Uuden pennun kanssa sitä taas alkaa kuvitella, että NYT minusta tulee aktiivinen koiraharrastaja! Se koiraharrastajien keskuudessa vähän keskivertoa katu-uskottavampi tyyppi. Olenhan saanut sen oppimaan istumisen lähes 45% varmuudella ja se melkein ymmärtää mitä kirkkaasti kiljahdettu EI- tarkoittaa. Ainakin, jos se ei ole jyrsimässä keinutuolia.
Mitä kaikkia koiralajeja olikaan, koiratanssi, missä on lähimmät koirafrisbee-harkat, kuinka korkealle voi tokossa päästä ajokoiran kanssa jne.
Katselen kateellisina mitä muiden 5kk ikäiset osaa tehdä, kyllä nyt TÄMÄN koiran kanssa tehdään kaikki toisin että mekin ollaan 3kk päästä samalla tasolla.
Ei toisteta samoja virheitä kuin kaikkien muiden kanssa tähän asti. Ei anneta sen opetella kiskomaan hihnassa, jos se joskus kiskookin hihnassa niin ainakaan sen ei anneta ikinä hypätä autosta ilman lupaa, herraparatkoon. Tai räsyttää naapurin koirille...
Ja ihan joka kerta huomisesta lähtien sen täytyy istua ennen kuin se pääsee ovesta ulos, paitsi silloin kun ei itse muista...
Mikäli vanhat merkit edes yhtään pitävät paikkaansa, niin mätsärissä on saatettu käydä joitain kertoja, mutta muuten mitään ihmeellisempää aktivoitumista ei ole tapahtunut. Kun se vetää remmi soiden ketunjälkiä pitkin sitä kehutaan eikä edes muisteta että arkielämässä sama taito on hitusen kiusallinen ja olkapää-epäystävällinen.
Jossain vaiheessa todetaan, että tämänkin kanssa on luovutettu. Heitetty hanskat tiskiin. Se osaa edelleen istua 45% todennäköisyydellä, sen kanssa voi ehkä mennä kylille lenkille, ei juurikaan muuta. Siitäkin tuli "ihan vaan metsästyskoira".
Ja että itse edustaa sitä "ihan vaan koiranomistaja"- tyyppiä joka ei todellakaan halua kilpailla missään (paitsi joskus ihan huvikseen), sitä joka nauttii eniten siitä että pääsee koirien kanssa lenkille töiden jälkeen ja jonka mielestä koirat ovat ihan vaan parhaita kun ne ovat. Ei siitä sen enempää.
Sitten taas tuleekin uusi koira, ja taas on suuria suunnitelmia valmiina...
Ihan vaan koiranomistaja on ihan riittävästi :)
VastaaPoistaNiinhän se on. Vaikka joskus mun on vaikee hyväksyä sitä etten ole niin kuin ne "oikeat harrastajat". Koirille sinällään sillä tuskin on väliä.
PoistaHaha. :D Onnea pentusesta! Mulla kävi edellisen bortsun kanssa sillä tavalla, että oli suuret suunnitelmat ja lopputulos oli yksi käyty tokokoe. Toisen kanssa sentään kisattiin pidemmälle. Olin jo vähän niin kuin päättänyt, etten enää ala aktiivisesti harrastamaan, mutta nyt yhtäkkiä minulla onkin pentu, josta pitäisi tulla harrastuskoira. Saas nähdä kuinka käy.
VastaaPoistaKiitos, ja onnea pennusta myös sinne. Kun hankin ensimmäisen koiran olin ihan vakavissani että harrastan sen kanssa maailman kaikki lajit... Sen jälkeen olen sanonut kasvattajille, että saatan harrastaa ja saatan että en. Katsotaan. Siihen johonkin väliin se on aina jäänyt. Metsästyskoirat meillä "käy töissä". Siinä on vaan jotenkin enemmän järkeä kuin siinä että ihan vaan muodon vuoksi koitetaan saada koira tekemään tiettyjä temppuja tietyssä järjestyksessä. :D Näin sanoo kateellinen, joka ei jaksa edes harjoitella.
PoistaHah. Täällä ihan sama juttu. :D Pennun tullessa haaveillaan koiranäyttelyistä, mätsäreistä, tokourasta jne. Sitten todellisuudessa saatan joskus aktivoitua tokon suhteen ja ajatella, että kyllä me nyt kisoihinkin joskus päästään, oikeasti ei ikinä. Koiranäyttelyt tuntuukin liian kalliilta, kun pitäisi oikeasti koira ilmoittaa sinne ja mätsäreissä käydään, kun ei ole jotain parempaa tekemistä tiedossa (kuten mökkeilyä) ja sää on hyvä. Taidan miekin olla ihan-vaan-koiranomistaja. ;)
VastaaPoistaHahaa, just toi raha on yksi syy mihin koiranäyttelyt kaatuu. Ja niihin pitäisi ilmoittaa niin aikaisin! Jos saa aamulla päättää että lähteekö vai ei, niin varmaan kävisin enemmän näyttelyissä. On vaan niin hankalaa tietää kuukausia aikaisemmin huvittaako just sinä tiettynä aamuna. Mätsärit on siitä kivoja että niihin voi vaan mennä. Jos on hyvä ilma. Jos ei ole mitään muuta tähdellistä. :D
Poista