sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Sunnuntaiaamun ajatuksia kirjoittamisesta, miehistä, tekemättömistä töistä ja lampaista



Olen saanut paljon kiitosta ja palautetta parisuhdetta *klik, tästä tekstiin* käsittelevästä tekstistä parin viikon takaa. Olen todella kiitollinen ja myös imarreltu jos pienet tekstinpätkät ja epäselvät lauseet ajatuksistani herättävät ihmisissä ajatuksia.
Silloin koen, että olen tehnyt jotain sellaista jolla on merkitystä jollekkin muullekkin kuin vain minulle itselleni.

Kiitos teille jotka luitte, kommentoitte ja kiitos teille jotka olette linkkiä jakaneet.

Yksi ihminen on suoraan arvannut että heidän parisuhdettaan on käytetty esimerkkitapauksena.
Jos kirjoittaa elävästä elämästä on pakko käyttää esimerkkejä. Koitan yleensä sen kuitenkin tehdä niin hienovaraisesti ettei ketään voisi jutuista tunnistaa suoraan, mutta jos joku kokee kirjoitukseni niin että niissä on suoraa v*ttuilua tai selkeitä tuntomerkkejä niin poistan ne välittömästi.

Jos kirjoitan Mikan sanomisia tai ylipäänsä meidän yhteisestä elämästä niin käsken myös hänen lukea tekstit. En halua vääristellä myöskään Mikan sanomisia tai koittaa luoda hänestä jotain epärealistista kuvaa. Mika on itsekkin aika avoin persoona eikä kauheasti peittele omia tunteitaan noin IRL. Niimpä kirjoitukset eivät kuulemma häntä haittaa.

Välillä herran jutuista tuntuu, että hänen työpaikallaan miehet keskenään puhuvat hyvinkin syvällisiä parisuhteistaan, naisista ja elämästä. Ja ne on tavallisia suomalaisia duunareita eikä mitään pikkusormi pystyssä nököttäviä hipstereitä tai muuten kovin korkeasti sivistyneitä kirjanoppineita.

Kuka ja koska on keksinyt tämän "suomalainen mies ei puhu eikä pussaa"-mantran? Kun sitä tarpeeksi toistetaan siitä myös tulee totta.



Minun mieheni on eilen halunnut tulla Bilteman, Agrimarketin ja Motonetin välissä pussaamaan minua kirpparin pihaan, kun puhelimessa sanoin, että harmi ettet näe mua nyt kun oon vähän tavallista enemmän laittautunut ja aika nättinä. "Odota mua siellä pihassa, mä haluan tulla katsomaan mun kaunista vaimoa ja pussaamaan sitä". *sydän*

Parisuhde on varmaan aihe jota ei koskaan voisi käsitellä liikaa, mutta koitan kuitenkin pitää tämän ennenkaikkea eläinaiheisena/puutarha/kasvi/koira/ blogina jossa vain sillointällöin sivutaan muita asioita. En halua kokoaikaa hehkuttaa että MEILLÄPÄ ON MAAILMAN PARAS PARISUHDE! + kolme huutomerkkiä. Ei sitä tarvitse alleviivata.

Meillä on omat vaikeutemme, omat kipupisteemme ja omat riitamme.
Mutta se mikä meillä myös on, niin meillä on molemmilla aika suuri kunnioitus toisiamme kohtaan. Ei kannata tahallaan loukata, sillä se syö isoja paloja joka kerta siitä  luottamuksen kakusta. Uudelleen rakentaminen on huomattavasti raskaampaa kuin kunnossapitäminen.





Mun pitäisi, pitäisi ja pitäisi. Välillä tuntuu että pitäisi ihan liikaa. Pitäisi käydä Mummalla, pitäisi käydä Vanhanpiian luona, pitäisi siivota varastoja ja raivata pihaa, kaivaa talvivaatteet esiin ja ties mitä. Olen todella loistava siirtämään kaikkea huomiseksi, ensiviikkoon, kevääseen ja ties mihin.

Sanovat sitä saamattomuudeksi.



