perjantai 28. marraskuuta 2014

Koiramaista joulukauden avausta


Iso tonttu ja pikkutonttu 

Allilla oli joulujuhla, ja se oli nähnyt ihanan tonttupuvun. 
Mutta Äiti sanoi, ettei meillä ole rahaa sellaiseen asuun jota käytettäisiin vain kerran. Alli oli valtavan surullinen, se ei saisi koskaan olla kaunein, se pieni prinsessa jota kaikki ihailevat. Äiti mietti miten ihmeessä Allille saataisiin vähän parempi mieli- edes joku tonttuasu. Kaiveli kankaitaan, ja saksi ja ompeli. Löysi samalla itselleen vanhan hiukan kulahtaneen tonttulakin, mutta siitä sai ihan kelvollisen kun pahimmat läikät peitti paikoilla.


Äiti koitti kovasti hymyillä, vaikka huomasikin että Alli oli hyvin pettynyt tonttuasuun joka oli tehty Iskän vanhasta t-paidasta ja puretusta joulukoristeesta.


 Allin saapuessa paikalle muut koirat kääntyivät katsomaan sitä...



Osa näytti jopa kieltä! Alli arveli että se johtuu siitä että se on ainoa jolla ei ole oikeaa tonttupukua.





Onneksi kuitenkin paikalla oli ystävällisenkin oloisia koiria, jotka sanoivat ettei Allin tarvitse välittää jos joku nauraa sen tonttupuvulle. Sanoivat vielä, että Allilla ainakin on kaikista isoin kulkunen!






Niimpä Allille tulikin ihan hyvä joulumieli. 


Ohjelmana juhlissa oli mm. tonttutanssi jota tytöt olivat ahkerasti harjoitelleet:




Joulupukkikin kävi ahkerien tonttujen kanssa:



 Sitten oli herkkujen syöntiä. Osa juhlijoista oli ollut koko päivän syömättä ja ne aivan ryntäsivät herkkuen luo! Onneksi niitä riitti kaikille.


Sitten vielä silitykset ja sylitykset, ja kaikki lähtivät onnellisina kotejaan kohti.
Alliakaan ei enää haitannut ettei se saanut tonttupukua koska sille ostettiin uusi sänky. 
Siitä riittää iloa paljon kauemman!




Kotona Alli rojahti väsyneenä sohvalle, ja vielä mietti miten mukavat juhlat olivatkaan.
Ihanaa Joulun odotusta kaikille kaksi ja nelijalkaisille.



torstai 27. marraskuuta 2014

Eläinlääkärin kanta-asiakas

Auts, jalkaan sattuu! Sanoo Vilma.

Nyt paloi hermo.
Senni ja Vilma ottivat pikkuisen liikaa kierroksia eilen kun oltiin lähdössä lenkille ja päätyivät tappelemaan keskenään niin että Senni puri Vilmaa etujalkaan useamman kerran. Ei mitään mahdottomia haavoja, mutta senverran että hampaat nyt kuitenkin upposivat lihaan ja vertakin tuli.

Vilma ontui, ja muutenkin jalka vaikutti vielä aamullakin aika kipeältä ja oli ihan kuuma.
Tietysti silloin ei ole kotona kipulääkettä kuin se 1 pilleri joka annettiin jo silloin illalla.

Ja sitten se hermojen menetys.

Me ollaan pääasiassa käyty viimeiset vuodet aina samalla pieneläinklinikalla koirien kanssa. Siis ollaan kanta-asiakkaita. Olen ollut paikkaan yleensä hyvin tyytyväinen, kaikinpuolin.

Ja nyt Mika meni sinne pyytämään Vilmalle kipulääkettä, niin oli sanottu, että edellisestä käyntikerrasta on liian pitkä aika!!! Anteeksi mitä?!
Mulla on koira joka on kipeä, ja mä en saa sille kipulääkettä ilman että se hinataan eläinlääkäriin joka totetaa että joo tosiaan sillä on koipi kipeä ja mä maksan siitä hyvästä poliklinikkamaksun ja lääkkeen hinnan. Mika oli sitten sanonut, ettei aijo koiraa tuoda, ja "lääkkeet tähän käteen, kiitos". Oli sitten saanut kipulääkettä kolmen päivän annoksen.

