keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Kaksi vuotta Vilmaa


Mä yritän välttää sitä että tekisin just samanlaisia postauksia peräkkäin, 
mutta nyt tuli kerrankin niin hyviä juoksukuvia koirista että laitan ne. 
Ihan kiusallanikin.

Facebookissa on sellainen ärsyttävä (tai ihana, kuinka sen ottaa) ominaisuus, 
että se nostaa niitä vanhoja päivityksiä näkyviin. 
Tänään se näytti mulle, että Vilma on ollut meillä kaksi vuotta.

Kauhean nopeasti aika on mennyt, olisin voinut melkein vannoa 
että siitä on vasta vuosi kun Vilma tuli meidän koiraksi.

Uskomatonta, että koira joka on viettänyt lapsuutensa teljettynä näyttelyhäkkiin 
on henkisesti ja fyysisesti tullut näin hyvään kuntoon. 
Ja vielä tässä meidän porukassa! 

Itse en ole mikään kauhean tipi tarkka koirien ruokinnan suhteen, 
huiskin ruokaa eri säkeistä ja kirveellä hakkaan jäisestä lihasta 
"suunnilleen sopivia" klönttejä vähän tunteella. 
Jos koira lihoo niin vähennän ruokaa ja jos ne laihtuu niin lisään. 
Yleensä meillä kyllä ongelmana on ollut tuo ensimmäinen...

Sillä on sertit sekä maastosta että näyttelyistä, 
eli vaikka pentuaikana sen liikkuminen ja ruokintakin on ollut aika retuperällä
 niin silti se kuntoutui. 
Pelkäsin, ettei syvät lihakset voi kehittyä kunnolla mutta onneksi olin väärässä.

Mua surettaa kun mietin sitä liiallisen kilttiä, laihaa ja lihaksetonta pikku-Vilmaa 
jollainen se oli kun se tuli meille.
Se oli kyllä ystävällinen ja varma, mutta pikkuisen sellainen 
"anteeksi mutta tässä on Vilma."

Vilma on hyvin samanlainen luonteeltaan kuin Ronja oli nuorena.

Nykyisin se on aikapaljon vilkkaampi kuin silloin aluksi, 
ja nykyisin sillä ja Sennillä on ihan ok välit vaikka viimetalvena oli 
aikamoista välien selvittelyä useampaan otteeseen eikä reijiltäkään vältytty.
Sennin sterilointi oli ehdottomasti oikea ratkaisu.


Olen suunnattoman kiitollinen siitä että Vilman kasvattaja Inkku 
on antanut tämän ihastuttavan typykän meille.
Luotti siihen että me pärjätään sen kanssa ja osataan hoitaa se.

Lisäksi Inkku on kuljettanut sitä näyttelyissä ja juoksukisoissa kuten omaansa vaikka 
kyllä niitä omia ja sijoituksessakin olevia koiria on ihan omiksi tarpeiksi.

Tämän kirjoitin silloin kun vihdoin saatiin tehtyä paperit ja sain Vilman nimellisestikkin itselleni. Pelkäsin kovasti että ekaomistaja vielä hakee sen pois kun kerran Vilma oli hänen nimissään. 
 http://www.taajamafarmari.blogspot.fi/2014/02/saanko-esitella-dyanitos-blinka-lilla.html

Siinä se sitten leikkii noiden kavereidensa kanssa seuraavissa kuvissa:




















6 kommenttia:

  1. Upeat kuvat hauveleista! Mukavaa uutta vuotta 2016!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt kerrankin sain onnistumaan edes jonkun juoksukuvan. kiitos pellolta löytyneelle muovinpalalle!

      Samaa toivotan myös sinulle.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos, taas kerran.

      Itse en ole oikein mitenkään pelastetaan kaikki maailman koirat tyyppi. Vilman otin lähinnä siksi että Senni tarvitsi kaveria.
      Olen kuitenkin tyytyväinen että pystyn tarjoamaan sille normaalia koiran elämää jossa saa juosta, riehua, nukkua sohvalla ja "olla koira". Kuten meillä kaikki muutkin koirat.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Voi kiitos! Tulin tosi hyvälle tuulelle kommentistasi! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)