lauantai 16. toukokuuta 2015

Liikaa koiria



Onko teillä useiden koirien, (siis oikeasti enemmän kuin kolmen tai viiden) omistajat sellaista oloa ikinä, että näitä on liikaa?



Mä haluan olla rauhassa! Mä en jaksa että joka viidenminuutin välein "tapahtuu jotain". Mä haluan istua laiturinnokassa vaikkapa tunnin katselemassa järvelle ilman, että mun pitää kokoajan olla silmät p*rseessäkin koska ihan varmasti joku on naapurin pihassa/löytänyt kyyn/suden/ampiaisen/myrkkykasvin/kuopan tai maanvyörymän.
Jos ne laittaa autoon saa pelätä että ne grillautuu sinne, tai Suomen kesässä joku saa paleltumia.

Joku haukkuu, joku haluaa ruokaa, joku haluaa lenkille ja ennenkaikkea kun Vilmalla on juoksu niin ne astuu toisiaan kokoajan. Se kuulostaa aika pieneltä paheelta, mutta hemmetti kun tälläinen ahdasmielinen valkoinen hetero on kokoajan keskellä tälläistä nylkytysrumbaa niin pikkuisen alkaa keittämään.
 Ja Reni ja Ekku mahtailee toisilleen kumpi niistä pääsisi siittämään ah niin ihania sekarotuisia pentuja. Se tapahtuu niin, että ne haukkuu ja murisee toisilleen. Reni ei päästä Ekkua koppiin (Ekku ei voi mennä sinne toiseen koppiin...) ja Ekku haukkuu Renille. Lujaa. Niin että tärykalvot pullistuu samassa tahdissa otsasuonen kanssa.



Ronja on oksentanut tällä viikolla meidän sänkyyn, koirien isoon petiin joka ei mahdu pesukoneeseen ja mökillä anopin sohvalle/mökin lattialle ja matolle. Miksi, voiko joku kertoa?!

Se vinkuu taas öisin (- tosin tänä aamuna vasta 7 aikaan!) jos sitä ei saa väsytettyä henkisesti tai fyysisesti. Mutta ei liikaa, ettei se saa yöllistä kohtausta kuten kolmisen viikkoa sitten kun se pääsi juoksemaan Vilman kanssa pikkuisen liikaa. Taidampa tilata koiralle sirkuksen pihaan!

Arvatkaa mitä tämä tekee, se haukkuu salaojaputkeen. 
Aina kun ollaan mökillä, sieltä kai kuuluu joku ääni...

Jokapaikka on täynnä hiekkaa, karvoja ja likaa. Sänkyä myöden, koska joku tyhmä antaa karvakoiran nukkua siellä. Se joku olen minä itse.

Onneksi kaveri otti käärmeet, koska kai täällä vielä haisisi käärmeenpaska kaiken kruununa. Terraariota kukaan ei sitten olekkaan jaksanut tai viitsinyt siivota pois olohuoneen nurkasta, ah mikä ihana sisustuselementti.

Että terveisiä vaan mökiltä. Terveisiä meiltä täältä. Äiti on vähän väsynyt.

Nyt ne nukkuu söpön näköisenä sohvalla. Pitää kai lähteä lenkille.

Onneksi huomenna saa mennä töihin!


keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Mulla on etä-kasvimaa!


Saako haljeta ilosta ja onnesta ja kaikesta muustakin? Saahan? Nimittäin mä saan täksi kesäksi kunnollisen kasvimaan.

Voisi sanoa, että kun palaset vaan loksahtaa paikalleen niin se on sitten siinä. Ollaan kauheasti mietitty kuinka saadaan kaikki mahtumaan pihaan mitä voisi kasvattaa ja veivattu suunnitelmia suuntaan ja toiseen ja siinä hiljaa huokailtu että mistä ihmeestä voisi saada muutaman neliön peltoa.

Ja sitten yht´äkkiä mies tajusi, että sen veljellä on iso tontti, ja hevosaitaustahan voi aina hiukan pienentää...