Yksi järkeenkäyvä selitys kyllä voisi olla, että Vilma on niiden tiedostoissa mun nimellä eikä Mikan, mutta yleensä siellä on jo puhelimessa tiedetty kuka soittaa ja mikä koira on kenenkin omistuksessa.
Nimittäin mä olen Vilman kanssa käynyt elokuussa, onko siitä pitkä aika?! Muistaakseni sen jälkeenkin on jonkun koiran kanssa pitänyt käydä.

Ihmisille saa buranaa joka ikisestä apteekista kävelemällä sisälle. Koiralle ei saa kipulääkettä vaikka se on kipeä. Jos koiria on useampia on mielestäni ihan täysin järjetöntä että jokaisen pienen naksahduksen kanssa pitäisi erikseen lähteä hakemaan kipulääkettä juuri sille koiralle juuri siihen vaivaan mikä sillä nyt sattuu sillä hetkellä olemaan. Päivystysajat ovat toki tälläistä varten, sama kun itse lähtisi tk:n päivystykseen jos on tikku sormessa tai pää kipeä kun on ollut auringonpaisteessa juomatta.
Uskoakseni olen senverran fiksu ihminen että osaan katsoa onko pilleri järkevää antaa koiralle vai ei - enhän itsekkään ota särkylääkettä vain huvin vuoksi joka aamu aamukahvin kanssa.

Eläinklinikka on vaihtanut omistajaa kesällä, siitä on nyt tullut osa valtakunnallista ketjua. Ja mä olen senverran juntti ja maalta, että mua on ärsyttänyt suuresti se. Mä haluaisin kannattaa itsenäisiä klinikkoja.
Mä varasin tänään sterilointiajan Sennille naapurikuntaan.
Kanta-asiakkaiden luottamuksen kanssa ei kannata pelleillä, se saattaa yht´äkkiä loppua.


Alli ottaisi miellään kahvia lääkkeeksi kaikkiin kolotuksiin.




keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Noutajien rakenne


Kuva: www.lemmikkistore.fi

Noutajien jalostus on saanut yhä huolestuttavampia piirteitä!
Vai mitä sanotte näin rakentuneista noutajista?!

 Järkyttävän raskaita molossityyppisiä koiria, joita tuskin noutajiksi edes tunnistaa!

 Koirissa saattaa olla surkastumia, epämääräisiä ulokkeita ja muita kehitysvirheitä. 
Tälläisiäkin koiria käytetään jalostukseen!

 Millään toisilla roduilla en ole törmännyt jalkojen amputaatioihin. Täysin sairasta!

 Malliesimerkkejä uskomattoman huonosta etuosasta ja kuono-osasta!

 Tummilla yksilöillä on selkeästi parempi rakenne. Jostain syystä niitä ei kuitenkaan suosita jalostuksessa!


Siiamilaiset kaksoset ovat rodussa erittäin tavallisia. Voitte kuvitella millaista koiran elämä on jos lajitoveri roikkuu päässä, selässä tai takaosassa kiinni. Sairaimmilla yksilöillä saattoi olla koiria kiinni sekä etu- että takapäässä. Niistä en valitettavasti saanut todistusaineistoa.

Ehkä surullisin tapaamani yksilö, josta kaikki koiramaisuus oli täysin kadonnut. 
Tämä muistutti enimmäkseen kultakalaa. :(

Pelkääkin nyt, että samanlainen jalostussuuntaus odottaa whippettejä, kettuterriereitä ja jopa luonnonvaraisia eläimiä kuten hirviä. Sairas maailma.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Kanelin tuoksua. Ylenmäärin.


Tyylikäs kotistudio on valokuvauksessa kaiken a ja o...



