Hae tästä blogista

Ladataan...

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Hedelmäsalaattia ja sieniseuraa

Hävikissä tuli tänään mandariineja ja luumuja, molemmat uusia tuttavuuksia sioille. 

"Salaattia, yäääk! Minä haluan makkaraa!" Huutaa Kyllikki ja näyttää kieltä.

Tarkemmin ajateltuna....varsinkin luumut ovat aika nannaa!



Mitä lähemmäs sikojen teurastus tulee, niin sitä helpompaa mun on ymmärtää niitä, jotka alkaa talveksi kattella sioille jotain talvisikalaa. Työkaveri on kertonut appiukostaan (tai joku muu sukulaismies), joka sai synttärilahjaksi sian ja jota ei sitten raaskittukkaan tappaa ja sika eli niillä kolme vuotta! Oli kuulemma aika iso kun makasi sohvalla rapsutettavana...

Mulla on ollut tässä viimeviikolla vähän turhan kiire ja sikojen kanssa seurustelu on jäänyt vähiin. Mika on myöskin ruokkinut ne. Menin sitten tänään antamaan sioille sapuskaa, ja ihmettelin miksi Kerttu vaan narisee eikä ala syömään. Sitten kun olin rapsuttin sitä niskasta se laittoi silmät kiinni ja oli tyytyväinen ilma naamalla. Sen jälkeen alkoi ruokakin maittamaan. 
Että sellanen joulukinkku meillä.


Kävin Ronjan ja Paavon kanssa tutkimassa meidän parasta suppispaikkaa. Yhyy, siellä ei ole ollenkaan niin paljon sieniä kuin yleensä on ollut. Ei auta kuin etsiä uusia paikkoja. 

Tuli muuten pieni kylmä rinki perzeen ympärille, kun kaikessa rauhassa tutkin sieniesiintymää, ja yht´äkkiä alkoi kuulua vieraan koiran haukkua. Ensimmäinen ajatus oli, että koiran haukku- hirvikoira haukkuu hirveä- a) Paavo menee tappelemaan koiran kanssa ja kuolee- b) Paavo lähtee hirven perään ja jää auton alle. 
Täysin käsittämätöntä, että se tuli HETI kun huusin sitä luokse. 
Ja me mentiin suoraan autolle, koska sama ei olisi ikinä toistunut.

Ronja ja Paavo tulee ihan hyvin toimeen, kunhan ne menee eri suuntiin...



 Paavo on periaatteessa melko sosiaalinen, (jos toinen näyttelee kuollutta), tai ainakin juoksee hitaampaa ja antaa sen mennä kokoajan edellä eikä tee mitään harkitsemattomia juoksupyrähdyksiä. Ihan kelpo kaveri Ronjalle, oikeastaan parempi kuin pikkulikat jotka kaahaa kokoajan ja saa Ronjan ihan hapoille kun se koittaa pysyä niiden matkassa. Paavon kanssa sen meno on huomattavasti rauhallisempaa.





tiistai 30. syyskuuta 2014

Tipujen purukylpy (ja purupöly)



Vaihdoin tipuille kuivikkeet, ja ne aivan innostui kylpemään puhtaissa puruissa. Käsittämätöntä kuinka niihin on ohjelmoitu kaikki elämän perusedellytyksen valmiiksi kuten "kun näet sopivaa peseytymismateriaalia, ala peseytyä". Siihen ne pyllähti kaikki joukolla maahan ja alkoi pöllyyttää purua päälleen niin että valtaisa pölypilvi nousi kuten biisonien jaloista kun ne ylittivät preerian. 


Aaaahhh, ihana poreallas! Kapteeni käskee "huido siivillä purua!"


Tänne puruun voi myös sukeltaa, kokeilkaa perässä!

Kuvan vas. kulmassa oleva kylpyankka on myös elossa kuten sen sisaruksetkin... 
Huomaa sesongin herkut.

