tiistai 29. maaliskuuta 2016

Tänään olisit nähnyt ihmeen




Jos olisit tänään lähtenyt kanssani koiria ulkoiluttamaan, olisit nähnyt ihmeen.

Minkä ihmeen ehkä kysyt.

Olisit voinut istua vieressäni pellon laidalla siinä pienessä melkein kuivassa kohdassa ja silmät kun olisit laittanut kiinni niin olisit voinut kuvitella tuulessa jo kesän ensihipaisun.
Hyvin kevyen, kuin ohuen höyhenen sipaisu poskipäällä, mutta olisit sen tuntenut kuitenkin.

Olisit nähnyt kuinka kevään ensimmäiset töyhtöhyypät tekevät syöksyjään. Ne kujeilivat ilmassa, iloitsivat siitä että talvi on päättymässä.

Olisit kuullut kuinka lumi sulaa, kuinka se virtaa pienen pienissä puroissa liittyen yhä valtavammaksi virraksi. Sulamisen voiman voi kuulla, nähdä, tuntea ja aistia jokaisella solulla.






Olisit haistanut sen miltä sulava maa tuoksuu. Voimakkaalta, kirpeältä.
Elämältä.

Olisit nähnyt kuinka lumen alta paljastuu täydellistä vihreää. Epätodellisen kaunista. Sitä mitä joku kutsuu rikkaruohoksi. Siellä se on ollut valmiina odottamassa tätä hetkeä. Valmiina ja täydellisenä. Kasvun ihme alkaa ihan hetkellä millä hyvänsä, ja niillä ei ole silloin aikaa odottaa.

Olisit nähnyt miten ilma on sakeana timanteista. Miten ne kieppuivat koirien jaloista, nousivat ylös alas kuin pienet keijukaiset. Sanovat niitä vesipisaroiksi, mutta ne ovat arjen timantteja.









Olisit nähnyt miten taas uusi kevät on täällä. Se on aina ihme.


lauantai 26. maaliskuuta 2016

Trullittelemassa




Meillä Pohjanmaalla trullit kulkevat tänään.
Oltiin illalla kavereiden kanssa kuppilassa ja aamulla naapurin pojat seisoivat ovella jo ennenkuin olin päässyt sängystä ylös. Mutta ihanaa että perinne on edelleen voimissaan, tänävuonna meillä on käynyt enemmän trulleja kuin koskaan. Nyt jos joku tulee vielä niin on pakko antaa rahaa kun karkit on loppu.

Itse en ole ollut koskaan trullina koska asuin lapsena Porissa missä ei trullitusperinnettä ollut ollenkaan. Muutimme Etelä-Pohjanmaalle kun olin kolmannella luokalla, jotenkin sen jälkeen tuntui että oli jo liian vanha trullittelemaan.
Pääsiäiskokkokin oli ihan tuntematon käsite, luulin että luokkakaverit sekoittaa juhannuskokon pääsiäiskokkoon kun kokolle menosta puhuivat.

Mutta näille trulleille ei enää ikä ole este. :D 
Tarviiko elämän olla kauhean vakavaa?!









torstai 24. maaliskuuta 2016

Maailman helpoin kanataulu pääsiäiseksi




Ihania kanoja Kodin Kuvalehdessä! Anopille tulee kyseinen lehti ja käyn sen siellä aina lukemassa. Kanakuvien kohdalla huokailin ihastuksesta. Äkkiä kotiin ja tulostamaan kanoja!

Meille kanafaneille nämä tulostettavat kanat sopivat muuhunkin kuin pääsiäisaskarteluun! Kerrankin mulla on trendikkäitä koristeita (ja todennäköisesti ainakin jouluun asti...)

Laitoin yhden arkin kehyksiin suoraan. Reunassa lukee Kodin Kuvalehti, mutta siihen jesarilla kauniisti teippasin kiinni höyhenen. Omaa tuotantoa kanalan lattialta. :)

Linkki Kodin Kuvalehden sivuille tästä: 
http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/tee_itse/askarte/askartele_helpot_ja_trendikkaat_paasiaiskoristeet

Tein myös kauniin trendiasetelman Kukkalan mallin mukaan. En kyllä ymmärrä miksi omani ei näytä ollenkaan niin eteerisen kauniilta vaan lähinnä kompostisangolta, mutta pääasia että asetelma on. Kukat on töistä kun yhden narsissiruukun kukat jotenkin retkahtivat niin otin siitä sitten kotiin pääsiäiskukat.
Olen nyt sitten tehnyt oman osani pääsiäisen suhteen, kanoille vielä syötän versot niin avot.

 
Hyvää pääsiäistä, ihanaa kevään juhlaa!
Mikä parasta, pääsiäisen jälkeen sipulikukkia saa todennäköisesti puoli-ilmaiseksi kaupasta. 
Satsaan siihen sesonkiin. 



tiistai 22. maaliskuuta 2016

Jääkiitäjät



Töissä päätin, että kun on niin kaunis ilma menen ottamaan koirista kuvia jäälle ja samalla haen pajunkissoja. Niissähän mielikuvissa aina aurinko paistaa, hanki hohtaa ja kaikki on harmonista ja ihanaa. No aurinko meni pilveen ja pajunkissatkin tuntuivat olevan kivenalla.

