perjantai 1. heinäkuuta 2016

Hautajaisreissussa




Oltiin tänään sedän hautajaisissa Porin kupeessa. Ei puhettakaan että koiria olisi voinut jättää kotiin kun päivä kuitenkin venyy tälläisessä reissussa kellonympärystään.

Tytöt farkkuun taakse, pojat bokseissa takapenkille ja ihmiset etupenkille. Hiukan piti ihmetellä miten pukua kuljetetaan, mutta se tungettiin kassiin ja ilman muuta tietysti samaan kassiin teippiharja ja varateippiä kokonainen rulla.

Ajettiin ensin 100km Siskon luo, juotiin kahvia, pissatettiin koiria ja puettiin juhlavaatteet.
Harjattiin vaatteita pirusti teippiharjalla, Siskon ja omalla.
Sisko lainasi etupenkille pyyhkeen koska sattuneesta syystä autosta aina tulee karvaa ja likaa.

Ajettiin perille, kävin ostamassa läheiseltä huoltoasemalta nenäliinoja. Vettä satoi kaatamalla kun päästiin kirkon pihaan. Mietittiin ettei ikkunoita voi tosiaankaan jättää autossa auki.
Mentiin kirkkoon, itkettiin.

Kesken papin koskettavan puheen huomataan että hitto siellä pihalla paistaa aurinko täydeltä terältä! Kuumeisesti odotetaan sopivaa hetkeä että voisi lähteä siirtämään autoa. Virren veisuun kajahtaessa ilmoille rynnätään sulavasti kirkosta ulos kuin pikajuoksija. Siinä juostessa tuli mieleen, että mitä mahtaa ajatella se joka näkee kun Maria juoksee helmat paukkuen erittäin sulavasti läpi kirkkomaan parkkipaikalle kieli vyön alla. Harmi ettei tullut laitettua urheiluliivejä päälle.

Nopea pakitus, tiedoksi muuten että Volvo pysyy huonosti käynnissä kun sitä koittaa peruuttaa käsijarru päällä... Ovet auki pariksi minuutiksi että auto edes vähän jäähtyisi.
Siinä yhden rakennuksen vieressä oli varjo, auto siihen ja ikkunoita auki niin paljon kuin tohti.
Takaisin niin lujaa kuin vain pystyi juoksemaan, ihme etten liukastunut aavistuksen liukkaalla nurmikolla.

Läähättäen selitin jotain sekavaa suntiolle kirkon pihassa koirista ja kuumuudesta. Nopea livahdus takaisin kirkkoon takapenkille johon Veli oli siirtynyt toisen poikansa kanssa jolla oli erittäin paljon kommentoitavaa hautajaisista ja JOKA EI OSAA KUISKATA kuten hyvin kuuluvasti asia ilmaistiin.

Veli meni kantamaan arkkua joten käytiin juniorin kanssa urkuparvella jossa SETÄ SOITTAA. Se ei jäänyt kenellekkään epäselväksi.

 Arkku autoon, vähän kyyneleitä.
Mummolle osanotot. Siinä Mummoni (lähes 91v., sisarussarjan nuorin muuten) vieressä seistessä eräs rouva tuli ottamaan osaa ja meinasi ensin kätellä minua mutta huomasi että "Ai et sinä ollutkaan Mummosi sisko" .Kröhöm.
Ja sitten sanoi, että "Luulin sua Tädiksesi." Täti on 70v.
Ei ehkä olisi kannattanut lainata Mummalta (81v.) sitä juhlapaitaa vaikka luulin että se sopi minulle. Naurettiin Äidin kanssa senverran hysteerisesti tälle, että tuli rumia katseita.

Sitten saikin alkaa ulkoiluttamaan koiria. Se on aina kivaa juhlavaatteissa. Auto tuntui olevan varjossa, joten jätettiin se siihen.
Serkun kanssa puhuttiin seurakuntatalon pihalla kun hän ulkoilutti omaa koiraansa, pientä valkoista. Sitä ei kuulemma voi jättää autoon kun se ei ole tottunut olemaan autossa niin pitkää aikaa. Kuvittelin mielessäni kuinka olisin vetänyt meidän koirat muistotilaisuuteen. Yleensä en kauheasti kysele niiltä missä ne tykkäävät olla ja missä eivät.

Mika kyllä sanoi, että ihan uuden mersun ovipahvit on hiukan kalliimmat kuin Lantikan josta Ekku repi keväällä ovipahvit sen näköiseksi kuin auton sisällä olisi tapahtunut pieni ydinräjähdys.
Mitäs sillälailla Ekku rumasti jätettiin autoon häkkiin sillävälin kun Mika lähti Paavon kanssa supijahtiin! Onneksi sillä ei ollut aikaa askarrella puoltatuntia enempää, koiralle kuitenkin jäi hampaat ehjäksi ja vaan häkki ja auton ovet vähän kärsivät. Nekin ovipahvit sai uudet ostettua autopurkaamolta.

Vähän väliä muistotilaisuuden aikana käytiin katsomassa auton lämpötilaa, juotettiin koiria ja vietettiin aikaa sisarusten lasten kanssa ulkona. Kiitettiin hautajaisista, ulkoilutettiin koiria.

 Kuvasin sitten sisarusten lapsia perhealbumiin...

