sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Mehiläiskuningattaren vaihto ja tukkalehmiä

Viikko sitten jaettiin mehiläispesät kahtia, tehtiin niinsanotut jaokkeet.

Meidän kylällä yksi mies kasvattaa mehiläisemoja ja sen kuuluisan episodin jälkeen varattiin sieltä kaksi uutta emoa. Tarkoitushan oli listiä ne vanhat emot ja vaihtaa pesiin uudet, mutta...ihminen on heikko. Toisessa pesässä oli lisäksi niin nuori ja kaunis emo ja ihan hirveästi pieniä ja nuoria mehiläisiä. Eihän sitä nyt pystynyt tappamaan.


Emot tulevat tälläisissä emojen "kuljetushäkissä", ns. emokalikassa. Niillä on seurana noin 5-10 mehiläistä. Niillä on boksissa lisäksi ruokatahnaa, jos on huono sää tai muita kiireitä niin mehiläiset pysyvät hengissä palikassa noin viikon. Jos on kovin kuuma niin palikan päälle voi laittaa kosteaa talouspaperia että mehiläiset saavat juotavaa.

Kirjalisuuden mukaan siinä vaiheessa kun ensimmäiset seuramehiläiset alkavat kuolla niin silloin alkaa olla viimeistään se hetki kun emot on pakko vapauttaa. En nyt kuitenkaan tahallani odottelisi tätä, hyväkuntoinen emo ehdottomasti on parempi emo kuin puolikuntoinen!

Mikan työkaveri tilasi muuten itselleen uusia emoja suoraan Italiasta, on se kansainvälistä tämä mehiläisfarmaaminen.

"Mitäs tässä paketissa on? "
"Siellä on italialainen kuningatar."

Siitä voi saada kummastuneita katseita postissa.



Palikasta avataan korkki, ja pistetään tulitikulla ruokatahnaan pieni reikä. Pesän mehiläiset syövät ruuan pois ja vapauttavat emon tätä kautta.

Toiseen päähän laitettiin tikku millä palikan saa roikkumaan kehien väliin.




Nyt sitten vaan toivotaan että pesä hyväksyy uuden emon ja se tuottaa meille paljon kilttejä italialaisia mehiläisiä. Toivotin emolle onnea uuteen pesään, mielestäni se on vähintä mitä voi tehdä!

On ollut aika surkea sää koko viikon, lukuunottamatta tätä päivää. Tarkoitus oli avata pesiä tänään ja katsoa kuinka on käynyt mutta siirrettiin sitä vielä.

Mua huvittain päästä jonkun "oikean" mehiläistarhurin kanssa pesille. Ollaan nimittäin käytännössä edelleen ihan aloittelijoita näiden kanssa. Ollaan kahdestaan tuherrettu monta vuotta ja ongelmatilanteissa koitettu lukea kirjoista ja netistä ohjeita. Ja joskus on soitettu vähän lisäapua.

Oikeastaan hyvä kun mua pisti niitä mehiläisiä, nimittäin mua on vähän pelottanut mennä pesällä kun aloin luulemaan että olen allerginen mehiläisille. Nyt ei noussut ollenkaan sellaisia järkyttäviä paukamia kuten edellisellä kerralla.
Se pelko vähän on syönyt mun intoa mehiläisiä kohtaan. Nyt taas tuli ihan uutta virtaa.

Mehiläispesiä vaan pitäisi lisätä jos tästä meinaisi saada jotain muutakin kuin hauskaa huvia.
 Se taas tietäisi lisää tavaroiden ostamista, jotka eivät todellakaan ole kovin halpoja. Mutta katsotaan nyt kuinka nämä meidän jaokkeet menestyy, jos ne saisi kaikki 4 pesää ensitalven yli niin sitten meillä olisi 4 pesää. On sekin enemmän kuin kaksi.





