maanantai 22. helmikuuta 2016

Tapojensa orja



Meidän Alli on niin huvittava persoona. Sillä on hyvin selkeät rutiinit nukkumaanmenon suhteen.

Jos makuuhuoneen ovi on kiinni niin viimeistään kymmeneltä se haluaa NUKKUMAAN.
Se alkaa kävellä edestakaisin oven takana ihan hermona, ja vinkuu varsin vaativasti.
Avatkaa ovi Allille ihan just nyt, kun täällä torpassa ei ole mitään paikkaa mihin voi painaa päänsä.

Sinne se sitten livahtaa sängyn jalkopäähän, ja alkaa nukkua syvää koiranunta. Ei sellaista pinnallista jota ne nukkuvat siinä mihin sattuvat rojahtamaan kun odottavat että jotain jännittävämpää tapahtuisi.

Kun menen itse nukkumaan joudun sitä hiukan häiritä että saan päiväpeiton pois ja pääsen itse pujottautumaan peiton alle. Yleensä tässä vaiheessa se kaipaa silitystä ja tulee viereen makaamaan. Siinä sitten silittelen sitä ja jossain vaiheessa itse nukahdan. Allikin siirtyy jalkopään kautta omaan petiinsä.

Ollaan huomattu että se on alkanut aamulla heräämään olkkarista koirien pediltä, joten jossain vaiheessa yötä se siis siirtyy sinne.

Nyt tiedän että se aika on viimeistään kello kaksi.

Nimittäin viimeyönä se alkoi rampata edestakaisin ja vinkua juuri kello kaksi. Luulin että sille on iskenyt vuosisadan vatsatauti tai elämää suurempi pissahätä ja avasin makkarin oven joka oli poikkeuksellisesti kiinni sekä vedin paidan päälle että tarkenen seistä oven raossa odottamassa sitä ulkoa.

Kun pääsin siihen ovelle, niin Alli olikin jo siellä omassa pedissään syvässä unessa!

Se siis kertakaikkiaan oli herättänyt minut siksi, ettei päässyt pois makkarista vaihtamaan paikkaa koska ovi oli kiinni.

Alli on vaan niin kertakaikkiaan söpö koira.


10 kommenttia:

  1. Jokaisella on ne omat rutiinit, niin myös Allilla ♡♡♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allilla on muitakin näitä hassuja tapoja. Sehän myös vahtii meidän sänkyä muilta koirilta, tekee niitä kohtaan valehyökkäyksiä.

      Alli on koira jolla on huumorintajua.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Se on. Se on niin kertakaikkisen omalaatuinen ja erikoinen persoona.

      Poista
  3. Ihana, minä vieläkin hän haaveilen pystykorvasta, mutta toista koiraa meile ei tule. Ehkä sitten joskus kun lapset on lentänyt pesästä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pystykorva on ollut ihan jotain muuta kuin muut koirat joita meillä on ollut. Se mököttää jos asiat ei mene niinkuin se haluaa, loukkaantuu milloin mistäkin mutta sitten myös rakastaa koko sydämellään.

      Sisko oli kylässä 1v. poitsunsa kanssa niin Alli oli portin toisella puolella. Se nojaili tyytyväisenä porttiin että poika pystyi rapsuttaa sitä portin läpi.
      Samaten kaverikoiravierailulla se on parhaimmillaan. Se oikein nauraa kun papat rapsuttavat sitä ja muistelevat omia koiriaan.

      Poista
  4. Kun olin lapsi vuokraemännällä oli pystykorva, Tessu. Se oli aika vanha koira. Muistan vieläkin, miltä Tessun turkki tuoksui. Ihan omanlaisensa. Kun olin pienenä 3-vuotiaana yksin pihassa, se vahti minua ja osallistui mun leikkeihin. Mun kävi sääliksi kun pikkulinnut kävi kylpemässä Tessun juomakipossa. Siitä se ei tykännyt yhtään. Pystykorvat ovat ihania! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten kaunis muisto!

      Juuri tuolla vanhainkodeilla sen huomaa miten vahva ihmisessä on se muisto koirista. Ihminen joka ei puhu mitään järjellistä saattaa yht´äkkiä kertoa selkeästi omista koiristaan kun silittää pystykorvan turkkia. Se hämmästyttää joka kerta.

      Poista
  5. Kylläpä Alli onkin söpö, tykkään pystykorvasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on käsittämättömän söpö. Alli on meidän ensimmäinen pystykorva mutta ei todellakaan viimeinen. Se on jotain niin ainutlaatuista ettei sellaista kyllä ole toista. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)