maanantai 10. huhtikuuta 2017

Kaksi koiraa




Mä olen nyt jotenkin ihan järkyttynyt. Kaveri kysyi viimeviikolla että onko mulla autossa whippetit mukana, ja sanoin sille joo on, mutta vaan kaksi. No ei jumankauta, mullahan ei ole niitä enää kuin kaksi! Mulla on kaksi ikiomaa koiraa, joista toinen on 12v.

Eilen oltiin kaverin kanssa pellolla koirien kanssa, ja kyllä siinä meinasi suru tulla puseroon kun se 12v. ei oikein enää jaksa juoksennella samalla tavalla kuin kaksi vee, eikä se toinenkaan oikein juossut. Mitä iloa on juoksevasta vinttikoirasta joka vaan syö ruohoa eikä juokse mihinkään?! Onneksi se edes lämmittää kun se makaa sohvalla vieressä.

Mulla on myös koirarotukriisi. Haluanko mä ottaa edelleen vipukoita niin paljon etten mä onnistu keksimään muutakaan rotua joka edes orastavasti puhuttelisi, vai olenko mä vaan niin mukavuudenhaluinen, tylsä ja mielikuvitukseton etten edes jaksa nähdä vaivaa tutustua mihinkään muuhun rotuun?

Kun on tottunut siihen että koiria on paljon, on jotenkin ihan kädetön kun niitä ei ole paljoa. Tai siis onhan meillä koiria, mutta vääriä koiria.

Miksi mä en halua helppoa elämää? Miksi mä haluan vetää nyt tähän itsellenikin koiranpennun kun juuri tilanne olisi aika stabiili ja kahden/kolmen/viiden kanssa on tosi helppoa?! No mä en esimerkiksi voi ottaa sikoja jos ollaan enemmän ja vähemmän mökillä, mutta koiran voisin tietenkin ottaa.

Eilen kuvittelin mielessäni miten Vilma ja Senni juoksivat pellolla täynnä elämäniloa vielä viimekeväänä. Voi Senni, sen piti olla niin että Senni on vanhuuteen asti Vilman ystävänä ja ne vanhenevat yhdessä samaan tahtiin. Sen ei todellakaan pitänyt olla niin että Senni sekosi loputkin, melkein tappoi Vilman ja jouduttiin lopettamaan täysin ennenaikaisesti.

Mun on niin ikävä sitä kun vipukat juoksevat täysillä pellon päästä toiseen, sitä kun vesi lentää ja kurjet huutavat kevättä. Sitä kun kolme/neljä/viisi whippettiä kerääntyy yhdeksi kasaksi sohvalle ja nukkuvat toistensa sydänlämmössä. Mulla on liian vähän koiria.

Ja kova ikävä Senniä. :`(




4 kommenttia:

  1. Nyt kyllä kuulostaa varsin akuutilta koirakuumeelta.

    VastaaPoista
  2. Voi miten ihania kuvia. Taidat olla todellinen koirien ystävä. - Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  3. Aika tutunkuuloista pohdintaa. Mulla vaan on tilanne, että äkisti onkin kotona enää yksi koira ja jäljelle jäänyt on vielä se vanhempi, jo 12v. Rotukriisiä siis täälläkin pukkaa. Toivottavasti sun kriisi selviää pian ja ikäväkin hellittää. Siihen se uusi pentu varmaan vähän edes auttaisi. Niin ainakin itse toivon.

    VastaaPoista
  4. Pohdintoja täälläkin. 10- ja 13-vuotiaat ei enää pahemmin sinkoile muuta kun sohvalle ja 5v energiapommilla on tylsää yksin riehuessa. En tiedä onko mulla pentukuume, mutta mielestäni meillä on akuutti pennun tarve. Sennin kohtalo oli tosi kurja, uskon että ikävä on mieletön♡

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)