Purukylvyn jälkeen kannattaa ottaa jaloille jugurttikylpy.

Huh, kyllä oli raskasta tällänen kylpeminen. Otetaan vettä päälle tästä isosta kahluualtaasta.



maanantai 29. syyskuuta 2014

7 rakkainta esinettä (haaste)

Tässä tulee sisustuspäivitys. 
Ihan hirveen työläs kyllä oli ottaa näitä kuvia! Kuinka te jotka pidätte sisustusblogeja jaksatte siivota ja raivata tupaa että saatte niitä ihania kuvia?! 

Mun oli tarkoitus osallistua haasteeseen jossa kuvataan ja kerrotaan 7 itselle tärkeästä esineestä ja sitten haastetaan joku muu samaan. Muahan ei ole kukaan haastanut, vaan teen sen ihan itse itselleni. Nyt en sitten enää löydä blogia josta niitä kivoja huonekalukuvia katselin, mutta ei tarvi kuin googlata 7 rakkainta esinettä niin pääsee asian ytimeen.
Ihan siksi ajattelin osallistua, että vaikka en ole pienimmässäkään määrin sisustaja, niin onhan mullakin tärkeitä esineitä!

Ja nyt minä haastan kaikki ne, joilla ei ole sisustusblogia ottamaan kuvia omista sisustuksistaan! Varatkaan aikaa, hermoja ja vaikka pullo viiniä. Paljon helpompaa on ulkona kuvata kuin sisällä! 
Ja paljon helpompaa on kuvata koiraa kuin kaappia!

Tästä se alkaa, sisustuskuvia tavallisesta kodista, jossa ei harrasteta sisustusta. Ja meillä on remontti kesken, eikä varmaan koskaan valmistukkaan...
Tavarat ei ole missään järjestyksessä, eikä ne nyt edes välttämättä ole ne 7 tärkeintä. 
Mutta pidemmittä puheitta asiaan: 

Nro 1 ja 2. Lokerikko ja maljakko


Onko tuo lokerikko vai mikä?! Saatiin Mikan työkavereilta lahjakortti Minimaniin kun mentiin kihloihin (vuonna 2006), ja koska halusin että sillä rahalla ostetaan jotain muuta kuin ruokaa, niin sillä sitten ostettiin tälläinen. Se on eteisessä, ja siellä säilytetään kaikenlaista tärkeää ja vähemmän tärkeää. Tarkoitus on ollut vähän tuunata sitä, mutta #ei-oo-ehtiny.


Mikan tädit halusi ostaa meille häälahjaksi maljakon. Taitaa olla peräisin Pentikiltä. 
Mieleen tuli vitsit häälahja-maljakoista, mutta tästä maljakosta mä tykkään!


Nro. 3,4 ja 5. Kello, tuoli ja kaappi


Kaappi on peräisin Isän mummolasta Kullaan Palukselta. Oliskohan se jostain -40-50-luvulta?! Kaappi on kulkeutunut ensin lapsuudenkotiini, ja siitä meille kun äiti muutti talosta pois ja laittoi suurimmanosan tavaroista jakoon meille lapsille. En juurikaan kyllä muista kaappia lapsuudestani, mutta jotenkin lohdullista että se on nähnyt meidän sukua niin pitkään.

Sen pinta on hiukan kulunut ja se kaipaisin uutta lakkaa, mutta toistaiseksi se on jonossa "sitten joskus". 

Tuoli on huonekalu johon mulla on voimakas tunneside. Ostin sen aikanaan 10 markalla Karijoelta legendaarisesta osto- ja myyntiliikkeestä nimeltä Kylähullu. Tuoli oli ihan p*skana, ja siinä ei oikein voinut istua, mutta silti se puhutteli. 
Se vietti aikaa varastossa, mutta keväällä 2005 vein sen entisöitäväksi. Mulle ja ex-miehelle tuli ero samana kesänä, ja tämä tuoli edusti mulle voimakkaasti omaa kotia ja omaa uutta elämää.
Irja pentuna hiukan nakersi toista käsinojaa, ja samaten Vilma 8vuotta myöhemmin. Mutta ne jäljet edustaa mulle hampaanjälkiä joista haluan aina muistaa nuo pikkuiseni.