Siispä sinne nyt tehdään meidän etä-kasvimaa. Kasvimaa on kooltaan 15m x 7m joten siihen saa jo ihan kivasti mahtumaan monenlaista. Mä saan perunat mahtumaan ilman kikkailua, porkkanoita mahtuu vaikka kymmenenmetriä jos haluaa, ja oikeastaan melkein mitä vaan!

Plussaa on se, että vieressä menee joki ja vettä saa siitä helposti pumpulla. Tämä on todella iso plussa!!! Aikaisemmin kastelu on ollut todella iso ongelma, se ei vaan kertakaikkisesti toimi jos vedensaanti on hankalaa. Ja hanavedellä kastelu nyt vaan on yleisesti täysin järjetöntä.


Matkaa kotoa on noin 2km, mä ajan siitä ohi joka päivä töihin joten voin kastella joko silloin tai käydä illalla jonkun koiran kanssa pikku-pyöräpyrähdyksellä. Toivon ettei kastelu kaadu siihen, että kasvimaa on liian kaukana. Hätätapauksessa Poika voi varmaan kastella, mutta tuskin ilmaiseksi...

Miinuspuolena voisi laskea sen, että kun käänsin maata en törmännyt yhteenkään matoon...Mutta niitä varmasti tulee kun niille saadaan ruokaa. Aijon heti mennä kysymään saako naapurin pellon päässä olevalta suojakaistaleelta niittää kasvimaalle ruohoa katteeksi.

Hevoset ovat tampanneet maan melko kovaksi, tosin hiekka/hieta/hiesu mitä se nyt sitten onkaan on aika ilmavaa. Savimaan kanssa tilanne olisi melko surullinen.
Nypin maasta 5 ämpärillistä juolavehnän juurta, ja sitä nousee ihan takuulla aikalailla lisää. Mutta se ei nyt haittaa, pääasia että mulla on KASVIMAA! Kuulitteko, mulla on kasvimaa!!!

Nyt tietysti mulla sitten ei ole siihen tahtiin siemeniä, mutta onneksi niitä vielä saa kaupasta ostettua. Mitään erikoisempaa nyt ei ole mahdollista laittaa, pitää vaan toivoa että töistä jää taimia ylimääräisiä kun erikasvatus alkaa nyt olla pikkuisen myöhäistä.  Laitan kotiin sellaiset joita tulee käytettyä päivittäin kuten yrtit ja muut sitten tuonne etäpisteelle.

Sain äidiltä ja Mummalta rahaa synttärilahjaksi ja sijoitin ne heti käytännöllisesti kananpaskaan ja kalkkiin. Kiitos, tuli tarpeeseen!


Kaatosade ei haittaa kalkitus- ja lannoituspuuhia, oikeastaan se on melkein paras sää! 
Perunan- ja sipulinkylvö kyllä saa jäädä hieman kuivempaan keliin, 
puhumattakaan muista siemenistä!


Toin kotiin kasvihuoneeseen menevät tomaatit, ajatuksena olisi huomenna istuttaa ne. Tai ainakin useampi niistä, millään ei vielä raaskisi nyppiä tulppaaneja pois. 
Ne kun ovat nyt viileiden säiden takia kukkineet paljon pidempään kuin kuvittelin...

Ulos menevät tomaatit jouduin vielä ruukuttamaan isompiin ruukkuihin kun ne ovat venyneet jo ihan liian suuriksi. Laitan ne ulos vasta kun alkaa olla hieman lämpimämpää. 
Ulkotomaatit ovat peräisin Eilistä paistoa- blogista, kiitos vielä kerran niistä! 



Yläkuvassa mangoldeja ja alakuvassa "taimisekamelskaa" pari vkoa sitten kuvattuna. Basilicaa, punasalviaa, vihannesportulakkaa (joka tänä vuonna ei oikein ole onnistunut vaikka yleensä sen esikasvatus on onnistunut hyvin), väripeippiä ja harmaakäenkukkaa. 
Harmaakäenkukkaa meillä oli viimevuonna ihan kesäkukkana, siinä on ihan veikeät lehdet vaikkei kukkia tulisikaan. Normaalistihan se kukkii toisena kesänä, mutta esikasvatettuna se kyllä teki kukkia loppukesästä. 
Samoin käy monesti sormustinkukkien kanssa.


