perjantai 9. tammikuuta 2015

Tavaran lumo


Mä olen lähipäivinä siivonnut ja karsinut tavaraa kovalla kädellä. Sellaisia me valaistuneet ollaan, että me halutaan heti kertoa koko maailmalle kuinka suuria lamppuja on pään päälle syttynyt.

Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, että olen kova kiintymään tavaraan. Jos se on ollut täällä, se on minun. Jos haluan sen, se on jo minun. Jos se muistuttaa tärkeistä ihmisitä, se on minun. Jos se on ollut jollain tärkeällä ihmisellä, se varsinkin on MINUN.

Mutta kun tavaran päästää käsistään, se tuo melkein helpotusta. Parissa viikossa olen myynyt kirpparilla paljon sellaisia tavaroita joista olen ajatellut etten koskaan luovu. Kun ne ovat hävinneet silmistä, niin silti muistot ovat pysyneet.
En saa enää takaisin lapsuuden kesiä mökillä, vaikka joku kippo on lähes samannäköinen kuin siellä mökillä. En saa enää isää kuuntelemaan radiota, vaikka se radio on edelleen täällä meillä.

En tietenkään ole lähelläkään mitään minimalismia, minähän suorastaan rakastan monia kippoja, purkkeja ja pöytäliinoja (tosin niitä meillä ei oikein voi käyttää syystä koirat).

Mutta jos tulisi mahdollisuus muuttaa pienempään asuntoon täydelliseen paikkaan, niin jättäisinkö sen mahdollisuuden käyttämättä vain siksi, etten saa sinne mahtumaan kaikkea "omaisuutta" ?
Sehän olisi täysin järjetöntä.

Mihin ihminen tarvitsee 5 talvitakkia joista oikeastaan yksikään ei ole hyvä? Miksi se sama ihminen ostaa lisää ja lisää lankoja, joita on jo ennestäänkin valtavasti?
Monetko kengät kesällä oikeasti tarvitaan, kun suurimman osan ajasta ollaan  turvakengissä, lenkkareissa, tennareissa ja feikki-crockseissa? Siis noiden lisäksi vielä, siinäkin on jo 4, eikä edes saappaita mainittu.

Jos joku on saanut onnen jonkun tavaran muodossa, niin mikä se tavara on ollut?
Kertokaa mullekkin!

On tarpeellisia tavaroita, esimerkiksi koirien pannat ja remmit. on periaatteessa tarpeellisia tavaroita mutta niitä on liikaa, kuten vaikkapa 10 viinilasia joista korkeintaan neljästä juodaan kerralla. On täysin hyödyttömiä tavaroita, jotka vaan näyttävät kivalta ja joilla ei ole muuta funktiota. Ja vielä ne, jotka ei edes näytä kivalta eikä ole edes tarpeellisia, ne on vaan jostain syystä täällä.
Ja niitä on kuulkaas paljon! Vaikka sitä voisi joskus tarvita, niin eikait useimman hankkiminen ole ihan mahdotonta uudelleen tai edes kallista? Ja paljonko menee rahaa siihen "mukatarpeelliseen", en ole edes halunnut laskea saati ajatella.

Mä vein joulukuun alussa läheiselle päiväkodille  5 täyteenahdettua muovikassillista askartelutarvikkeita. Sellaisia joita en ole tarvinnut useampaan vuoteen. Pystyn kaiketi hankkimaan uudelleen paperinarua jos alan sitä tarvita. Samoin tapettien jämäpaloja, jämälankarullia, tylliä, kangastilkkuja yms.

Mun ystävä on sairas. Erittäin sairas. Kuolemanvakavasti sairas. Tuskin hän miettii tavaroita.
"Voi kumpa saisin vielä jatkaa elämää että voisin ostaa lisää tavaraa...."

Ehkä sekin on omalta osaltaan tehnyt tämän siivoamisen helpoksi. Useammilla kun ei ole mahdollisuutta saada rajan taakse kovin paljoa tavaraa mukanaan...

Sellasia kevyitä mietteitä täällä.

