torstai 4. syyskuuta 2014

Pihlajanmarjoja ja näyttelykoiria



Nyt kun on ollut kuivempaa niin sikojen tarha on huomattavasti mukavampi. Sioille kyllä tuntuu olevan aivan sama vaikka kahlaisikin puolijalkaa kuravellissä, mutta jotenkin ihmisestä se tuntuu pikkuisen...sikamaiselta.

Siat on ihan hulluna pihlajanlehtiin. Hassua, olen maistanut eikä ne nyt niin kauhean häävisiä ole.
Mutta onhan sialla muutenkin outo maku. Pihlajanmarjoista ne ei sitten juurikaan piittaa.







Musta pikkukukko lähti uuteen kotiin. Kannattais muistaa että jos epäilee saako kukon kiinni vai ei niin  ajoittais ja aloittais kiinniotto-yritykset jo ennenkuin uusi omistaja on pihassa odottamassa. Ei nimittäin menny ihan putkeen. Ruskea pikkukukko karkas varastonpuolelle, ja pian musta kukko perässä. Sieltä ne sitten piti noukkia romujen seasta pienen hätähuudon säestämänä.

Mutta kukko selvisi säikähdyksestä, ja oli kuulemma innokkaana ottanut perillä oman kanalauman haltuun. Nimeksi sille oli tullut Simppa Klamydian biisin mukaan.
"Simppa kukkona, tunkiolla, nilikkoja myöden sonnassa..."
 Se kuulostaa tosi kivalta, olen ollut nuorempana kova Klamydia-fani. Ja maistuu se vieläkin.

Meillä oli eilen metsästysseuran mätsäri. Ottopoika on aina ollut innokkaana mukana järjestelyissä, ja nyt halusi välttämättä osallistua Allin kanssa. Ottopojalla ei ollut hajuakaan mitä siellä kehässä pitää tehdä, enkä ensin ollut niin vakuuttunut ideasta, mutta olis vissiin kannattanut olla kun tämä kaksikko voitti metsästyskoirat ja oli BIS 4!
Kovasti Ottopoika tuomarille sanoi, ettei nyt niin kauheasti koirista tykkää, mutta Allista kyllä tykkää. En nyt tiedä onko se Mätsärissä kauhean hyvää mainosta :)

Oli kyllä aikamoinen surunpäivä kun mun kamerasta loppui akku eikä saanut kuin huonoja kännykkäkuvia tästää voittajakaksikosta. Paljon leveämpää hymyä ja tyytyväisempää ilmettä ei varmaan mätsäreissä nähdä.

Kepo tässä koiravahtina ja kärkkymässä makkaraa...






Vilmalla ei mennyt ihan niin loistavasti, pelkkä sininen eikä sijoitusta.
Mutta pääasia että tuli treenattua. Varsinkin sitä ihmistenilmoilla olemista.






3 kommenttia:

  1. Oijoi meki ollaan päästy Aksun kaa sun plokihin! :)

    VastaaPoista
  2. Hihii, joo niin ootte! :) Melkein sukua julkkikselle.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)