Lenkillä tyttöjen kanssa kuulin ensimmäistä kertaa käen kukkuvan tänä vuonna. 
Ihana kesä!

maanantai 11. toukokuuta 2015

Sieni-ja koirajahdissa


Korvasieniaika on nyt!

Korvasienet on vähän sellaisia ristiriitaisia kapistuksia. Olen muutaman kerran kerännyt niitä itselle, mutta kertakaikkiaan en pysty nauttimaan niiden syömisestä. Pelkään ihan oikeasti että saan niistä myrkytyksen vaikka niitä ryöppäisi kymmeneen kertaan. Enkä oikeen tiedä että maistuvatko ne nyt sitten jotenkin erikoisemmalta kuin muutkaan sienet...

Mutta kun paikallinen ravintola lupasi ostaa sieniä, niin onhan niitä nyt mukavaa kerätä!  
Samalla voi ulkoiluttaa koiria, ja kun niitä jokatapauksessa pitää ulkoiluttaa niin samapa se on vaikka siinä sitten keräilisikin jotain.

Aika hyvin sieniä löydettiin, nyt pitäisi suorittaa muutama uusi tiedusteluretki ja kerätä vielä toinenkin erä. 



Meillä oli Irja, Vilma ja Senni mukana ja kävin sieniretken jälkeen Allin ja Ronjan kanssa tarkastamassa muutaman lähipolun. Voi tuota Ronjaa! Kyllä vaan 14-vuotias koira juoksee yllättävän lujaa verrattuna tälläiseen hiukan pyylevään täti-ihmiseen...nimittäin Ronja ei meinannut antaa ollenkaan kiinni! Annan sen kuljeskella vapaana jos se vaan on mahdollista koska silloin se tuntuu jaksavan paremmin kävellä kuin remmissä kun se saa mennä omaan tahtiin.

 Sehän ei kuule enää juuri mitään (paitsi ehkä korkeintaan ruoka-sanan kuten jokaikinen elossa oleva koira...), ja sen huomion saaminen on hiukan hankalaa kun se vaan menee eteenpäin kuin höyryjuna.

Kun käännyttiin takaisinpäin niin Ronja vaan jatkoi tasaista jolkottelua. Yleensä saan sen juosten kiinni, mutta tänään se oli sitä mieltä, että meillä oli joku kilpajuoksuleikki. Aina kun olin juuri saavuttamassa sen, niin se lähti kiihdyttämään laukkaan ja jätti minut puuskuttamaan perässä. 

Lopulta aloimme olla jo varsin lähellä isompaa autotietä, ja alkoi pieni paniikki hiipiä että Ronja syöksyy vielä suoraan auton alle. Koitin epätoivoisesti tehdä Ronjalle samaa kuin pennuille, lähdin juoksemaan sitä pakoon toiseen suuntaan, muttei vanhaa kettua enää huijata samalla tavalla kuin pikkukersoja. Se vaan hitaasti tuli perässä aina niin kauan että näki meidät ja katseli sen näköisenä että voi voi kun mamma on tyhmä...

Sitten päätin, että kertakaikkiaan NYT otan sen kiinni. Juoksin tien toista reunaa ettei se tajuaisi että koitan saada sitä kiinni. Kohdalla tein syöksyn kuin pesäpalloilija kolmospesälle ja sain vihdoin kiinni Ronjan valjaista. Se katsoi taas minua ihan ihmeissään, vähän että "jaa tätä sä tarkoitit!". 

Olin ihan hiestä märkä ja läähätimme Allin kanssa molemmat. 
Raskasta tälläinen vanhusurheilu!


Pakko laittaa eilen otettu kuva tyylikkäästä sadelakista! 