Sinällään ihan hauskaa, että tässä kaiken ohessa mä leivon säpylöitä ja täällä on ihan kauhea taikinakaaos. Mietin hetki sitten, että voisinkin perustaa sellaisen hupi-leivontablogin, missä näytettäisiin upeiden luomusten sijaan miltä näyttää se tekeminen. Oho, taikinaa lensi seinään, oho, nyt sitä valuu tiskipöydältä kaappia pitkin lattialle, oho, nyt joku palaa uuniin ja tähän tahtiin.
En taida kuitenkaan jaksaa, idea on vapaasti käytettävissä jos jollain muulla on samanhenkistä keittiössä.

8 kommenttia:

  1. Mitäpä sitä tavaroilla, millä ei tee mitään. Hyvä se on niinkin tehdä inventaariota elämässään. Meillä mies on jemmaaja. Autotalli ja ullakko on paikka minne tavarat viedään kun ne alkaa sisällä ahdistamaan. On välillä tehnyt siivousta ja vienyt tavaraa kaatopaikalle, mutta kovin nihkeästi. Jos minä saisin asian päättää, niin tilaisin roskalavan tuohon pihaan ja heittelisin ihan kylmästi sinne rojut. Henkilökohtaista kamaa itselläni on tosi vähän. Vaatteitakin siis. Kaikki mahtuu yhteen vaatekaappiin ja kenkiä taitaa olla jotku 10-12 paria olemassa. Tällä hetkellä ongelmana on, että mun kameratarvikkeille ei oo tilaa. Siis meillä on yksi makkari tyhjänä kun lapsia muutti kotoa pois, mutta siellä on heidän kamojaan. Kai mä jossain vaiheessa voin tehdä siitä ittelleni tilan. Kun ei oo vielä tähän ikään mennessä ikinä ollut omaa huonetta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on iso talo, ja paljon tilaa. Periaatteessa ainakin kaksi tyhjää huonetta, joihin voi ihan kaikessa rauhassa kantaa tavaroita ja vielä varastot lisää. Mun on ihan kauhean hankalaa jättää mitään ottamatta jos joku kysyy että tarvikko. Ainahan JOSKUS voi tarvita!

      Tavara luo turvallisuutta.

      Ollaan tehty kanoille munintakoppi ylimääräisestä keittiön kaapista, kannan töistä kaikkea "melkein tarpeellista" mikä on menossa roskalavaan (ne pikkuvikaiset pyöräkelkat mua jäi kaivelemaan, muut ehti ensin...) jne.

      Meillä on koirillakin oma huone, joten kyllä sun nyt pitää saada tehdä siitä ylimääräisestä huoneesta sellainen.

      Positiivinen ongelma on jos kameratarvikkeita on niin paljon ettei niille löydy tilaa!

      Poista
  2. Mä tiiän mistä sä kirjoitat. Olen ollut tosi kiintynyt tavaroihin, joissa on muistoja. Nyt pari vuotta olen myynyt ja lahjoittanut paljon. Jotenkin tavaraa silti riittää. No toki lapslta jää koko ajan pieneksi vaatteita, joten se osittain selittää. Olen kokenut tosi helpottavana tavaran pois laittamisen. ihan kuin kuorma jotenkin kevenisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain luin idean, että tavarat joihin liittyy muistoja vois valokuvata. Ja säästää sitten ne kuvat, menis paljon pienempään tilaan.

      Ja mä kun vihaan siivoamista, niin siivoaminen on paljon helpompaa kun ei ole niin paljon tavaraa -lue sotkua!

      Poista
  3. Minulla on tuo sama edessä, liikaa tavaraa... tavaraa jota en tarvitse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea toivotan karsimiseen. Se on tavallaan ihanaa ja tavallaan kamalaa. :)

      Poista
  4. ♥tavaroista puheen ollen...tultiin just tyttären muuttotalkoista.. :) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Mä olin uutena vuotena muuttamassa siskoa ja sen miestä, ja siinä taivasteltiin kuinka ne tavarat mahtui kaksioon kun tuntui ettei ne mahdu edes sinne omakotitaloon! Puhumattakaan jos pitää muuttaa omakotitalosta kaksioon.

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)