouluna kukkia pitää olla! Ja mitään ei voi alkaa rakentamaan jos ei ole mistä tekee. 

Enkä oikein ollut tyytyväinen kun olin ostanut tulilatvoja ja tuonenkieloja joiden lehdet olivat ihan samanvärisiä. Mutta hei tällä mennään tälläkertaa, ensivuonna sitten jotain muuta!










lauantai 13. joulukuuta 2014

Lumipallokranssi




Kun ihmisellä ei ole muutakaan tekemistä, niin se liimaa. 
Tähän meni melkoisen paljon lankaa, mutta on se aika ihana. :) 

Pohjana on styroksinen kranssipohja, ja sitten vaan siihen liimattu kiinni kasapäin pieniä lankapalloja. Tarkoitus oli etten laita siihen mitään koristetta, mutta tein ensin kranssia pienemmälle pohjalle ja siitä tuli niin ruma että revin ja osan palloista leikkasin siitä irti ja tuossa lumihiutaleen kohdassa oli niin ruma kohta että se oli pakko peittää jollain.

Ja pitkästä aikaa sain palorakon kuumaliimasta kun sitä tipahti kämmenelle.




torstai 11. joulukuuta 2014

Mummoja ja sairaanhoitoa



Mulla on tosielämän Lupa välittää- kampanja. Nää mummot ovat miehen Mumma 79v. ja Mumman sisko Vanhapiika 76v. Tosielämän Lupa välittää mummot eivät aina ole ollenkaan sellaisia ihania vanhuksia jotka istuvat keinutuolissa tarkkailemassa elämää ja kutovat sukkia. Sellaisia Hannes Hyvösiä.

Ei, nämä mummot myös ovat kateellisia toisilleen, erityisesti siitä jos toinen saa enemmän huomiota. He soittelevat keskenään muka hyvissä aikeissa, mutta samalla pikkuisen kehaisevat kuka on käynyt, tai vielä parempaa, ollaanko oltu liikekannalla ja kirsikkana kakussa ollaanko käyty kahvilla tai jopa syömässä samalla reissulla. Ja toinen kuuntelee vihreänä kateudesta.

Olen talvisin kun en ole töissä pyrkinyt täyttämään mummon kroonista tunnetta siitä että kukaan ei käy kylässä. Ja myös vähän helpottamaan anopin työtä toimia autokuskina milloin mihinkin.

Tiistaina oli Mummalla lääkäri. Muuten ihan ok reissu, mutta lääkärillä ei ollut mitään kiirettä. Ei mihinkään suuntaan. Tämä lääkäri ehti jutella, kuulostella potilasta ja kysellä kuulumisia.
Katselin kokoajan kelloa ja laskin ehdinkö hierojalle vai en, mietin jo että tuskin voin jättää Mummaa sairaalanmäellekkään kepin kanssa kävelemään kotiin. Ehkä olin tyly kun sitten vain nousin seisomaan jolloin lääkäri kai havahtui että nyt saattaja kohta pakenee paikalta ja kirjoitti lapun ja käsipäivää ja pois.
Vein kirjaimellisesti juosten kauppakassit sisälle, jätin Mumman pihaan ja kaahasin hierojalle enkä edes myöhästynyt vaikka vähän hengästyttikin.

Samana iltana soi puhelin, Vanhapiika soittaa kuinka selkä vihoittelee ja kukahan voisi viedä lääkäriin mutta voi voi kun aina täytyy vaivata ihmisiä. Selvä merkki, että ollaan vaihdettu tietoja siskon kanssa aikaisemmin. No ei muuta kuin sovitaan to. aamuksi treffit klo. 7.00 että päästään labraan.
Sitten sen reissun jälkeen pitäisi syödä. Mielellään paljon. Olen joskus miettinyt että mitähän Vanhapiika tuumaisi kun ihan oikeasti söisin kaiken mitä hän koittaa väkisin tuputtaa. Vetäisin vaan tuntikausia sapuskaa (ehkä välillä olisi pakko oksentaa...).

