tiistai 12. elokuuta 2014

Sika sydän omena

Olen luullut ettei sika tiedä mitään parempaa kuin makkara. Mutta melkein yhtä korkealla sijalla on nyt kyllä myös omenat! Ainakin tänään vielä. Otin töistä ämpärillisen maahan pudonneita omenoita, meillä on siellä noin 40 omenapuuta, ja sitä mukaan maahan putoavia omenoita! Onnessaan ne röhki innostunutta röhkinää massuttaessaan omenoita.

 Periaatteessa sikojen loppuajan ruuan saisi pelkästään noista omenoista, mutta pakko kai niille on vaihteluksi ja muutenkin antaa jotain muutakin ruokaa! Viimevuonna siat kyllästyi omenoihin niin, että ne ihan onnessaan söi täysrehua ja jätti omenat kuppiin...

Olis kyllä kiinnostavaa tehdä sioilla ruokakoe mitä ne söisi ensimmäisenä jos laittais erilaisia asioita lautasille, mulla on ollu koko kesän se suunnitteilla mutta toteuttaakkin vissiin pitäisi. Tai sitten ne vaan ryysäis paikalle, hajottais lautaset, söis mikä ensimmäisenä eteen tulee eikä siinä olis mitään logiikkaa. Sika on kyllä vähän sellainen norsu lasikaupassa tyyppinen mörssäri.







Kuten kuvistakin huomaa, on siat kasvaneet ihan älyttömästi. Ne myös ovat kyntäneet aitauksensa niin, että alakuvassa näkyvä ruohokohta onkin ainoa missä niiden aitauksessa enää kasvaa ruohoa. 

Kerttu on ihan kauhean hellyydenkipeä, ruuan lisäksi se kerjää rapsutuksia. Sitten kun sitä rapsuttaa se vajoaa hiljalleen istumaan ja nauttii koko pienestä possunsydämestään kun sitä kihnutetaan. Ihana otus!

Kyllikki on paljon varautuneempi, kyllä sitäkin rapsuttaa saa kun se syö mutta muuten se ei niin kauheasti piittaa. 

Mieluiten mä menen sikojen aitaukseen kun ne syö, koska meidän neidit on melkoisen kovia puremaan. Se olisi kaiketi suht helposti opetettavissa pois, mutta kun en jaksa koiriakaan kouluttaa niin ei oikein maksa vaivaa alkaa sikoja naksuttimen kanssa opettamaan kun siinä vaiheessa kun ne saa oppimaan jotain ne pitää laittaa lihoiksi. Ja tosiasia on, että mun on pakko kokoajan ajatella, että nämä siat syödään. Ettei mun tarvi muuttaa niiden kanssa talveksi tonne katokseen...

2 kommenttia:

  1. Sama täällä :) Piffi ja Paisti haluavat aina haistella olenko minä varmasti minä ja usein vielä minua pitäisi päästä maistamaan joten ruokakupit ensinnä ja sitten vasta minä perässä aitaukseen.. Jännityksellä odotan tykkäävätkö Piffi ja Paisti omenoista sillä viimekesäiset Kinkku ja Potka suorastaan kavahtivat omenoita! Varovasti ruokakiposta syötiin kaikki reunoilta ja keskelle jätettiin koskemattomaksi epäilyttävä omena.. ja minä soseutin ja minä keitin omenoita, mutta ei kelvannut ei :D

    VastaaPoista
  2. Heh, sikojen makuaisti on kyllä erikoinen. meillä nämä myös tykkäävät tosi paljon pihlajan lehdistä! En nyt ihan herkuksi niitä kuitenkaan laskisi.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)