lauantai 4. helmikuuta 2017

Duo Kiimaiset Nartut




Oi tätä koiranomistajan onnea taas kerran. Narttujen juoksuaika on yleensä pari kertaa vuodessa. Ne joilla on yksi pieni ja siisti narttu niin ei tiedä mitä hel*vettiä se on kun on useampia narttuja. Ja vielä uroksia samassa talossa.

Meillähän on nyt jo lähtökohtaisesti se tilanne että Paavo pitää pitää erillään muista koirista. Ei siksi että se astuisi ne vaan siksi ettei se tappelisi niiden kanssa. Paavo on kastroitu joten siitä ei nyt tässä mielessä ole vaaraa, tosin sitä kyllä käy vähän sääliksi kun varsinkin Alli heiluttaa portin takana percettä ja koittaa saada Paavon kiinnostumaan itsestään tässä mielessä ja Paavo nylkyttää sitä portin välistä. Jos sillä olisi pelit ja pensseit kunnossa niin todellakaan ei voisi antaa tälläistä liehakointia tapahtua ettei olisi pian tulossa Alli-Paavo pentuja.

Eli siis Paavo on portin takana yhdessä huoneessa. Busteri sitten on eteiseen teljettynä, ja koiraportit joista Vilma normaalisti pääsee halutessaan yli on vahvistettu. Kolmannessa huoneessa on Ekku näyttelyhäkissä koska kipeä jalka. Nämä kaikki kolme vinkuvat enemmän ja vähemmän kokoajan.

Sitten Alli ja Vilma on vaihtelevasti olkkarissa vahdittuna, tai koirahuoneessa. Ne vinkuvat enemmän ja vähemmän kokoajan. Lopun aikaa ne astuvat toisiaan ja pörräävät porttien takana. Kun joku uros laitetaan ulos tai tehdään muita siirtymiä pitää olla erityisen varovainen.
Ja hermo menee tuohon nylkytyksen katsomiseenkin niin että näkee nylkyttäviä koiria unissaankin.

Kyllä taas ihmistä koetellaan.




Mika lähti tänään Busterin kanssa johonkin Tampereen suunnalle jahtiin ja olen ollut yksin tämän sirkuksen kanssa. Ekku on kyllä ollut suurimman osan päivästä autossa, ollaan ajeltu kirppareilla ja käyty anoppilassa syömässä. Olin viikolla oksennustaudissa ja kuumeessa ja maannut ihan riittävästi kotona joten päätin että jos vaan jaksan niin tänään olen liikekannalla. Ekku tykkää tähystellä auton ikkunasta ja on se kyllä sillekkin hyvä saada vähän muuta virikettä kuin tuo pieni kuutio huoneen nurkassa.

Ihan hyvä kyllä Mikallekkin että se saa vähän tuulettua, se sanoi yksi päivä että on koko tammikuun ollut kotona kalsarit jalassa ja paimentanut koiria.

Ekku ei varsinaisesti kilju häkissä turhaan, mutta välillä on vähän hankalaa tietää mitä se huutaa. Onko jano, onko nälkä, pitääkö päästä ulos ja jos pitää niin menikö se aika haisteluksi eikä suoli eikä rakko tyhjentynyt kunnolla... sitten se on hakannut hännänpään ihan verille kun häkissä elämöi.
Mun käy sitä niin sääliksi.

Toivon koko sydämestäni että se paranisi ettei kaikki vaiva mitä sen eteen on nähty olisi turhaa.

Meille on jo alustavasti varattu uusi ajokoira ensikesäksi joko Ekun rinnalle tai sen tilalle.




9 kommenttia:

  1. Voi hyvä tavaton, nyt voi sanoa, että ompa teillä varsin eläimellistä menoa.
    Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on! Kiitos paljon, onneksi tämä juoksuaika alkaa nyt olla jo kääntymässä loppusuoralle. Mutta rasittavaa tämä on, siitä ei kyllä pääse mihinkään!

      Poista
  2. Voi kun tuo ihana kaunis ajokoira tulisi kuntoon ja pääsisi vielä hommiin <3 !
    Ja kiitos tästä... Ensimmäinen tyttökoira on talossa kahden uroksen lisäksi, odotan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikaa lämmitti kovasti sinun kommenttisi. <3

      Mulla on tarkoitus leikata ainakin Vilma, ja kun tätä nyt taas katson niin tuntuu siltä että ehkä Allikin kannattaa leikata. On tämä aika stressi uroksillekkin eikä vaan ihmisille, vaikka eniten sitä itsestään on huolissaan. Toivottavasti teillä pääsette vähän helpommalla!

      Poista
    2. Meillä on yksi uros menossa leikkuulle mutta tuota 10-vuotiasta en enää raaskisi leikata... Mut katsotaan nyt miten mahdottomaksi touhu menee :D. Narttuja nyt on onneksi (vielä) vain yksi, et jospa se ei tyystin sekoaisi...

      Poista
  3. Minä, alunperin kaupunkilais likka, olen aina rakastanut ajokoiria! Se on minun mielestäni "aidon" koiran näköinen koira. Joskus sellaisen vielä haluaisin, vaikka pidänkin sitä ihan liian isona meidän pikku taloon. Ehkä sitten joskus...

    Koirien nylkyttämisen katseleminen on kyllä tosi ärsyttävää. Mikähän siinäkin on? Varsinkin, jos lopputulos on ihan harmiton. Eli vain nylkytys!

    Koirat=ongelmat! Meillähän Mauri on myös ns. koppihoidossa. Selkää epäillään. En ole sitä kopassa pitänyt, käskien pysyy kyllä paikallaan. Saa ainakin vaihtaa asento niin, ettei kopan seinät ole tiellä.
    Kipulääkekuurilla on ja vointia tarkkaillaan. Ei ole jalaton tms., mutta selvästi kipuilee jostakin. Paska! Näin siinä käy, kun pidät koirasi hyvässä kunnossa ja sutjakkana ym.. En olisi uskonut meidän mäykyn selän menevän. Katsotaan nyt, tuleeko siitä koiraa enään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoinkin sun instasta että Mauri on kipeänä. :( Nuo mäyristen selkäongelmat on tosi pelottavia. Toivotaan nyt sormet ja varpaat ristissä paranemista meidän molempien potilaille.

      Ajokoirat on sellaisia rehellisiä työkoiria. Meidän kettukoirat on olleet aika vilkkaita ja sellaisia jääräpäitä, mutta Mikan enolla on ollut tosi rauhallisiakin ajokoiria. Juuri sellaisia tupakoiria. Mulla on itsellänikin haaveena ottaa joskus ihan oma ajokoira, ja se tulee sitten sisälle. Mutta sen aika ei todellakaan ole vielä!

      Poista
  4. Toivotaan kuntoutumista kauniille ajokoiralle. - Ihana lähikuvia talventörröttäjistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samaa me toivotaan! Talvisetkin kukat on ihan kauniita kun sen vaan huomaa. Kun kovasti jo odottaa kevättä niin ei meinaa enää jaksaa katselle talvista kauneutta.

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)