Kahvin ja pullan jälkeen tehdään vielä pieniä "kunnostustöitä", säädän ilmastointia ja koitan laittaa jotain uutta ja mahtavaa vessanraikastinta pönttöön jota on ollut pakko ostaan "kun kerran naapurin-Maijakin on ostanut". Oli kyllä harvinaisen turhaa töhkää, sain sitä suurimmaksi osaksi käsiini, ja Vanhapiikka päättää ettei osaa sitä yksin laittaa joten haluaa antaa loput minulle. "Ei sitä roskiinkaan voi laittaa, kallista ainetta".
Sitten vielä kaivetaan kaapista vanhaa ruokaa jota pitää viedä koirille ja kanoille. Viimeviikolla siivosin jääkaapin kun siellä oli homeistakin ruokaa jota oli jemmattu tähän tarkoitukseen kun meiltä ei kukaan ollutkaan käynyt. Äänensävyssä itkuinen vivahde. Olen muuten senverran ilkeä että kun tää virsi alkaa niin sanon heti, ettet säkään muuten koskaan käy meillä. Se yleensä lopettaa valituksen.

Otan tarjotut rahat tälläkertaa mukisematta vastaan- aijon antaa siitä eteenpäin yhdelle perheelle hiukan joulurahaa. Kerron tämän, ja se saa Vanhanpiian pohtimaan pitäisikö sittenkin antaa vielä lisää rahaa- en suostu ottamaan enenpää,

Kävin kaupassa ostamassa perunoita, banaania, maitoa ja sisustuslehden. Olen sen ansainnut._

Haisen itse vessanraikastajalta, auto haisee vessanraikastajalta ja kotona heitän sen aineen roskiin.

****

Sitten aiheessa koiriin. Senni steriloitiin keskiviikkona ilta-ajalla. Leikkaus sujui hyvin, haava oli siisti ja potilas kotiutuskelpoinen kahdeksan aikaan. Peittelin sen kotona kylppärin lattialle koska siellä on lattialämmitys ja kävin vähänväliä katsomassa sitä.

Meinasin että menen nukkumaan ja herään yöllä katsomaan potilaan vointia, mutta onneksi tuli tutkittua haavaa vähän tarkemmin. Haavasta olikin alkanut vuotaa verta. No siinä sitten ihmeteltiin mitä pitäisi tehdä, googleteltiin että pieni vuoto on normaalia ja eläinlääkärikin sanoi että saattaa vuotaa hiukan. Mikä on hiukan?!

Koska en tiennyt mitä tehdä soitin päivystävälle eläinlääkärille joka hänkin sanoi että vuodon pitää olla voimakasta että kannattaa huolestua. Okei, en ole pitkään aikaan nähnyt leikkaushaavaa ja on hiukan hankalaa arvioida näin puutarhurin pätevyydellä onko vuoto normaalia vai ei. Kävin välillä vaihtamassa pyyhettä jonka laitoin koiran alle että edes tiedän paljonko se vuotaa ja mikä on vanhaa. Verihän on melko petollista kun pienikin määrä näyttää että koira on vuotamassa kuiviin. Ja vielä kun haavan päällä on haavalappu ettei edes näe mistä se veri tulee.

En uskaltanut mennä nukkumaan joten laitoin "hätähuudon" facekavereille. Onneksi siellä oli linjan päässä sairaanhoitaja (kiitos Mari vielä tuhannesti!!!) joka alkoi antamaan neuvoja mitä tehdä. Laitoin hänelle vielä haavasta kuvan ja siellä oltiin samaa mieltä kuin minäkin että verenvuotoa kannattaa kyllä alkaa tyrehdyttämään. Siinä sitten istuin pesuhuoneessa pyykkitelineen vieressä jäisiä sieniä muovipussissa ja painoin niillä koiran mahaa. Siinä hetkessä se apu ruudun toisella puolella tuntui lämpimältä olkapäältä jota vasten nojautua.

Sain vuodon tyrehtymään noin puoli kaksi, lisäsin haavan päälle uutta sidetaitosta ja menin kahden jälkeen nukkumaan. Heräsin 3.30 katsomaan haavaa, se oli vielä vähän vuotanut mutta koska olin niin väsynyt menin takaisin nukkumaan. Tunnin päästä ei ollut enää uutta verta tullut.

Suuri helpotus oli kun puolikuuden aikaan Senni halusi ulos, joi hiukan ja haavakaan ei alkanut vuotaa. Kahdeksan aikaan sain eläinlääkärin kiinni joka oli sitä mieltä että jos haava ei vuoda eikä koira vaikuta "normaalia sairaammalta" niin ei minun kannata sitä tuota tutkittavaksi vielä tässä vaiheessa. Ja kehui miten hyvä oli kun olin saanut vuodon loppumaan.