Tuleeko kenellekkään muulle pakottavaa liimaamisen tarvetta? Sellaista, että on ihan pakko saada liimata jotain. Aivan sama onko siinä mitään järkeä, liimattava on, ja mahdollisimman paljon! Edellisen liimauskohtauksen iskiessä tein noita lankapalleroisia, ja nyt seuraavan kohtauksen iskiessä liimasin niistä ja joulupalloista kranssin.

Nuo joulupallokranssit oli mun viimejoulun hittituote, kyhäsin niitä kauheat määrät erilaisia. 
Joskus paremmalla aikaa voisin kaivella kuviakin esiin, osa nimittäin oli aika hienoja. 
Olettaen, että niistä on kuvia.

Sopii kaikille joilla on varastossa ylimääräisiä palloja, ihan sama mitä, ja joku mihin ne voi liimata kiinni. Mulla tässä on ihan styroksinen kranssipohja, mutta olen liimannut kuumaliimalla palloja myös koivurisukranssien päälle. 
Pohjan päälle liimasin kirjansivuja, koska se valkoinen styroksi muuten paistaa joka välistä. 
Sitten vaan liimataan, liimataan ja liimataan niin kauan kun paljasta pohjaa näkyy. Ja koitetaan olla polttamatta sormia kuumaliimassa.


Ja sen jälkeen kun pallokranssi oli valmis ja liimaamisen himoa edelleen jäljellä siirryin liimaamaan kanelikranssia. Tässäkin on pohjana styroksikranssi jonka päälle kanelitangon paloja on liimattu kuumaliimalla. Olisin halunnut liimata ne niin, että se ihana kierre näkyy, mutta tankoa pitäisi katkoa tod.näk. sahalla koska oksasaksilla se lohkesi ihan kuinka sattuu jos paloista koitti saada pieniä. En tiedä kuinka kaneli käyttäytyisi jos sitä liottaisi vedessä, katkeaisiko se silloin helpommin?!

Kanelia meni kauhea määrä, onneksi ostin sitä kukkatukusta ison pussin. 
Ja se kanelintuoksu- tai haju pikemminkin! 
Se oli tosiaan ihan nenäähuumaava ja silmiä pistelevä. Nyt meillä tosiaankin tuoksuu kaneli. 
Hyvä tuoksu se on, mutta jos etäisestikään on jotenkin tuoksuyliherkkä niin en suosittele tämän tekoa! 



sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Punaista ja valkoista

Kamala marraskuu! 
Se tuntuu olevan joku yleinen ja hyväksytty hokema suomalaisilla. 
Marraskuussa on kuitenkin ihan nättejäkin päiviä- melkein yhtä lailla kuin vaikka huhtikuussa!
Kieltämättä piha näyttää hiukan mukavammalta lumisateen kuin vesisateen jälkeen, ja lähinnä siksi että lumen alta kaikki ulos unohtuneet romut vain eteisesti pilkottaa...
Mutta lakanat sentään hain narulta sisälle muutaman viikon "kuivumisen" jälkeen.










Koska olen taas vaihteesi ollut "hiukan kipeä" (alilämpöä ja kuumetta vaihtelevasti toista päivää), niin en viitsinyt suorittaa mitään pitkään ja hartaasti jatkuvaa ulkokuvausta. 
Mutta pakkohan muutama kuva on räpsäistä jos aurinkokin paistaa! 
Kuvausta voi kuitenkin jatkaa olkkarin ikkunasta! Jos vipukat olisivat suostuneet juoksemaan terassin ohi sopivassa kulmassa olisi niitäkin voinut kuvata, mutta näin ei tapahtunut. 
Piti siis tyytyä kuvaamaan Allia syömässä luuta. 

Just sellanen kuvasarja jolla ei ole mitään muuta funktiota kuin "katsokaa miten söpö koira mulla on, ja se syö luuta". Sama vaivaannuttava hiljaisuus kuin joku ennenvanhaan olisi vetänyt sadat epätarkat lomakuvat ja videot esiin...












Mutta silti. Suomenpystykorvan punainen turkki on ihan oma käsite lumisessa ympäristössä. 
Se on vaan niin käsittämättömän kaunis väri.