Tänä viikonloppuna olisi ollut maastojuoksukisat ihan lähellä joihin alunperin piti ilmoittaa Senni ja Vilma. En ilmoittanut. Ei huvittanut. Nyt olen sitten kotona kärvistellyt kun olisi sittenkin huvittanut.

Mun ongelma on se, etten meinaa pystyä ajattelemaan mitään etukäteen. Helpompaa olisi aamulla päättää lähteekö johonkin vai ei. Mistä olisin etukäteen voinut tietää että töissä on ollut fyysisesti aika löysä viikko enkä kaivannut elpymistä? Että sain aikapaljon "henkistä voimaa" kun kävin kylässä yhden tutun luona? Aurinko on paistanut ja aina silloin on huomattavasti energisempi kun voi käydä metsässä vaan istumassa ja syödä mustikoita mättäältä.
Ja saatiin metsästysseuran mätsäri kunnialla läpi. Se on aina sellainen jos ei fyysinen niin henkinen ponnistus- tänävuonna vielä jostainsyystä stressasin sitä tavallista enemmän.

Katuminen on ihan turhaa, voi olla että olisin nyt kuolemanväsynyt jos olisin eilen ollut kisoissa.

Oikeastaan se on mahtavaa kun on niin tylsää ettei edes huvita tehdä oikein mitään. Eilen oli sellaista. Tein keskenjääneitä käsitöitä, roikuin facessa ja kuuntelin musiikkia. Kävin metsässä oleilemassa, kirpparilla, tein omenahilloa ja hain aitatolppia. Enhän tietenkään aloittanut aidan tekoa, senhän pystyi siirtämään huomiseksi ja mulla oli muutenkin tylsää.



Aidantekoa kenelle, no niille lampaille! Mulla on ollut jo kesäkuusta asti kolme lammasta, kolme pikkupässiä. Tai ei ne enää mitään ihan pieniä ole. Kun ei saatu töihin mistään vuokralampaita niin ostin sitten itse ne lampaat sinne. Ne tulee nyt sitten vielä muutamaksi kuukaudeksi kasvamaan tänne ennen teurastusta. Sain luvan tehdä naapurin pellolle aidan (kiitos!), miehen velipojalta löytyi sähköpaimen ja ei siis tarvittu muuta kuin aitatolppia ja lankaa. Ja se innokas aidantekijä...

Mika osti niille katokseksi pressusta tehdyn autokatoksen jota voi käyttää lampaiden jälkeen katoksena muutenkin. Esimerkiksi meidän vene voisi hyötyä siitä ettei se ole joka talvi kauhean lumikasan alla.

Mitäs tässä, jostain pitäisi saada hevoskoppi lampaiden kuljetukseen, lingota hunajaa, kasata se katos, kasata aita, lenkittää koiria, käydä Mummalla, käydä Vanhallapiialla, Äitiä ja Siskoa on ikävä ja kaikki puutarhajutut on tekemättä.

Hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa! Nauttikaa syyssäistä jos ne jatkuvat näin upeina!





13 kommenttia:

  1. Hyvä parisuhde on niin arvokas asia, että sitä ei käy väheksyminen. Minäkään en ymmärrä tätä yleistämista "ei puhu eikä pussaa" - kyllä meillä puhutaan ja pussataan. Kunnioitetaan ja rakastetaan <3 Iloa viikkoosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä parisuhde on todellakin yksi parhaita asioita elämässäni. Kun on elänyt jotain vähemmän mukavaa sitä osaa ihan eritavalla arvostaa sitä.

      Puhumisen ja pussaamisen kulttuuria voi myös opetella uudestaan jos se on päässyt unohtumaan. Jonkun se vaan pitää huomata että asiat voisi olla toisinkin.

      Poista
  2. Mun mielestä on kiva lueskella välillä bloggaajien parisuhteista ja kuulla myös niitä miesten juttuja.
    Mukavaa sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos edes joku tykkää lukea! :) Yleensä niistä kai kirjoittavat ne joilla menee ihan päin h**vettiä tai vastarakastuneet. Niillä ne asiat on päälimmäisenä mielessä. Silti musta meidän "tavallisten vakiintuneiden pariskuntien" pitäisi myös muistaa hehkuttaa edes joskus, edes sille puolisolle jos ei muille.

