maanantai 29. syyskuuta 2014

7 rakkainta esinettä (haaste)

Tässä tulee sisustuspäivitys. 
Ihan hirveen työläs kyllä oli ottaa näitä kuvia! Kuinka te jotka pidätte sisustusblogeja jaksatte siivota ja raivata tupaa että saatte niitä ihania kuvia?! 

Mun oli tarkoitus osallistua haasteeseen jossa kuvataan ja kerrotaan 7 itselle tärkeästä esineestä ja sitten haastetaan joku muu samaan. Muahan ei ole kukaan haastanut, vaan teen sen ihan itse itselleni. Nyt en sitten enää löydä blogia josta niitä kivoja huonekalukuvia katselin, mutta ei tarvi kuin googlata 7 rakkainta esinettä niin pääsee asian ytimeen.
Ihan siksi ajattelin osallistua, että vaikka en ole pienimmässäkään määrin sisustaja, niin onhan mullakin tärkeitä esineitä!

Ja nyt minä haastan kaikki ne, joilla ei ole sisustusblogia ottamaan kuvia omista sisustuksistaan! Varatkaan aikaa, hermoja ja vaikka pullo viiniä. Paljon helpompaa on ulkona kuvata kuin sisällä! 
Ja paljon helpompaa on kuvata koiraa kuin kaappia!

Tästä se alkaa, sisustuskuvia tavallisesta kodista, jossa ei harrasteta sisustusta. Ja meillä on remontti kesken, eikä varmaan koskaan valmistukkaan...
Tavarat ei ole missään järjestyksessä, eikä ne nyt edes välttämättä ole ne 7 tärkeintä. 
Mutta pidemmittä puheitta asiaan: 

Nro 1 ja 2. Lokerikko ja maljakko


Onko tuo lokerikko vai mikä?! Saatiin Mikan työkavereilta lahjakortti Minimaniin kun mentiin kihloihin (vuonna 2006), ja koska halusin että sillä rahalla ostetaan jotain muuta kuin ruokaa, niin sillä sitten ostettiin tälläinen. Se on eteisessä, ja siellä säilytetään kaikenlaista tärkeää ja vähemmän tärkeää. Tarkoitus on ollut vähän tuunata sitä, mutta #ei-oo-ehtiny.


Mikan tädit halusi ostaa meille häälahjaksi maljakon. Taitaa olla peräisin Pentikiltä. 
Mieleen tuli vitsit häälahja-maljakoista, mutta tästä maljakosta mä tykkään!


Nro. 3,4 ja 5. Kello, tuoli ja kaappi


Kaappi on peräisin Isän mummolasta Kullaan Palukselta. Oliskohan se jostain -40-50-luvulta?! Kaappi on kulkeutunut ensin lapsuudenkotiini, ja siitä meille kun äiti muutti talosta pois ja laittoi suurimmanosan tavaroista jakoon meille lapsille. En juurikaan kyllä muista kaappia lapsuudestani, mutta jotenkin lohdullista että se on nähnyt meidän sukua niin pitkään.

Sen pinta on hiukan kulunut ja se kaipaisin uutta lakkaa, mutta toistaiseksi se on jonossa "sitten joskus". 

Tuoli on huonekalu johon mulla on voimakas tunneside. Ostin sen aikanaan 10 markalla Karijoelta legendaarisesta osto- ja myyntiliikkeestä nimeltä Kylähullu. Tuoli oli ihan p*skana, ja siinä ei oikein voinut istua, mutta silti se puhutteli. 
Se vietti aikaa varastossa, mutta keväällä 2005 vein sen entisöitäväksi. Mulle ja ex-miehelle tuli ero samana kesänä, ja tämä tuoli edusti mulle voimakkaasti omaa kotia ja omaa uutta elämää.
Irja pentuna hiukan nakersi toista käsinojaa, ja samaten Vilma 8vuotta myöhemmin. Mutta ne jäljet edustaa mulle hampaanjälkiä joista haluan aina muistaa nuo pikkuiseni.

Kello on tarkoituksella vähän vinossa, niin se pysyy ajassa. Kello on Mikan mummonäidin ja mummonisän kihlalahja. Se on ollut mummon siskolla, mutta kun muutti pois "omasta torpasta" rivitaloon halusi antaa kellon meille. Se puhdistettiin ja siinä se meidän eteisessä tikittää aikaa. Kellon tikitys on vahvasti kodin ääni, mulle se merkitsee kodikkuutta ja jotain pysyvyyttä. 
Kunhan vaan muistaa vetää kelloa säännöllisesti. 
Muutamia kertoja se on päässyt sammumaan, ja heti on kova huoli ja hätä ihan kuin jostain lemmikistä!

Nro 6. Keittiön purkit, kannut ja pannut



Maitokannut ylärivillä on niitä, joista lapsena juotiin viinimarjamehua. Nykyisin ne on senverran halkeamilla, etten uskalla pitää niitä käytössä. 
Sininen Pehtoori-pannu on saatu Mikan vaarin siskolta, ja siitä juodaan haudutettua teetä. 
Punainen pannu on seurannut mua lapsuudesta saakka. Siitä on jossain vaiheessa mennyt kansi hukkaan, oon koittanut kirpputoreilta katsella löytyisikö kantta. Vielä ei ole tullut vastaan.
Peltipurkeisssa ja kattilassa on kuivattuja yrttejä. 

Kattila on Ottopojan äidin ja isän häälahja, jonka pelastin metallinkeräyksestä kun ottopoika oli hiukan siivonnut kaappeja ja heitellyt kaikenlaista roskiin. 
"Heitin sen roskiin kun siinä oli inhottavia etanankuvia..."

Nro. 7. Kaapit olkkarissa


Käärmeterran alla oleva armeijan laatikko on ostettu parillakympillä Ullakko-kirpparilta vuosia sitten. Se on välillä ollut meillä sohvapöytänä, välillä varastossa ja nyt se on terran alla. 

Vaalea puukaappi on myös isän mummolasta. Ja sekin tarvis vähän uutta pintaa, 
erityisesti kansi on ihan kulunut. Mutta ihan hyvin se palvelee vielä siihen saakka kunnes sen vuoro tulee.

Sienitaulu on mun sieni-tuotantokaudelta! :) 
Kävin yhden talven kansalaisopiston maalauskurssilla, mutten oikein oppinut maalaamaan mitään hienoa. Muut maalasi alastonmallia, ja minä tuhersin sieniä ja sateenvarjoja! 
Mutta ne on mun syksytauluja, jotka pitää vetää aina syksyllä esiin.

Huh kun oli raskas päivitys. 
Onneksi ei tarvi usein sisustaa...
No niin, teidän vuoro, mä jään odottamaan tavallisia tärkeitä huonekalukuvia.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)