Senni reipastui päivänmittaan todella hyvin, sain erittäin kovasti kiinniliimautuneen umpiverisen  haavalapun liotettua vedellä irti ja haava itsessään näytti todella siistiltä. Kai tässä nyt voi jo huokaista helpotuksesta kun se syö, juo, pissaa, kakkaa ja suostuu jo pitämään kauluriakin.

Mä en ole luontaisesti mitenkään kauhean pätevä sairaanhoitaja, inhoan kaikkea mikä liittyy lääketieteellisiin toimenpiteisiin, piikkeihin, vereen ja ennenkaikkea siihen ettei ole hajuakaan mitä pitäisi tehdä.
Senverran stressaavaa tämä oli että ehkä Vilma sterkataan kuitenkin tähystyksellä
Ronjan, Ynnen ja Irjan kaikkien sterilointi on ollut läpihuutojuttu eikä ole edes tullut mieleen että ei se välttämättä olekkaan.

Ja vielä viimeinen sairaanhoito-kommentti. Ystäväni on eilen ollut leikkauksessa Tampereella, jokohan siellä oltaisiin senverran tolkuissaan että voisi soittaa ja kysellä kuulumisia. Hänen haavaansa en aijo edes katsoa.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Riittäisikö kohtuus (valossakin)?



Olin eilen Keskisen kyläkaupalla. Sanotaanko näin, että siinä vaiheessa kun ulkona oli parkkipaikoilla liikenteenohjaajia olis pitänyt järki jo sanoa että nyt nopeasti takavasemmalle.
Mutta kun me oltiin luvattu Ottopojalle että mennään sen kanssa käymään siellä heti kun mun työt loppuu, niin oli vähän nyt sitten pakko.
En ole oikein kauhean innokas ollut lähtemään muutenkaan sen kesäisen reissun jälkeen kun Hra Ottopoika katosi siellä ja mä jouduin lopulta kuuluttamaan sitä kun en muuten löytänyt sitä mistään...

Mulla on tapana käydä parikertaa vuodessa ostamassa pakolliset alusvaatteet Vesalta. Sillä on siellä hyvä valikoima, ja hyviä tarjouksia. Eilen oli kaikki -30%. Jokainen naisihminen tietää mikä olotila on senjälkeen kun on sovittunut rintsikoita. Riisu, pue, hae sittenkin seuraava koko, ei ollutkaan hyvä, vaihda mallia, sovita tästä mallista 5 eri kokoa, pue, hae joku muu, riisu, pue, sovita, pue jne.

Ja sitten vaan kassalle, ja jouluosaston läpi.
Se Keskisen jouluosasto on jotenkin ihan toisesta maailmasta. Jos ne saa ne kaikki tavarat myytyä, niin olen kyllä suunnattoman hämmästynyt. Sen lisäksi että siellä on tonneittain joulukrääsää, valoja sen seitsemää sorttia,tonttuja ja hilispimpeleitä niin siellä on ainakin 3 tivolilaitetta. Siellä sisällä!

Niissä sitten vilkkuu kaikki maailman värivalot, äänet kaikuu seinistä ja vaikka siellä naisten alusvaateosastolla oli ihan tilaa hengittää niin kaikki ne ihmiset olikin siellä saakelin jouluosastolla. Tässä vaiheessa alkoi todella tehdä tiukkaa. Lisäksi vielä joku erittäin voimakas haju, en tiedä oliko se joku hajuvesi vai tuoksukynttilä, mutta pitkästä aikaa mä aloin pelätä että saan paniikkikohtauksen.

Onneksi mulla oli kärry mihin nojata ja pakotin itseni koneellisesti kävelemään eteenpäin. Matkalla nappasin kärryyn ämpärin ja kasan säilytyslaatikoita. Ja sitten jonottamaan kassalle.
Onnekseni valitsin kassajonon jonka vieressä oli kirjoja, luin niitä siinä jonottaessani ja sain pään edes hiukan selkiämään. Syytäkin oli, koska jonotin yli tunnin.

Kotimatkan nukuin, ja kotonakin vielä tuntui, että joku sanoo sanankin niin pää räjähtää.
Onneksi pystyi lähteä lenkille vesisateeseen. Aistiyliärsykkeet on pahempaa saastetta kuin moni muu!



Mihin ihmiset tarvitsee tätä kaikkea?!
Tuleeko joulumieli sitten kun sytyttää sen sadannen jouluvalon?

Mä olen itsekkin kerännyt laatikkokaupalla joulukoristeita vaikkei mulla ole koskaan ollut tapana edes koristella mitenkään ylenmäärin.

