tag:blogger.com,1999:blog-3758672378395290308.post6417729290603323320..comments2023-06-16T06:05:38.981-07:00Comments on Taajamafarmari: Rakkaus ja onniMaija/Taajamafarmarihttp://www.blogger.com/profile/12029212459063098207noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-3758672378395290308.post-39820744668258016292017-12-26T06:17:32.688-08:002017-12-26T06:17:32.688-08:00Mihinkä sinä olet kadonnut??Mihinkä sinä olet kadonnut??Helihttps://www.blogger.com/profile/02185818639716137496noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3758672378395290308.post-58869650808084415202017-08-14T02:10:16.605-07:002017-08-14T02:10:16.605-07:00Kiitos että kirjoitit tämän. Kiitos, että sain luk...Kiitos että kirjoitit tämän. Kiitos, että sain lukea sen. <3 En nyt osaa muuta sanoa. Ihaninta on pienistä asioista koostuva rakkaus ja "onni löytyy arjesta" ajattelu. Kaunis kukka, keinussa istuminen ja kahvin juonti. Se, että toinen on vienyt roskiksen. Reetahttps://www.blogger.com/profile/12539459893275590381noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3758672378395290308.post-33708122450204516262017-08-08T01:05:14.173-07:002017-08-08T01:05:14.173-07:00Mielenkiintoinen aihe ja älyttömän vaikea sitä pai...Mielenkiintoinen aihe ja älyttömän vaikea sitä paitsi. Ei kai rakkaudesta olisi tehtyjä lauluja, runoja, elokuvia, kirjoja jne. Jos aihe ei olisi kiinnostava. Olen mielestäni kaksi kertaa elämässäni ollut romanttisesti rakastunut. Olen tyytyväinen! Tunne ei oo jäänyt kokematta. Tiedän erään keski-ikäisen naisen, joka kertoi jääneensä rakkauden tunteesta paitsi. Tosin vielä ehtii...Kun on ollut 33 vuotta yhdessä saman tyypin kanssa ja eletään melkein kuin sisko ja veli, niin en enää sanoisi suhdetta rakkaussuhteeksi. Se on käytännöllinen, tuttu ja ennalta arvattava. Mitään odotuksia ei ole toista kohtaan ja on melkein juhlaa kun harvoin saa olla ihan yksin. Eikä tule edes varsinaisesti ikävä ihmistä. Yksi työkaveri erosi hieman vanhempana kun itse olen nyt. Vietti pari vuotta yksin ja sitten löysi eläkeiän rakkauden. Kyllä hän piristyi ja melkein nuoreni, mutta se meni minusta lähes "överiksi". Tarkoitan, että ei elämässä ei ollut sitten muuta kun tämä suhde paljon vanhempaan mieheen. Toivottavasti minulle ei ikinä käy niin. Mä en halua alkaa juuri eläkkeelle päässeenä jonkin uuden rakkauden omahoitajaksi seuraaviksi vuosikymmeniksi. Koen, että omassa elämässäni sitä vastamäkeä on ollut 2/3 osaa ja myötäistä vain 1/3. Pitäisi olla toisinpäin. Arki on kivaa ja se saakin olla kohtuullisen tylsää, vaan olisi edes joskus jotain iloa ja naurua! Muinoin minä olin se, joka järjesti sitä pientä kivaa ja muistamisia! Sitten huomasin, että ei sitä arvostettu. Toisen osapuolen mukaan mikään ei saa maksaa. Enkä ole odottanut mitään isoa, meillä ei samppanjaa oo ikinä juotu tai kukkapuskia kannettu! Jos pyytää, että et hieroisi harteita kun pakottaa, se on ihan liikaa! Ei tapahdu. Olisi kiva kun ostaa jotain uutta vaatetta, siitä sanottaisiin muutakin kuin, että sulla on liian iso maha! On joo, mutta mä tykkään siitä kumminkin! :)Tillariinahttps://www.blogger.com/profile/07200725562513545380noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3758672378395290308.post-41301678818343959572017-08-07T11:59:48.363-07:002017-08-07T11:59:48.363-07:00Hyvä kirjoitus!
