Hetkiä

Olin tänään tekemässä Mummalle joulusiivouksen. Yksiön siivoaminen on aivan lapsellisen helppoa. Varsinkin kun siellä elää yksi kohtuullisen siisti ihminen ilman eläimiä.
Sen kuuraa lattiasta kattoon melko nopeasti, ja onhan se mairittevaa kun toinen kokoajan kehuu miten ahkera olen.
Kuvittelin siinä mattoja puristellessani miltä meillä ne matot olisi näyttäneet (+ haisseet) jos ne olisivat olleet lattialla "ehkä neljä vuotta".

Irjalla oli eilen kunnon ruikkutauti ja se paskoi kolme mattoa. Siitä vaan niinkuin tuli mieleen...

Hetket Mumman kanssa on mulle sitä laatuaikaa. Kuinka ihminen joka on kokenut niin paljon pahaa on säilyttänyt luonteessaan ja mielessään niin paljon hyvää?

Miten pidetään mieliala leikkisänä ja elämänmyönteisenä vaikka kroppaa runtelee "kaikki muut sairaudet paitsi syöpä"?

"Ei kuule Mummaa enää paljon joulu jännitä kun on nähnyt niin paljon erilaisia pukkeja. Huoripukkejakin" Ja silmänisku ja naurua päälle. Niin sanoi Mumma, 80v.

Vaikka mä olen pitänyt fasaaneja aika turhakkeina noin linturintamalla, niin onhan se hupaisaa kun Mummalla on sellaisia kotikanafasaaneja. Ne rääkyy parvekkeen alla, ja sitten niille pitää mennä kiireesti nakkaamaan paahtoleipää. Sitten ne mussuttaa sitä ihan intopinkeenä.

Paljon on ihmiselle iloa linnuista vielä sen jälkeen kun ei pysty enää mistää eläimestä kodissaan sisällä huolehtimaan.
Toivottavasti saisin vanhana ja raihnaisena asua paikassa missä näkisi lintuja edes ikkunasta.

Omituista ajatella itseään vanhana. En jotenkin pysty siihen, olen kai vielä liian nuori.

Olen aina jotenkin erityisen voimaantunut käytyäni Mumman luona.
Olen suunnattoman onnellinen että minulla on tuo viisas vanha nainen elämässäni.
Vanhoissa naisissa asuu viisaus (ja nuorissa miehissä hulluus)

Vielä toinen hetki.

Oltiin eilen istumassa iltaa laavulla kavereiden kanssa.
Itse tulee avotulella istuskeltua säännöllisesti, mutta voin kuvitella miten erilainen ilta se on ihmisille jotka eivät sitä harrasta.

Tulessa on jotain valtavan rauhoittavaa. Sen katselu hypnotisoi ihmisen.
Siinä on jotain ikiaikaista.
Silloin on aivan sama mitä puhutaan, oikeastaan sanoilla ei ole mitään merkitystä siinä tilanteessa.

Liian usein on kiire.
Nuotiolla ei ole.

Olisi joskus mukava mennä nuotiolle niin että etukäteen sovittaisiin ettei kukaan puhu ensimmäiseen tuntiin mitään. Sovittaisiin etukäteen asioita joita mietittäisiin ja sen tunnin jälkeen jokaisella olisi puheenvuoro. Silloin voisi tulla paljon viisaampia ratkaisuja ongelmiin ja mietteitä asioihin kuin muuten.

Kiitos.

Parisuhteelliset ihmiset, liittykää muuten Facessa Parisuhteen joulukalenteri-ryhmään! Kun nyt olen profiloitunut tälläisenä onnellisen parisuhteen sanansaattajana niin ilolla olen tervehtinyt tälläistä ryhmää. Jos ei itse keksi mitä toisen osapuolen kanssa voisi ja kannattaisi puhua tai tehdä niin sieltä saa virikettä.

Päätän tämän vakavahenkisen postauksen Ottopojan ottamilla kuvilla.
Kuvien ottamisen jälkeen kuuntelin kun takassa paloi tuli ja nukahdin koirakasan alle.