sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Aamulla


Aamuthan toistuvat pääpiirteittäin aikalailla samanlaisena jokaisena päivänä.
Viikolla kaikki pitää tehdä pikakelauksella, kävellä hiukan nopeammin.
Ei ole aikaa istua ylimääräistä, nopeasti nopeasti autoon ja matkaan kohti töitä!

Mä rakastan aamuja jolloin ei ole kiire mihinkään.

Mika on noussut jo ennen kukonlaulua, päästänyt koirat pihalle ja saan nukkua niin kauan kuin huvittaa.
Avannut hiljaa asekaapin, pujottanut Ekulle tutkan kaulaan ja lähtenyt niin etten edes herää siihen.

Tottapuhuen mä kyllä laitan kellon soimaan viikonloppuisinkin koska muuten maanantai menee täysin pilalle jos ensin nukun sunnuntaina kahteentoista ja sitten en saa illalla unta.
Kello kun herättää arkena aina aikaisin, ja se aikaisin on puoli kuusi.

Mutta sunnuntaina saa nukkua, ja yleensä herään aina ennen sitä herätystä.




Keitän kahvia, haen lehden. Viikolla en koskaan ehdi lukea lehteä aamulla, jos siis oletettaisiin että se meille jostain poikkeuksellisesta syystä olisi tullutkin aikaisin aamulla eikä yhdeksän jälkeen...

Juon kahvia. Paljon kahvia. Ehkä liikaakin kahvia.

Teen itselleni teeleipää, se tulee nopeasti. Syön tuoretta leipää ja juon kahvia. Höylään leivän päälle paljon juustoa. Ja voita, oikeaa voita eikä mitään kissinrasvaa.
Voi sulaa ja valuu pitkin käsiä. Täydellisenä aamuna sekään ei haittaa, pyyhin pois ja haukkaan seuraavan palan.

Koirat nukkuvat raukeina sohvalla. Eilinen metsäretki teki hyvää etenkin Allille jolla on ollut hermo kireällä koko viikon. Tekisi mieli mennä niiden viereen, mutta sika tarvitsee ruokaa.




Nurmikko on märkää ja sukat kastuvat crocseissa.
Vedän vesiletkua, päästän raikasta vettä kuppiin.  Jälleen kerran.
Sikahan rakastaa vesikupin kaatamista.

Ne odottavat rapsutusta, mutta aitaus on niin märkä ettei sinne oikein voi mennä ilman kumisaappaita. Ja tällähetkellä mulla ei ole saappaita. Joskus ihan yksinkertaisenkin asian ostaminen voi olla kauhean vaikeaa.
Rapsutan sikaa kepillä aidan välistä. Tauno haluaisi kellahtaa maahan mutta ei sekään vesilammikossa tykkää kölliä.

Mietin onko lampaiden mökki pystyssä ja onko niiden turkit pysyneet kuivana, illalla taas satoi. Siirrettiin eilen mökkiä kuivempaan kohtaan. Pitää kohta lähteä katsomaan.


Päästän kanat vapaaksi takapihalle. Annan niille maistiaiseksi sikojen rehua,
tykkäävät siitä niin että tappelevat.

Sirkkeli-kukko on pahalla tuulella, nokkii kanoja pois ruoka-apajalta. Yleensä se on herrasmieskukko joka antaa naisten syödä ensin eikä kiusaa niitä muutenkaan. Se ehdottelee daameille aviollisia velvollisuuksia kauniisti kuiskien, kosiskelee niitä ja vasta jos rouva on suostuvainen se hyppää selkään.
Ei niinkuin nuoret kukot voimiensa tunnossa. Ne jahtaavat kanat kiinni väkisin, pitävät tiukasti nokalla kiinni niskasta niin että untuvia pölisee ja vaikka toinen pyristelisi vastaan ne tekevät mitä huvittaa. Sellainen on nuori kukko.
Ilkeä.



Koitan ottaa pari valokuvaa, alkaa sataa tihkua. Voiko mennä puolukkaan vaikka sataisi?

Terassi on liukas. Sitä ei öljytty tänä kesänä ollenkaan. Sateella ei voinut, ja aurinkoisella ei huvittanut.






Tulen takaisin sisälle. Koirat nukkuvat samoilla paikoilla.
Irja ja Vilma vierekkäin kuten aina. Alli yksin makkarissa- sillä on edelleen jumalaton karvanlähtö eikä sen tarvisi olla makuuhuoneessa ollenkaan, mutta ihminen on heikko.

Senni makaa peiton alla ja Ronja yksin sohvan toisessa päässä. Se ei enää hakeudu koirakasan keskelle.
Painavatko muut liikaa sen vanhaa ja luista olemusta? Vai alkaako se jo liukua pois?
Vai onko sen vaan kuuma, kun sillä on paita päällä ettei sen olisi vilu?

Mika haki Paavon metsälle, Ekku oli jäljittänyt supeja maanalla olevaan reikään.

Paavo söi eilen yksin 6 koiran ruuat. Joskus tuntuu, että tuo hemmetin terrieri on lähetetty tänne jostain korkeammalta taholta vain siksi että nähtäisiin kuinka pitkäksi mun pinna voi venyä.

Mietin tärkeitä ihmisiä. Mietin ehditäänkö tänään nähdä kaverin kanssa lenkkeilyn merkeissä, ne on mun terapiahetkiä. Kävellessä asiat saa helpommin oikeisiin mittasuhteisiin kuin teekupin ääressä. Onko Poika vielä kuumeessa, miten Siskon vauva voi, soittaisinko Äidille.
Kutoisinko tänään, lukisinko kirjaa, kävisinkö kylässä jossain.

Jos ei ala uudelleen sataa voisi valokuvata syksyä. Tästä tulee hyvä päivä.




8 kommenttia:

  1. Kiireettömät aamut ovat ihan parhaita <3
    Rentouttavaa sunnuntaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin munkin mielestä! Kiitos, se meni jo, osaksi muistojen helminauhaa.

      Poista
  2. Ihana päivän aloitus sinulla! Vähän samanlaiset kuin meikäläiselläkin. Mies ja koira metsälle, kanat ulos ja sitä rataa! Ja sitä kahvia ja kahvia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon joskus juonut muuten teetä mutta aamulla aina kahvia. Miten sitä saisi ollenkaan itseään liikkeelle ilman tuota voimajuomaa?!

      Poista
  3. Paljon kahvia, liikaa kahvia kuuluu aamuun kiireettömään :D Terapialenkki siirtyi mutta onneksi tämän aiheuttanut puhelin toimi sen verran että saatiin kuulumiset vaihdettua ja sovittua että lenkki on tulossa. Nautitaan vapaapäivästä ja tästä syksystä joka on jotenkin niin ihana..just nyt <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en nyt kirjoita muuta kuin että mulla on sua ikävä.

      Poista
  4. Olipas mukava kirjotus! Mahottoman kotoisa olo tuli. Voi eikä miten ihanasti nuo teidän koirat nukkuu! Tassut toisen päällä hellästi....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on sellaisia kasaotuksia. Tykkäävät maata vierekkäin ja päällekkäin. Hellyydestä en aina tiedä, mutta näyttäväthän ne söpöiltä. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)