Miten voi olla mahdollista että joulukuussa oli pajunkissoja ja maaliskuussa tuntuu että ne kaikki ovat kadonneet?! Ihme etten ajanut kolaria kun pää kenossa tuijotin penkkoja että mistä saisi edes kranssivärkit ovikranssiin.



Siilillä oli viimeviikolla hiukan erilainen päivä kun oltiin sen kanssa katsomassa suden jälkiä.
Laitan kuvat nyt tännekkin teidän nähtäville.
On se vaan iso eläin kun tassunkin jälki on kämmenen kokoinen. Vaikuttavinta on kuitenkin askelväli.
Koirien askel on sellaista tikuttavaa kiemurtelua, susi sensijaan harppoo varsin määrätietoisesti suoraa helminauhaa.




maanantai 21. maaliskuuta 2016

Mua saa kuvata



Jos joku olisi sanonut mulle muutamia vuosia sitten että ihan mielelläni menen valokuvamalliksi kaverille joka haluaa harjoitella kuvaamista uudella putkella niin olisin kyllä nauranut epäuskoisesti. Jos olisi vielä sanottu, että jopa nautin tilanteesta ja kuvien katselusta niin vielä enemmän olisin nauranut.

Nykyajan nuoret kun elävät selfie-maailmassa niin he eivät ehkä pysty kuvittelemaan sitä että omien kuvien katsominen voi melkolailla tihkaista.

Se, että pitää todeta "tuolta minä näytän". Jos kuvia ja kuvaamista jännittää niin harvoin näyttää kauhean hyvältä. Ja kun ei näytä hyvältä alkaa luulla että tuolta minä sitten näytän muiden silmissä. Kummalliselta.

Mitä enemmän kuvia otetaan sen helpommalta tilanne alkaa tuntua. Silloin uskaltaa hymyillä. Uskaltaa poseerata. Uskaltaa näyttää kauniilta. Tässä blogi on auttanut minua valtavasti.
Ottopojan kanssa hullutessessa olen oppinut olemaan kuvattavana. Ja voisin sanoa, että nykyään minusta kuvat onnistuvat. Ainakin joku niistä.

Kuvauspaikka oli tosi mielenkiintoinen autiotalo. Räpsin itsekkin muutamia kuvia, laitan niitä myöhemmin.

Kiitos paljon kuvista Kirsi!






 Kuvat:  Kirsi Kjäll




lauantai 12. maaliskuuta 2016

Pipoja pääsiäismunille




 Idea ei todellakaan ole omani, eikä varsinaisesti edes kovin tuore. Muistan nimittäin että vuonna -97 (ehkä, enää tässä iässä ei ole ihan varma kaikesta tapahtuneesta) tein suurinpiirtein vastaavia Suuren Käsityökerhon ohjeilla.

Mutta hilpeä se on edelleen! Näissä ihan paras puoli on sekin, että kaikenmaailman pienet langanpätkätkin voi käyttää. Oikea jämälankatyön helmi.

Valitettavasti mulla ei ole mitään varsinaisia ohjeita eikä vaihekuvia koska olen tehnyt pipoja kuumeessa sohvan uumenissa.

Mutta pääasiassa loin puikolle "noin 15" silmukkaa, kudoin reunaan muutaman kerroksen joustoneuletta (2 oikein, 2 nurin, tai 1o, 1n ) tai ihan vaan pelkkää oikeaa koko pipon.
Kaikki näyttää käyvän.

Hyvä idea tietysti olisi jos niitä pääsiäismunia olisi valmiina niin voisi kokeilla minkä kokoinen pipo menee millekkin munalle, mutta nämä on nyt testattu ihan omien kanojen munien päälle.

Tupsuidea oli myös nerokas. Se oli uusimmassa Suuressa Käsityölehdessä.

Haarukka helpottaa ja nopeuttaa tupsun tekoa kun ei tarvi tuhrata pahvikiekkojen kanssa ja pienissä tupsuissa se on hankalaakin. Oikeastaan en edes uskonut että haarukkakikka voi toimia...
Hyvin luottavainen tosiaan olen tälläisissä asioissa.


En oikein tiennyt kuinka näitä pitäisi kuvata että ne tulisivat oikeuksiinsa. En kuitenkaan uskaltanut googlettaa "munan kuvaaminen" (hah hah haa...huumorintajuni on suorastaan valtavan hyvä).

Mutta kun laitoin ne tuohon laatan päälle niin mieleen tuli että pipotaulukin olisi aika hauska! Jos kaikki pipot antaa pääsiäismunien kanssa pois niin itselle ei jää yhtään. Ei sillä että niille nyt varsinaisesti käyttöä olisi, mutta ne on vaan jotenkin sopivan lapsellisia mun ajatusmaailmaan. Taidan tehdä pipotaulun itselleni, senverran nyt alkoi tämä idea kutitella.

Ai niin, ja yhtään langanpätkää en ole päätellyt. Senverran sain sen jämälankavillatakin tiimoilta päätellä lankoja että päätin että tiukka solmu ja langan katkaisu riittää tälläisiin ihan tarpeeksi hyvin!