Oltiin tänään syömässä Jalasjärvellä Lakeuden highland -tilalla. Siellä oli yhteistyössä Juurella ravintolan kanssa "grillibileet". Olen ostanut tilan tuotteita REKO:n kautta ja kiva oli käydä paikanpäällä katsomassa.
Lisäksi olen muuten vaan luonteeltani utelias ja jos on mahdollisuus päästä johonkin katsomaan eläimiä ja vielä syödä siellä niin ilman muuta! Sirkushuveja en kaipaa, leipä riittää.

Muutenkin pidän tärkeänä että ihmiset osallistuisivat tapahtumiin eivätkä vaan hokisi sitä samaa mantraa kun "koskaan ei järjestetä mitään". Koska kaupungissa olevia Tangomarkkinoita en ole oikein kokenut omikseni niin olkoot tämä nyt sitten se mun panostus tapahtumiin. 

En ota juuri koskaan ruokakuvia, ilmeisesti mulle ruokaa on tärkeämpää syödä kuin kuvata...
Mutta ihan mielettömän hyvää se oli! Olen ennenkin kirjoitellut ylistyssanoja Juurella-ravintolasta, taas voi todeta että kyllä siellä ruokaa osataan laittaa.

Kovasti mielelläni haluaisin kannattaa paikallisia tiloja ja ostaa suoraan. Välillä se toteutuu vain puheissa ja onneksi joskus myös käytännössä. Senkin takia toivoisin että tälläisiä kekkereitä järjestettäisiin, on kivempaa ostaa kun tuotteilla on kasvot ja eläimet on nähnyt myös paikanpäällä.

En halua hurskastella ja sanoa että lihassa merkkaisi vain se miten se on tuotettu. Välillä ostan broileria, välillä ostan halvinta (suomalaista) sika-nautaa. Onneksi meillä on vielä Teppoa ja Taunoa (viimekesän sikoja) pakastimessa ettei kauheasti tarvitse lihaa ostaa.

Pitäisi olla laatutietoisempi, pitäisi syödä vähemmän mutta parempaa. Ja muutenkin pitäisi olla parempi ihminen.







8 kommenttia:

  1. Oot ehkä mun idoli, ku osaat tehdä jotain noitten mehiläisten kanssa. Mä luikin paniikissa kanilaan ja pois, koska sen kuistilla on ampparipesä, ja mietin, et uskaltaisinko sittenkään pitää mehiläisiä, ku pelkään noita amppareitakin, ku ruttoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ampiaiset on pelottavia ja tuhmia, mehiläiset ei. Paitsi jos ne ei suutu.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus. Kiva lukea mehiläistenhoidosta, kun en itse tiedä siitä mitään. - Taitavat olla Skotlannin ylämaankarjan edustajia, vai kuinka?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on hiukan hankalaa kirjoittaa mehiläisistä kun tuntuu etten itsekkään tiedä siitä mitään. Haluan kuitenkin yrittää, koska se on aihe josta kauhean vähän on missään.

      Sitä ylämaankarjaa nuo juuri ovat.

      Poista
  3. Toi on kyllä niin oma maailmansa, toi mehiläistenhoito. Monta vuotta ollaan hinguttu omaa pesää, mutta ei olla uskallettu/saatu aikaiseksi. Mehiläistenhoitokurssit on aina jossain kaukana, ettei ole mahdollista niille osallistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me käytiin sellainen kurssi, että Mikan työkaveri jolta pesät ostettiin näytti meille perusasiat kun oltiin hakemassa pesät. Sitten vaan harjoittelemaan... Ihan alkeiskurssia en ehkä enää kaipaisi, mutta joku jatkokurssi kyllä todella olisi tarpeen. Voisi toiminta olla hiukan viisaampaa noiden kanssa.

      Poista
  4. Aina oppii uutta kun lukee blogeja! Mehiläisistäkin ja niiden hoidosta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että tulee uutta tietoa! Sen todenperäisyydestä en kyllä sitten ota mitään vastuuta! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)