lauantai 10. joulukuuta 2016

Lampaiden pikkujoulut, kuusijuhlat ja tonttukarkelot




"Mitä tänään tehtäisiin?" kysyi Himmeli ystäviltään Hattaralta ja Sirkka-Liisalta.

"Vietettäisiinkö pikkujoulua?" Ehdotti Hattara

Se kuulosti mukavalta kaikkien mielestä, joulujuhla päivän ohjelmassa, miten mahtavaa!


Tuumasta toimeen, juhlat voivat alkaa. 

Kuusi pystyyn ja koristeita laittamaan
 "Etkä sitten Sirkka-Liisa syö kuusta!" Muut huusivat.




"Minä laitan tämän pallon tähän!"


"Ja tämä kullanvärinen sopii hyvin tähän."


Mitäs sitten, pitäisikö leikkiä jotain leikkiä? Koitetaan vaikka pyöritellä koristepalloja.

Näin vaan nenällä tökkäät sitä eteenpäin!


Tonnekko se pitäsi saada, aika vaikeaa kyllä.

Okei, mä yritän. 
Saako tätä nostaa hampailla?


Joku tonttutanssikin olis kiva!
 Pitäis vaan pukea ensin nämä tontun vaatteet päälle.


Riittääkö jos laittaa vaan tän hatun?


No jos säkään et laita muuta niin en sitten minäkään. 


Jouluruoka olisi tän ihanan päivän loppuhuipennus!


Onko täällä ollenkaan mantelia? 


Arvatkaa mitä, mulla olis vielä yksi arvaus! 
Mitä joululaulua mä esitän? 
Ettekö tiedä, tietenkin Petteri Punakuonoa!




Näiden kuvien myötä haluan toivottaa kaikille oikein kuplivan ihanaa,
 sopivan kipristelevää ja hassuttelua sisältävää joulun odotusta.



maanantai 5. joulukuuta 2016

Kuvissa kanoja, kesää, kukkia ja auringonvaloa


Nämä kuvat on otettu kesä-heinäkuussa. Tuntuu niinkuin ne olisi otettu ihan eri planeetalta, ei suinkaan tuosta ulkoa muutaman kymmenenmetrin päästä.

Kanojen talvi on ylipäätään aika tylsää aikaa, suurimmaksi osaksi ne ottavat torkkuja orrella ennenkuin asettuvat nukkumaan. Tosin ne saavat meillä välillä ulkoilla omassa sisäleikkipuistossa eli ts. meidän ihan hirveässä kunnossa olevassa varastossa minkä sisällön voisi kipata lähes kokonaan kaatopaikalle ilman mitään tunnontuskia. Mutta koska se on sellainen mikä se on, niin se on siinä konkurssissa enää ihan sama kakkaako sinne kana lattialle vai ei. Ja kanahan kakkii jos vaan ehtii.

Tänäänkin päästin ne varaston puolelle telmimään kun ruokin niitä. Niin touhukkaina ne taas sinne menivät, eihän sitä voi kieltää. Siellä on niiden mielestä yksi erityisen ihana asia, nimittäin iso laatikko tuhkaa missä kanat tykkäävät kylpeä.

Kohta alkaa olla sulkasatokin ohi, ehkä pian saadaan taas munia ettei tarvi enää kaupasta ostaa.
Omia munia arvostaa eniten silloin kun niitä ei tule!









Kesällä on olevinaan kokoajan kauhea kiire. Tälläi joulukuussa tuntuu hassulta, nyt ei muuten ole kiire! Kesällä ilta menee yhdessä hujauksessa, hyvä kun edes joskus ehtii ajoissa nukkumaan.

Talvella ei ole sitä ongelmaa, välillä joutuu ihan keksimällä keksimään itselleen aktiviteettiä.
 Kesällä iltaa on sinne 24.00 saakka, talvella klo. 16.00 asti. Mutta sitä se on, kesä on kesä ja talvi on talvi.

Mua ei yleensä mitenkään kauheasti ahdista talvi. Se nyt vaan on. Mutta kun ostin Viherpihan ja siinä oli niin kesäisiä kuvia niin tuli itsellekkin kova valonnälkä. Enkä nyt puhu mistään jouluvaloista. Pakko oli kaivaa kesäkuvia esiin. Ihan suorastaan pakko. Kun tässä flunssa meinaa nujertaa minut, tai ainakin kovasti suunnittelee iskevänsä, maha on kipeä piparitaikinan syömisestä ja ulkona on niin liukasta etten halua katkoa jalkojani edes lyhyellä lenkillä niin eletään sitten sohvannurkassa tämä(kin) ilta.



Kesällä kana kylpee kivijalan vieressä ja kuksii nurmikolla tyynen rauhallisesti.
Talvella on vähän hiljaista molempien asioiden suhteen...



Joku ihana sinisenvioletti siperiankurjenmiekka(?) jonka olen mahdollisesti tuonut Virosta. Sen väriä oli mahdoton saada kuviin oikein, mutta harvoin näkee tämän väristä kukkaa! Toivottavasti se kukkisi ensikesänä, siirsin sen huomattavasti parempaan paikkaan kuin missä se oli.