Minusta tuntuu, että yhä useampi i...Hyvä kirjoitus!<br />Minusta tuntuu, että yhä useampi ihminen etsii läpi elämänsä jotain ihmeellistä ja taivaisiin nostattavaa fiilistä. Sen he saattavat kokea hetken jonkun toisen ihmisen kanssa, mutta arki astuu kuvaan mukaan takuuvarmasti. Sitten sanotaankin, ettemme enää rakasta toisiamme. Että kasvoimme erilleen. Miten voi kasvaa erilleen, jos koko suhde ei ole kestänyt kahta vuotta enempää? Tapaamisesta avioliittoon, kenties lapsikin on jo tehty. Toisen ihmisen tuntemiseen menee parhaassa tapauksessa kokonainen ihmisikä. Monet odottavat elämän olevan silkkaa juhlaa ja jollei niin tapahdu, petytään ihan kaikkeen. Ja erotaan ilman, että edes yritetään miettiä, mikä meni pieleen. Sama toistuu suhteesta toiseen. Aikuiset ehkä vielä eroista selviää, mutta kun niitä lapsiakin pitää joka suhteessa väsätä.<br />Minun Ukkokultani ei ole koskaan rakkaudesta puhunut, eikä rakkauden sanoja sanonut. Silti tiedän, että parisuhteemme perustuu rakkaudelle, toistemme kunnioittamiselle, toisistamme huolehtimiselle ja välittämiselle. Liitossamme on ollut todella tiukkoja paikkoja. Osa ulkopuolisten aiheuttamia, osa meistä itsestämme lähteneitä. On ollut vakavaa sairautta ja taloudellisesti tiukkaa. Arki on ollut elämässämme läsnä enemmän, kuin mikään juhla. Arki on minusta kuitenkin se elämän suola. Kun ymmärtää ja hyväksyy sen, että arki kuuluu väistämättä elämään, eikä se aina ole helppoa ja mukavaa, jaksaa myös odottaa niitä juhlahetkiä. Sokeroimaan sitä arkea.<br />Kun ei lannistu ensimmäisiin vastoinkäymisiin, löytää keinoja selvitä seuraavista. Vuosien myötä oppii tuntemaan puolisonsa ja hyväksymään myös negatiiviset ominaisuudet. Täydellistä ihmistä ei olekaan. Miksi siis sellaista etsisi. <br />Parisuhteessa auttaa, jos elämänarvot ovat samanlaiset. Itse koen, että Ukkokulta on ehkä paras ystäväni, luotettuni ja aivan varmasti läheisin ihminen. Joskus tuntuu, että jopa ajattelemme samalla tavoin. Aamulehteä lukiessamme tai telkkua katsoessamme saatamme kommentoida jotain asiaa likimain samalla tavoin. Ehkä olemme olleet yhdessä liian kauan. Mutta en aio vaihtaakaan. En jaksaisi opetella jonkun toisen ihmisen tapoja ja aloittaa kaikkea ikäänkuin alusta.Betweenhttps://www.blogger.com/profile/07621349860088506821noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3758672378395290308.post-53361004119212793532017-08-07T10:55:15.901-07:002017-08-07T10:55:15.901-07:00Ollaan oltu yhessä 23 vuotta ja rakastetaan yhä ed...Ollaan oltu yhessä 23 vuotta ja rakastetaan yhä edelleen. Kyllähän se rakkaus on varmasti sitä, että viihtyy toisen kanssa, kaipaa toisen seuraa ja haluaa olla iholla. Varsinkin, jos edellämainitut asiat eivät mene sairaalloiseksi!<br /><br />On koettuna hääpäivä ja lapsen syntymä. Ei ne ole olleet ainakaan minun mielestäni elämäni onnellisimpia päiviä. <br />Häät olivat mahtavat ja iloiset juhlat, mutta en kokenut olevani mitenkään onnellisempi kuin ennenkään. Ihanat muistot jäivät ja ystävät saivat ikimuistoiset kekkerit.<br />Tytärtä kohtaan en suoraan sanottuna tuntenut mitään sanoin kuvailematonta rakkauden tunnetta heti syntymän jälkeen. Kyllä se rakkaus omaan lapseen syttyi pikkuhiljaa. Nykyäänhän likka on meille rakkain mitä maa päällään kantaa!<br /><br />Onnellisimmat ja rakkauden täyteisimmät hetket ovat tosiaankin ihan tavallisissa hetkissä!markettahttps://www.blogger.com/profile/10816218347364577676noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3758672378395290308.post-85017133614149554352017-08-07T09:43:51.635-07:002017-08-07T09:43:51.635-07:00Tuota onnea ajattelin juuri yhtenä iltana kun olin...Tuota onnea ajattelin juuri yhtenä iltana kun olin mieheni kainalossa ja hän kuiskasi korvaani Wifie! Ei ollut iso juttu tehdä, mutta se oli taas hetki jolloin tuntui, että voiko sydän pakahtua onnesta ja rakkaudesta samalla kertaa. Arjen pienissä teoissa näkyy todellinen rakkaus ja siinä, että on valmis tekemään paljon, että toisella olisi hyvä olla.<br />Rakkautta ja onnea tähän viikkoon!Outi Krimou/Outi's lifehttps://www.blogger.com/profile/09824619525592258820noreply@blogger.com