Sateenvarjon käsikahva vaan takin alle, ja tadaa- kädet ovat vapaat kaikenlaiseen tärkeään 
kuten valokuvaamiseen ja roskapuiden kantamiseen nuotioon...

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Kukkia, mehiläisiä ja toisenlaista äitienpäivää

Oletteko joskus kuulleet tarinoita kukista ja mehiläisistä? 

Näin tehtaan johtajana päätin hieman vakoilla alaisiani. 
Tekeväkö ne töitä vai puhuvatko vaan? Käyvätkö liian usein vessassa ja tupakalla? 
Tekeekö yksi kymmenen työt?

Tulokset olivat häkellyttäviä.


 Tässä kiiruhdetaan duuniin! Kellokortti on leimattu ja sorvi odottaa.


Ei muuta kuin antaa palaa! Kahvituntiin on vielä pitkä! Jaksaa jaksaa!


Tässä nyt hiukan mietin onko työturvallisuuslain vastaista roikkua työpaikassa pääalaspäin? 
Mutta menköön nyt tämän kerran.


Onneksi meillä toimii työnkierto ja on erilaisia työpisteitä! 
Tässä tarkkaillessani näin myös ison ja paksun vakoojan, kuuluu kimalaisjengiin, mutta valitettavasti valvontakamerani ei saanut sitä ikuistettua.


Jäin vain miettimään, että työntekijöiden tunnistaminen toisistaan on aika hankalaa. 
Ehkä laitan vaan kahvikämpän seinälle lapun että YT:t on ensiviikolla ja lasken hiukan palkkoja.


Tänään on äitienpäivä. 
Äiti. 
Yksi suomenkielen kauneimmista sanoista. 
Yksi varmaan tunnelatautuneimmista sanoista.

Tänä äitienpäivänä en ole itkenyt itseäni kuten niin monena vuonna aikaisemmin. 
On ollut muutakin itkettävää...

Olen itkenyt haustaumaalla kun Poika laski haudalle ruusun. 

Olen itkenyt lukiessani Siskoni viestiä jossa toivotti hyvää äitienpäivää kaikille niille joille äitienpäivä ei ole ilon juhla. Joka toivoi, ettei ikinä itse unohda miten etuoikeutettu on kun saa tänään viettää ensimmäistä äitienpäiväänsä itse äitinä. 
Minun rakas ja viisas Siskoni.

Eniten kuitenkin olen itkenyt sitä kuvaa, missä oli pienen pieni arkku. 
Tuon kauan kaivatun, odotetun ja toivotun. Tuolla pienellä lapsella oli liian kiire taivaan enkeliksi. 
Jos minä osaisin teitä jotenkin lohduttaa niin haluaisin tehdä sen. 

Olette ajatuksissani.




lauantai 9. toukokuuta 2015

Pelastakaa nämä laatikot, ja rikastukaa!





Nyt olisi ihan uniikkimateriaalia menossa kaatopaikalle. Nämä laatikot ovat tehty ohuen ohuesta alumiinilevystä. En tunne lehtipainotekniikkaa joten en osaa selittää mitä tekemistä alumiinilevyllä on lehden teossa, mutta alumiini on peräisin Lapuan Sanomista -80 ja -90 luvuilta.  Osassa laatikoissa näkyy tekstejä lehdistä (vanhimmissa kirjoitettuna kirjoituskoneella).

Nämä laatikot ovat olleet käytössä pienellä puutarhalla joka on aikeissa lopettaa toimintansa ja näinollen laatikot jäävät tarpeettomaksi, roskaksi.
Ovat ne itse tehneet, laatikot ovat kaikinpuolin uniikkeja. Erikokoisia, erilaisia, mutta sanalla sanoen ihastuttavia.

Laatikoita on "jotain 500 ja 1000 välimaastosta", tarkkaa määrää eivät tienneet.