Kello on tarkoituksella vähän vinossa, niin se pysyy ajassa. Kello on Mikan mummonäidin ja mummonisän kihlalahja. Se on ollut mummon siskolla, mutta kun muutti pois "omasta torpasta" rivitaloon halusi antaa kellon meille. Se puhdistettiin ja siinä se meidän eteisessä tikittää aikaa. Kellon tikitys on vahvasti kodin ääni, mulle se merkitsee kodikkuutta ja jotain pysyvyyttä. 
Kunhan vaan muistaa vetää kelloa säännöllisesti. 
Muutamia kertoja se on päässyt sammumaan, ja heti on kova huoli ja hätä ihan kuin jostain lemmikistä!

Nro 6. Keittiön purkit, kannut ja pannut



Maitokannut ylärivillä on niitä, joista lapsena juotiin viinimarjamehua. Nykyisin ne on senverran halkeamilla, etten uskalla pitää niitä käytössä. 
Sininen Pehtoori-pannu on saatu Mikan vaarin siskolta, ja siitä juodaan haudutettua teetä. 
Punainen pannu on seurannut mua lapsuudesta saakka. Siitä on jossain vaiheessa mennyt kansi hukkaan, oon koittanut kirpputoreilta katsella löytyisikö kantta. Vielä ei ole tullut vastaan.
Peltipurkeisssa ja kattilassa on kuivattuja yrttejä. 

Kattila on Ottopojan äidin ja isän häälahja, jonka pelastin metallinkeräyksestä kun ottopoika oli hiukan siivonnut kaappeja ja heitellyt kaikenlaista roskiin. 
"Heitin sen roskiin kun siinä oli inhottavia etanankuvia..."

Nro. 7. Kaapit olkkarissa


Käärmeterran alla oleva armeijan laatikko on ostettu parillakympillä Ullakko-kirpparilta vuosia sitten. Se on välillä ollut meillä sohvapöytänä, välillä varastossa ja nyt se on terran alla. 

Vaalea puukaappi on myös isän mummolasta. Ja sekin tarvis vähän uutta pintaa, 
erityisesti kansi on ihan kulunut. Mutta ihan hyvin se palvelee vielä siihen saakka kunnes sen vuoro tulee.

Sienitaulu on mun sieni-tuotantokaudelta! :) 
Kävin yhden talven kansalaisopiston maalauskurssilla, mutten oikein oppinut maalaamaan mitään hienoa. Muut maalasi alastonmallia, ja minä tuhersin sieniä ja sateenvarjoja! 
Mutta ne on mun syksytauluja, jotka pitää vetää aina syksyllä esiin.

Huh kun oli raskas päivitys. 
Onneksi ei tarvi usein sisustaa...
No niin, teidän vuoro, mä jään odottamaan tavallisia tärkeitä huonekalukuvia.




perjantai 26. syyskuuta 2014

Tulppaanimaniaa



Mullahan oli tarkoituksena etten osta tänä vuonna samalla tavalla kukkasipuleita kuin normaalisti. No ihan se ei nyt onnistunut. Jos niitä saa HALVALLA, niin silloinhan on ihan sama ostaako 27 pussia vai 2. Eikö?! Voitte ehkä arvata kumpaan päädyin...:P

Yleensä myös  jätän sipulien istuttamisen ihan liian myöhään. Käytännössä melkein saa hakata rautakangella reikiä maahan...niimpä päätin kerrankin istuttaa sipulit ajoissa ja istutin niitä heti kun tulin kotiin. Ihan kaikki ei mahtunut etupihalle kuten kuvittelin, ja suosiolla jätin sitten ne loput jollekkin muulle päivälle. Eli sinne liian myöhään.