      Rakkaus kasvaa rakkauden teoista, ja jos niiden tekojen tekeminen unohtuu se alkaa näivettyä ihan kuin kukka ilman vettä. Ei kannata antaa kukan kuihtua kun kasteleminen on aika helppoa.

      Poista
  3. Mulla on loistava parisuhde! Ja olen siitä ikionnellinen! Mitä tästä elämästä tulisi, jos kotonaan pitäisi kokoajan tapella? Ja elää sellaisen ihmisen kanssa, jonka läsnäolo ärsyttäisi. Tiedän kyllä tosin tälläisiäkin suhteita. Minä en henk. koht. ymmärrä moista!

    Joku viisas on joskus sanonut: " Ei ne työt tekemällä lopu!" Toisaalta on myös sanonta: "Laiska töitään luettelee!" Että näistä voi sitten valita! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin se olisi hyvin raskasta. Ja vielä ehkä raskaampaa olisi aivan-sama suhde. Sellaisesta on vaikeampaa erota kuin siitä vihaisesta jossa tapellaan kokoajan.

      Mä olen sitä mieltä, ettei yhtä ainoaa elämäänsä kannata tuhlata siihen että koittaa väkisin olla toisen ihmisen kanssa. Yksin on huomattavasti helpompaa olla kuin huonosti yhdessä.

      Työt ei ehkä tekemällä lopu, mutta valitettavasti joillekkin asioille on deadline. Lampaat tulee keskiviikkona. Ja aidan tekoa suunnitellaan edelleen...

      Poista
  4. Sun parisuhde-postaus oli kyllä hyvä, todella hyvä. Ja "suora", mikä varmaan tekikin siitä sen hyvän. Onnea on toimiva parisuhde, vaikkakin tuota puhumista meillä harjotellaan edelleen. ;) pari lasillista viiniä yleensä auttaa, tiedä sitte onko se hyvä konsti, mutta meillä toimii. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta jos sen puheen saa jollain tuotettua (ja siitä vielä muistetaan jotain aamulla!) niin ehkä en viinilaseja pitäisi kauhean pahana. Pääasia, että puhutaan!

      Kiitos kommentista. Koitan kirjoittaa suoraan, joskus se kyllä saattaa jopa omiin silmiin olla vähän liiankin rehellistä ja suoraa. Kirjoitan silti, kun en muutakaan osaa.

      Poista
  5. 31 vuotta yhdessä, joten siihen mahtuu kaikenlaista! Mä en oikeastaan tunne kovin onnellisia pariskuntia. Se mitä ihmiset näyttävät ulospäin, ei aina oo totuus. Siksi välillä tulee noita yllätyseroja. Hyvästä parisuhteesta saa varmasti olla iloinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun mä oikein mietin, niin mä kyllä tunnen onnellisiakin pariskuntia. Mutta harvoin ne on sellaisia, joilla on aina ollut helppoa. Ne on myös pariskuntia, jotka yleensä tiedostavat sen ettei hyvä suhde tule ilmaiseksi vaan sen eteen on nähtävä vaivaa.

      Totta on kyllä tuo ettei kenenkään suhteen tilaa voi tietää katselemalla sitä ulkopuolelta. Moni kakku päältä kaunis...

      Poista
  6. Very nice.Is autumn already there ? I wish that google translate tell me more .I saw and admired in reality some of yours wonders .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hey! How did you find my blog? How much is google to understand my text?! :) But images do not need to translate.

      Here is autumn. One month after it can the first snow.

      My English is bad, but I can try. :) :) :)

      Poista
  7. Hey!Hey! I saw you in the flesh and I admired you and your work as far as I can see from the street.:)
    I understand much of what you say and your photos are more than expressive.I think I do not understand the philosophical part of your composition but from what I can understand , I realize that you have solid foundations upon these facts.
    My english is bad too.:)
    Timo and Silvia (your neighbors) told me about your work ,blog .They admire you ,too.I am Silvia's mother.
    You see now that you have a lot of fans!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)