Jos olisin hieman enemmän kiinnostunut kaupankäynnistä, ostaisin ne itse pois. Niillä tekisi hyvän tilin, koska ne ovat ihan sairaan hienoja. Näkisin niitä jokaisen siirtolapuutarhamökin ikkunalla, näkisin niitä mökeillä, kaupunkikodeissa, ulkona, sisällä, tarjottimina juhlissa, materiaalina erilaisiin käsitöihin, ihan missä vaan...

Tiedän, että kun niitä myytäisiin jossain nettikaupassa tai torilla ne menevät käsistä. Ostaisin itsekkin, jos en olisi jo hakenut omiani...

Minulla ei ole asian kanssa muuta tekemistä kuin se, että toivon ettei näin upea asia joudu roskaksi kierrätyskeskuksen lavalle. Sain luvan kirjoittaa niistä blogiin. Jos sinä itse haluat tehdä niistä kauppaa tai tiedät jonkun muun joka haluaa, niin annan mielelläni yhteystiedot.

maria.kylmaluoma@gmail.com




keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Ukkolaukan varaslähtö

Ukkolaukka `Purple Sensation`

Etsin syksyllä tietoa onnistuuko laukkojen hyötäminen kukkaan samaan tapaan kuin vaikkapa narsissien ja tulppaanien, mutten onnistunut löytämään aiheesta mitään kokemuksia.



Päätin siis kokeilla. Istutin sipulit ruukkuun, ruukku kellariin talveksi ja kuukausi sitten ruukku kasvihuoneeseen.
Lähinnä jännitin sitä, että nousevatko kukat vai alkavatko ne lakastua ja kaatuilla aukeamatta. Tämän yhden ruukun kokemuksella voin sanoa, ettei kaatunut.



Laukat tulevat kukkaan hitaammin kuin narsissit ja tulppaanit. Narsisseilla menee lämmitetyssä kasvihuoneessa noin 2 vkoa, tulppaaneilla vajaa 3. Kerrotuilla tulppaaneilla saattaa kestää hiukan kauemman.
Laukoilla tosiaan aukeaminen kesti kuukauden. En osaa sanoa olisiko nuppujen aukeaminen ollut vielä hitaampaa jos ne olisi otettu kasvihuoneeseen aikaisemmin. Nimittäin siinä vaiheessa kun muut sipulikukat olivat jo tukevassa kasvussa kellarissa niin laukoista näkyi vasta versojen kärkiä.

Yksi ongelma laukoilla on lehdet jotka alkavat lakastua jo siinä vaiheessa kun kukat alkavat avautua. Ongelmasta pääsee eroon leikkaamalla lehtien kärjet -tosin niiden kauneudesta sitten voi olla montaa mieltä.

Ehdottomasti kannattaa kokeilla jatkossa muitakin laukkoja, voisin kuvitella laukkaruukkuja esimerkiksi messuilla koristeena. Ja miksei muutenkin, olisihan ne aika kivaa vaihtelua narsissien ja esikoiden lomaan!

Kuvat oli pakko ottaa sisällä kasvihuoneessa kun ulkona tuuli senverran etteivät kukkapallot millään pysyneet paikallaan. Seli seli...


tiistai 5. toukokuuta 2015

Haastetta kehiin

Sain haasteen Parasta puutarhasta.
Haasteen tarkoitus on tehdä tunnetuksi blogeja, joissa on alle tuhat lukijaa. Ideana on, että vastaat 11 kysymykseen, keksit itse seuraavat 11 ja laitat eteenpäin (5-) 11 blogille.  Tämä kysely on kiertänyt jo varmaan läpi kaikki mahdolliset blogit, mutta haastan silti pari. Ihan kiusaksikin. :)

Mut oli haastettu kyselyyn jo aikaisemminkin, mutta silloin se jäi jostain syystä vastaamatta. Olen pahoillani sille joka sen haasteen teki, Outiko se oli? 

1. Mikä sai sinut innostumaan puutarhanhoidosta?
* Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin, mutta yksinkertaisesti kesätyö taimistolla. Lähdin kaverini mukaan kun tämä meni kyselemään kesätöitä, ja koska en osannut olla hiljaa vaan kyselin vissiin vähän liikaa minä sainkin paikan ja kaverini ei...