Sipulit on ihania!
Niitä on ihanaa hypistellä ja kuvitella jo miltä kukat keväällä näyttävät. Joskus kukinta onnistuu paremmin ja joskus huonommin, mutta ihan ilman en ole koskaan jäänyt. Viimevuosina olen istuttanut paljon kasvitieteellisiä tulppaaneja koska ne ihan oikeasti ovat monivuotisia sekä idänsinililjoja eli scilloja. Mikään ei ole ihanampaa kuin sininen matto aikaisin keväällä. Siihen on kyllä vielä aika pitkä matka, mutta kerralla ei ole varaa ostaa tuhansia sipuleita joten sitten ostetaan joka vuosi vähän.

 Ekalla rivilla krookuksen sipuleita, keskellä sekoitus kasvitieteellisiä tulppaaneja ja ylhäällä kevättähtiä.

Jättikokoisia narsissin sipuleita.
Sipulit on peräisin Heidiltä Harjunpään taimistolta. Ihan valtavan kokoisia! Näin isoja ei myydä missään perus-Multasormessa mistä nämä mun alennussipulit on kotoisin. Narsissit ei kauhean hyvin meillä menesty, ne ei varmaan tykkää näin hiekkaisesta maasta, mutta kyllä ne aina jotenkin kukkii! Ja näin isot sipulit tuottaa kuulemma valtavan suuria kukkia. Jäädään odottamaan.

Tulppaanin sipuleita. Ihan paras idea oli irrottaa kaikista tulppaanipusseista nuo etiketit. Hienosti sopii kaikki värit sitten yhteen kun ei tiedä mitä istuttaa mihinkin. Mutta eikös keväällä pidä väriä olla!

Rusolaukka on ihan uusi tuttavuus.

Scillojen sipulit on yllättävän suuria, ja ihanan väriä.

Laukkojen sipulit voi olla nyrkin kokoisia. Tämä nyt ei ollut niin suuri, mutta kun halvalla sai...




Sipulikukkien istutusohjeita vaikka tuolta.

Keväällä sitten taas kuitenkin ihmetellään että mitä nämä on, niin pieni lista:
Krookus Yellow + sekoitus
Idänsinililja Scilla sibirica
Ukkolaukka  Allium ´Purple Sensation`
Kasvitieteellinen tulppaani mix
Kevättähti Chionodoxa mixed
Rusolaukka Allien roseum
Kääpiötulppaani Tulipa miscellaneous turkestanica
Tulppaani Antoinette keltainen, häivähdys punaista terälehden reunoissa(varsin valaiseva linkki, ihan kaikennäköisiä tulppaaneja)
Tulppaani Happy People Kelta-valkoinen
Tulppaani Sorbet Mix lila-vaal.pun-valk- sekoitus 
Tulppaani Sapporo valk. liljatulppaani
Tulpaani Golden Apeldoorn peruskeltainen
Tulppaani Punainen Darwin peruspunainen

Sitten ei muuta kuin kevättä odottamaan!

Noniin, nyt nukkumaan että aamulla jaksaa virkeänä herätä kuudelta, pakata kaikki miljuunat tavarat reppuun, kiväärin olalle ja suunnistaa hirvijahtiin. Tätä jatkuukin sitten tuonne marras-joulukuulle ellei hirviä saada ennen sitä.
Ulkona sataakin sopivasti kaatamalla, onkohan mulla mitään takkia joka pitäisi tuollaista vesisadetta?! Tuskin sinne sateenvarjonkaan kanssa viittii mennä, vaikka olishan mulla oranssi varjokin olemassa!


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Tulkoon syys ja talvi...