Otettiin muutama valokuva kun kerrankin hiukset oli Sisko laittanut hienosti. Suorastaan extremeä valokuvausta kun Siskon jalassa roikkui 1,5v. joka vaihtoehtoisesti koitti juosta auton alle tai muuten vaan karata. Ellei siis roikkunut ja kitissyt.
Aurinko myös vaihtelevasti meni pilveen tai paistoi täydeltä terältä noin 15s välein, joka tuo tälläiseen muutenkin helppoon valokuvaukseen pientä haastetta.









Sullottiin koirat autoon, lähdettiin kotimatkalle. Kesken matkan Busteri alkoi haukkua sen kuuloisesti että nyt on hätä käsillä. Auto sivuun, pennulle valjaat päälle ja tien poskeen kävelemään. Iso ja pieni hätä tuli, kehuttiin miten taitava Puppeli meillä on.

Pysähdyttiin huoltoasemalle matkan puolivälissä, take away-kahvit käteen ja takaisin autoon. Kotitiellä kuoro alkoi huutaa auton takana. Ne varmaan huusi onnesta että nyt vihdoin aletaan olla kotona. Vähän sama mieliala oli itsellä.



Voiko tää tugga päässä nukkua niin että se olis vielä huomennakin?!







16 kommenttia:

  1. Lennokas, elämänmakuinen päivä takana.
    Ihania kuvia saitte extremetilanteesta huolimatta otettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tätä kirjoittessa että saako hautajaisista edes kirjoittaa näin. kirjoitin kuitenkin kun luotin että blogin lukijat ymmärtävät mikä tässä on pointti.

      Kiitos, tykkäsin itsekkin kuvista. Pitäisi joskus olla oikein aikaa ja ihanneolosuhteet kuvaamiseen eikä aina vaan kauheessa kiireessä kirjaimellisesti toisella kädellä.

      Poista
  2. Jotenkin niin ihania ja kauniita kuvia teistä yhdessä ja perheenä, koirat ja kaikki :) Aitoja. Tykkään. Aika reissu kuitenkin. Selvisitte!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Laitoin ihan tahallani noita ei-niin-hyviä kuvia ettei nyt joku luule että kaikki kuvat 5 koiran kanssa onnistuu!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Joidenkin mielestä helle on ihana säätila ja koirienkin kanssa matkustelu rentouttavaa. :P

      Poista
  4. Kun me päästiin pihaan ja sammutin auton, Vilho sanoi kovaan ääneen "huhhuh". Luulen, että teidän koirat olis sanonut samalla lailla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi huh huh sopii kyllä tosi moneen paikkaan. Mitäs sitä muita sanoja opettelemaan kun olennaisimman on jo oppinut.

      Poista
  5. Jotenkin niin makeita nuo kuvat teistä ja tietty myös hauveleista - olimme itse myös hautajaisissa eilen, mutta huomattavasti helpommalla päästiin kuin te ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sisko on tosi hyvä kuvaamaan ihmisiä, vaikka tilanne oli nyt kyllä suorastaan kaoottinen.

      Tuskin koskaan hautajaisissa pääsee varsinaisesti helpolla, mutta ehkä on helpompia ja vaikeampia hautajaisia. :)

      Poista
  6. Ihana tukka! Ja muutenkin kivat kuvat teistä.

    Noiden koirien kanssa on kyllä kieltämättä melkoista toi autoilu. Meillä on parhaillaan aivan törkeän karvainen auto, kun otin tässä kerran koirat mukaan, että lenkitän ne tytön ratsastustunnin aikana. Satoi sitten kaameasti vettä ja vein märät koirat autoon... irti... siellähän oli tietenkin kiehnätty joka penkki karvaiseksi.

    Mulle kävi kerran niin, että jätin koirat sateisella ilmalla autoon, ikkunat tietty kiinni, ja menin sitten ite ruokatauolle kaverin kanssa. Meni aikansa ja tultiin ulos takaisin, ja aurinko paistaakin täysillä... vieläkään ei suuremmin kellot soineet mulla. Auton luona oli huolestunutta kansaa, koittivat juottaa koiria jopa pillillä pikkuisesta ikkunan raosta... no ei ne siellä missään hädässä onneksi olleet. Noloa kuitenkin, etenkin kun kyseessä oli koiratapahtuma... Mutta en tosiaan arvannut, että keli oli täysin muuttunut meidän ruokailun aikana!! Toki autossa oli sit jo aika lämmin, mutta onneksi ei kuitenkaan ihan kaamean kuuma. Oli silti aika huono omatunto sen jälkeen...

    Niin ja osanottoni. Ei ne hautajaiset koskaan kauheen kivoja oo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi pikkusen nolo tilanne sulla. Just sellanen "tänään en saa maailman parhaan koiranomistajan palkintoa".

      Kiitos, tosiaan koskaan ei ole helppoja hautajaisia.

      Poista
  7. Hienot hiukset!!! Minä saan harvoin hiuksiini upeaa kampausta, joten sen kanssa eletään sitten pari päivää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on! Sitä ihan on unohtanut kuinka hienosti hiuksia voi laittaa kun ei itse osaa.

      Poista
  8. Hyvin selvitty tiukasta päivästä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)