 Kesäsade.
Tänään on satanut vaihdellen räntää, vettä ja lunta. Kun kuvasin näitä satoi, ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Sateenkaaret halkoivat taivasta.
Muistinkohan silloin millainen piha meillä on kun ulkona saa liukastella jäätiköllä, yleisväritys on harmaa ja en ole raaskinut ostaa takapihalle kuin yhdet jouluvalot?!

Jotenkin veikkaan, että se ei ole ollut päälimmäisenä mielessä.






Pikku-pikku-Busteri. On se ollut aika söpö vauva.
Melkein senkin on unohtanut, ne kasvaa kuitenkin niin nopeasti nekin. Onneksi.


Tälläistä valoa tarjoilen tälläkertaa!

tiistai 29. marraskuuta 2016

Eukalyptuskranssit ja tonttuilua



Tein ensimmäistä kertaa kransseja eukalyptuksesta vaikka olen niitä suunnitellut moneen kertaan. Kukkala blogissa on vaikka mitä ihania ideoita erilaisiin eukalyptuskransseihin (ja paljon muuhunkin!).

Varasin kukkakaupasta 400g puntin eukalyptusta kun en yhtään tiennyt miten paljon sitä menee. Jos olisin tehnyt vain sellaisen yhden ohuen ja hennon kranssin kuten ensin suunnittelin niin olisin sitä tarvinnut max 4 oksaa.

No ei se mitään, sain kaksi ohutta ja yhden "paksun" tästä määrästä mitä otin. Oksia en laskenut, mutta kyllä niitä aika monta oli!

Lisäksi otin jotain toista eukalyptusta koska siinä oli niin ihananväriset lehdet. Kuulemma eukalyptusta tulee tähän kukkakauppaan kuutta erilaista. Empä ole moista tiennytkään.

Koko määrän hinnaksi tuli 15€ ja siitä riitti vielä kahteen eri maljakkoonkin! Sanoisin että varsin riittoisaa oli.




Kransseihin tein paksummasta rautalangasta rungon ja ohuemmalla vaan kiinnitin oksat kiinni runkoon. Paksummassa kranssissa kiinnitin oksat löysästi, hennommissa napakammin.

Ei mitään nippujen tekoa kuten havukransseissa, ihanan yksinkertaista! Ja ihana tehdä jotain ihan vaan itselleen. Olen tehnyt reilut parikymmentä havukranssia, eikä into niiden tekoon ole enää ihan niin suurta kuin aluksi...

Kuvat on huonoja. Surkeita. Meillä ei saa sisällä mitään hyviä kuvia kun valoa ei ole tarpeeksi. Lohduttaudun ajatuksella että muilla on sama ongelma. Lisäsin valoa kuvankäsittelyohjelmalla niin paljon kuin kehtasin. Lisäksi olen surkea sisäkuvaaja että asetelmakuvaaja. 

Silti otin pari kuvaa, kiusallani. 


Kun hehkutin täällä ettei mun tarvitse olla talvella töissä niin kävikin sitten niin että multa kysyttiinkin voinko jatkaa töitä marras-tammikuunkin ettei sopimusta tarvitse katkaista. Ensin kieltäydyin mutta järkevästi ajateltuani myönnyin tähän julmaan kohtaloon etten saa monen kuukauden talvivapaata. Nimittäin senverran olen kantanut rahaa eläinlääkäriin Vilman takia että kannattaa ihan oikeasti vähän ajatella järjelläkin.

Niinpä siis olen edelleen töissä, ja ollaan työkaverin kanssa tonttuiltu pari päivää huolella. Idea lähti aivan yksinkertaisesta asiasta, parista tonttulakista jotka nostin puutarhaan. Sain niistä niin paljon hyvää palautetta että tonttuilu riistäytyi käsistä!

Tehtiin salaperäisiä tonttujen viestejä, tonttuja, tonttujen majapaikkoja ja lähetin läheisiin päiväkoteihin, perhepäivähoitajille, ala-asteelle, paikallislehteen ja ties mihinkä muualle ilmoituksen että Jokilaaksossa on nähty tonttuja!!!1

Mulla on joulumieli ihan katossa, melkein harmittaa etten voi itse mennä etsimään tonttuja kun tiedän missä niitä luuraa...








Ps. Viimeisessä kuvassa oleva kranssi arvotaan Jokilaakson omilla facesivuilla 13.12.

Etsi facebookista Jokilaakson matkailupuutarha ja se profiili missä on lammas profiilikuvassa.

Tykkää tästä samanlaisesta kuvasta, ja jää odottamaan suosiiko onni rohkeaa.
 Kranssi lähetetään voittajalle, joten paikanpäälle ei tarvitse tulla voittoa lunastamaan.

maanantai 28. marraskuuta 2016

RV 39



Sain kunnian kuvata Velipojan avovaimoa siinä vaiheessa kun raskaus alkaa niin sanotusti olla loppusilausta vaille valmis. Vaikka kuvat eivät edusta mitään kategoriaa joista yleensä kirjoittelen blogia, niin haluan ne julkaista koska kuvat ovat mielestäni niin kauniita ja minulle hirmuisen tärkeitä.

Kun on saman ihmisen kanssa itkenyt muutama vuosi sitten arkun ääressä hänen rakkaimpansa poismenoa ja nyt otetaan tälläisiä kuvia niin sitä on enemmän kuin liikuttuneen onnellinen näitä kuvia katsoessani. Elämä on voittanut, voiko olla mitään kauniimpaa?!



 



 <3