Kun olin lapsi meillä oli kyllä joulukoristeita, mutten muista että niitä olisi mitenkään tietoisesti hankittu lisää.
Kaunein kaikista oli mielestäni koriste josta roikkui kolme punaista palloa. Siskon kanssa ollaan aikuisina koristeltu lapsuudenkotia ja haikein mielin naureskeltu kuinka se pallokoriste lopulta on aika vaatimaton mutta lapsen silmin se oli upein, ihanin ja koristeellisin mitä olla saattoi.

Kynttelikköjä meillä oli kaksi, toinen keittiössä ja toinen olohuoneessa. Olkkarin kynttelikkö oli peritty isän tädiltä. Ja ikkunassa oli pahvienkelit. Ulkona oli jää- tai lumilyhtyjä jos sattui olemaan pakkasta. Eikä niitäkään koskaan määräänsä enempää. Me elettiin vaatimattomasti.




Kun ajelee pimeällä niin ihmisten pihat ja talot alkavat olla kuin ruotsinlaivoja. On valoja, on värejä ja on vielä vähän lisää valoa. Kymmenessä vuodessa ulkovalojen määrä on ihan räjähtänyt käsiin.
Ei sillä että pelkkä pimeä ja vielä vähän pimeämpi olisi jotenkin ihaninta ja tavoiteltavinta.

Mulla oli viimetalvena takapihalla kahdet valot, ja etupihalla ainakin neljät valot. Arvatkaa monetko näistä valoista toimi tänä vuonna? Yhdet, ne kaikista pienimmät jotka oli yhdessä kranssissa.
Ne pitkät ja kalliit joita oli puissa on kaikki rikki.
Sähkömies korjasi jo viimetalvena noita valoja useaman kerran kun johdot paloi poikki.
Oli siitä todella innoissaan kuten jokainen joka joutuu tekemään jotain töihinliittyvää kotona....
Mä päätin etten osta uusia tänä vuonna.

Heitin syreenipensaan päälle ne pienet toimivat valot, ja kieltämättä ne näyttävät aika hassuilta kun ne eivät ylety edes kokonaan siihen ympärille. Mutta mulla ei ollut pokkaa olla laittamatta ulos valoja! Minä joka koitan olla oman tieni kulkija en uskalla olla laittamatta ulkovaloja ettei luulla jehovantodistajaksi. Kuinka säälittävää.

Miksi meille myydään tälläistä paskaa?! Tyydytäänkö me siihen, että valot nyt kestää sen yhden talven jos kestää ja seuraavana vuonna uudet? Säästin just yli satasen kun päätin että pystyn elämään ilman noita valoja puissa, vaikka kieltämättä ne ihan kauniit olikin.



Entäs sisävalot sitten. Eilen illalla hiukan siivosin romuhuoneen kaappia. Löysin neljä tähteä joita ei olekkaan sen jälkeen käytetty kun kirpparilta tuli ostettua isot paperitähdet. Niitä riittää yksi per huone eikä oikein muita valoja kyllä haluaisi niiden lisäksi laittaa.( Ja silti laitan.)
Ja mikä parasta ne näkyy kunnolla ulos, että kyläläiset näkee että on noillakin vielä sähkölasku maksettu ja valoa piisaa.

*Huah*, koita nyt sitten tässä olla joku maailmanparantaja.

Mutta saako sillä anteeks, että mä sain pari vuotta sitten kaverilta muovikassillisen valoja kun niissä oli pieni värivirhe eikä niitä voitukkaan myydä liikkeessä jossa hän on töissä.
Oon antanut niitä eteenpäin, ja silti niitä on vielä ittellä useita. Harmi että ne on kaikki sisävaloja, muutenhan mä olisin ne ripustellut kaikki tonne ulos!

Siivouksen seurakseni tuli muuten 2 jätesäkillistä ihan kongreettista roskaa, 2 pussia SPR:n kirpparille ja vielä jäi niin paljon kirpparitavaraa että mun on varmaan pakko mennä varaamaan kirpparilta pöytä jos vaikka joku erehtyisi ostamaan jotain. Uskaltaisinkohan mä jo myydä pois edes yhdet jouluvalot ilman että alkaa heti kaduttaa jos keksii vielä jonkun paikan mihin ihan varmasti pitäisi saada valot...
Siivous on muuten ihan mukavaa, löysin myös jemmattuna villapaitoja joita en muistanut omistavanikaan. Ihan kauheesti ei vissiin ole ollut tarvetta. Vähän niinkuin ei kaikille valoillekkaan.