Rakastuin voimakkaasti kasveihin, omaa puutarhaa minulla ei ollut vielä vuosiin mutta kun pääsin muuttamaan omakotitaloon kymmenen vuotta sitten niin silloin tajusin että "peto on irti".

2. Mitä puutarhanhoito merkitsee sinulle?
* Kaikkea kuulostaa aika liioittelulta, mutta puutarha on tärkein ja rakkain harrastukseni, työni, paikka jossa pääsen flow-tilaan. Rakkaus maahan kasvaa vuosi vuodelta suuremmaksi.

3. Mikä on sinulle tärkeintä puutarhassasi?
* Se, että se on olemassa. 

4. Mikä on lempikasvisi ja minkä vuoksi?
* Tykkään heinistä, ne liikkuvat ihanasti tuulessa, ovat ilmavia, korostavat muita kasveja, tasapainottavat puutarhaa. Miinuspuolena että niitä ei voi syödä. 
Hyötykasveista ehkä tähän kategoriaan voisi mennä ruohosipuli.

Pidän myös kasveista jotka vetävät puoleensa perhosia ja pörriäisiä.

5. Mitä muuta puutarhassa tulee olla kuin kasveja?
* Paikka riippumatolle.

6. Millainen on puutarhafilosofiasi (jos sinulla sellaista on, ei mielestäni ole mitenkään välttämätön...)? Tykkäätkö kokeilla, vai turvaudutko mielummin hyväksi havaittuun ja toimivaan? Tai oletko vaikkapa järjestelmällinen vai enemmänkin vähän "sinne päin" ;)
* Olen ehdottomasti sinnepäin. Luonto on kaunein puutarha. 
Minun pihani on minun oma luovuuden leikkikenttä, sitä ei ole tarkoitettu arvosteltavaksi eikä valmiiksi. Siellä pitää olla mahdollisuus muutokselle, kokeiluille ja kaikenlaiselle hullutukselle.

7. Mitä puutarhabloggaaminen merkitsee sinulle?
*En varsinaisesti pidä puutarhablogia vaan se on yksi osa-alue blogista. Mukava lisä puutarha-asioihin.

8. Minkälaisia ja kuinka monta blogia itse luet?
* Luen aika montaa blogia, kymmeniä. Pidän siitä että blogi ei ole liian silitelty vaan myös puutarhanhoitoa kuvataan realistiseen sävyyn. Hyötykasvit kiinnostaa tällähetkellä eniten.

9. Suunnitteletko blogin juttuja miten pitkäksi aikaa eteenpäin, vai syntyvätkö jutut "ihan itsestään"?
*Sillointällöin otan tarkoituksella "vaihekuvia", mutta pääasiassa jutut syntyvät hetkessä. 

10. Aiheuttaako blogin pitäminen sinulle koskaan "paineita", tuntuuko, että blogijuttujen aiheita on aina helppo keksiä?
* Joskus tuntuu, että kirjoitan liikaa, varsinkin talvella. Kirjoitan yleensä silloin kun siltä tuntuu, en ota blogista kovin suuria paineita.

11. Millä mielin odotat tulevaa kesää?
* Malttamattomana. Innostuneena. Onnellisena siitä, että taas on kevät!

Omat kysymykseni ovat:

1. Jos saisit lottovoiton mitä ostaisit ensimmäisenä?
2. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
3. Onko sinulla voimapaikkaa ja millainen se on?
4. Kuinka rehellisesti kuvaat elämääsi blogissa?
5. Kuinka vanhaksi koet itsesi? 
6. Taito jonka haluaisit oppia?
7. Milloin olet parhaimmillasi?
8. Jatka lausetta: Sinä iltana.....
9. Lempivärisi?
10. Mistä kevät alkaa?
11. Oletko tehnyt jotain mitä kadut?

Haastan seuraavat blogit mukaan vastaamaan kyselyyn! Jos joku muukin haluaa vastata, niin antakaa mennä!