Mä oon ollu jotenkin ihan syysfiiliksissä tänään. Ostin ihan vaan muutaman pussin sipuleita samalla kun kävin töihin tilaamassa callunoita. Ja ostin pari callunaa kotiinkin, en kyllä muista koska viimeks olisi ostanu kausikukkia, siitä on kyllä pitkä aika. Ellei siis heucheroja lasketa jotka voi istuttaa suoraan kukkapenkkiin.

Syksy on yks mun lempivuodenaikoja. Kesän, talven ja kevään lisäksi. En nyt kirkkain silmin väitä että loppusyksy loskan ja räntäsateen kanssa olis parasta mitä tiedän, mutta tällänen alkusyksy! Tänään on kyllä satanut jotain valkoista ilmeisesti ympäri Suomea, mutta meillä säästyttiin siltä vielä.

Tomaatit alkaa olla nyt siinä pisteessä että joko ne paleltuu tai alkaa kypsyä sisällä. Työsuhdetomaattien voimin saatiin annos tomaattikastiketta tulille. En muista lajikkeita, mutta hauskaahan niistä on keittää soppaa kun on erinäköisiä tomaatteja!





Tänään puhuttiin aamulla radiossa rumista hedelmistä. Mulla olis tässä nyt kolme ehdokasta niihin karkeloihin! Häränsydämmille on tapahtunut jotain hyvin erikoista. Ihan kelvollisia ne oli sisältäpäin vaikka ulkopuoli lupasi jotain ihan muuta...


Tomaattia, yrttejä, valkosipulia ja loraus viinietikkaa, haudutuspadassa tunteja ja lopuksi surautus sauvasekoittimella- hyvää kastikepohjaa pakastettavaksi talven varalle. Oon tätä keitellyt useampaan otteeseen kesän mittaan, ainakin tomaattikastikkeessa pitäis talven aikana pysyä!



Kurpitsoille kävi niin sanotusti pikkuisen huonosti. Tiesin että ne paleltuu, mutta ei vaan jaksanut alkaa etsiä harsoa. Eikö tähän aikaan vuodesta saakkin jo paleltua?!

Kurpitsoista en huomannut ottaa kuvaa, mutta ne päätyvät kurpitsa-aprikoosihilloksi. Parasta mitä tähänasti olen kurpitsasta maistanut, kaikki muu onkin ollut aika pahaa. Pikkelssit sai pari vuotta sitten nakata kompostiin, puhumattakaan siitä maailman hirveimmästä kurpitsakakusta jota joskus kokeilin kun meillä oli yövieraita. Kukaan ei sitä syönyt, söiköhän edes koirat?!



Mun on pakko vielä laittaa tähänkin kuva pallosta jonka tein töissä.Näitä pitäis vielä tehdä lisää, mutta nyt kyllä käsi sanoo ettei ainakaan huomenna kannata. Laitan niistä tarkemman postauksen kun saan muutkin valmiiksi ja oikealle paikalleen.

Olen kylläkin miettinyt että pitäisköhän mun perustaa risutöille ja muille luonnonmateriaaliaskarteluille  ihan oma blogi. Katotaan ny, ehkä vaan risutöillä ja mun muilla höpinöillä voi olla vähän eri lukiakunta. Sisäinen opettajani palaa halusta antaa kaikkiin kransseihin ja muihin yksityiskohtaisia ohjeita.




maanantai 22. syyskuuta 2014

Talvivällyt possuille

Koska ensiyöksi on luvattu elohopean painuvan pakkasen puolelle niin sioille päätettiin laittaa lisää olkia. Kyllähän niillä jo aika paksu karva on, mutta siitä huolimatta olkea pitää olla niin että ne pääsevät kunnolla sen alle lämmittelemään.




Kerttua pitää rapsuttaa päästä...








Ja sitten Kerttua pitää rapsuttaa mahan alta...


Kyllikkiä ei tarvis rapsuttaa ollenkaan sen mielestä!