lauantai 17. tammikuuta 2015

Kaalimaan kakarat





Oletteko tienneet että koirat pitävät kaalista? En minäkään.
Eilen katselin ikkunasta että pihalla on tekeillä jotain. Epäilin että ne kaivavat myyriä ja alkoi tulla huoli että siellä ruovitaan mun talvivalkosipulit kohta hangelle. 

Ehei, tämä kolmikko kaivoi lumenalle jääneitä lehtikaaleja suurella innolla! Koko illan odotin koska ensimmäinen alkaa oksentamaan, mutta onneksi niin ei käynyt. 
Mulla on lehtikaalia pakkasessa, pitäisköhän sitä alkaa syöttämään koirille herkkuna?!






Kaali on hyvin herrrrkullista!





Yllättävän hyvännäköistä lehtikaali tosiaan oli tuolla lumenalla, 
olis voinu melkein ittekkin pistellä poskeensa.

Kaalista tuli ilmeisesti hyvin virtaa, koska kaalinnauttimisen jälkeen siirryttiin urheilun pariin.
Vaikka mä näen miltein päivittäin juoksevia whippettejä, niin silti kun ne juoksee oikein kovaa niin se saa sydämen melkein nyrjähtämään. On se vaan kaunista.

Ja omassa pihassa siihen kyllä sisältyy myös pelko siitä että ne törmää esimerkiksi kasvihuoneeseen kun päästävät ihan urku auki. 
Ehkä siksi myös kotipihassa se vauhti tuntuu niin käsittämättömän kovalta. 

Vaikka Allikin juoksee lujaa sen vauhti ei ole samanlaista, kiihtyvyys 0-100 sekunnissa.




Senni kattoo, että nyt se on kokonaan seonnut...

On se vaan toi lumi sellasta joka saa koirakakaratkin villiintymään ihan kokonaan. 
Tässä Alli esittää kuinka lujaa pystykorva pystyy pyörimään paikallaan. 
Olis taas ollu videokuvan paikka...





Oon ennenkin valokuvista tajunnut asioita, ja nyt tossa ylläolevassa kuvassa ihmettelin että mitä noi havutikut on. Nepäs sattuukin olemaan serbiankuusen taimia! Pitää vissiin käydä nekin pelastamassa ennenkuin ne katkeaa lumesta! Katajista ja tuijista olenkin tajunnut lunta ravistella. 
Mika puhdisti eilen kasvihuoneen katon ettei se tipu sisään lumen painosta, muutama vuosi sitten naapureilla nimittäin kävi niin ja siitä sai itsekkin ihan hyvän muistutuksen. 

Musta tuntuu että meillä on satanut ihan joka päivä lunta!

Eilen ei edes käyty lenkillä kun lumisade vaihtui iltaa kohti vesisateeksi vaikka mä siirsin ja siirsin lenkkiä ja odotin iltaakohti parempaa säätä. Menin sitten kirjastoon ja muumioiduin kirjojen kanssa sohvalle loppuillaksi. Käydään sitten tänään, ainakaan nyt siellä ei sada vettä!

Mika on lähtenyt aamuyöllä Ekun kanssa Karvialle johonkin "koko pitäjän kettujahtiin", ja mun tekis mieli mennä johonkin retkelle. Jos ei muuta, niin edes paistamaan laavulle makkaraa. 
Miksei sinne nyt yksinkin voisi mennä, jotenkin vaan se makkaranpaisto on sellainen sosiaalinen tapahtuma. (anna sinappi- no en anna. -anna ny )
Meidän metsästysseuralla on oma laavu, ja se laavu on kyllä sellaisessa paikassa että kun sinne menee niin harvoin siellä joutuu yksin olemaan, ainakaan viikonloppuna!

Hauskaa lauantaina kaikille, makkaran paistolla ja vesisateella tai ilman!


22 kommenttia:

  1. Onpa kauniita koiria ja ihania kuvia! Kaalista en ole tiennyt, mutta tuttavan leikattu uros corgi rouskuttaa jäävuorisalaattia. On polonen dietillä ja pullistuu vaan. Ruokahalua on vaikka muille jakaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä joku kuva onnistuu, usein ei...

      Meillä koirat tykkää kovasti porkkanoista ja kurkusta. Ne on ehdollistunut porkkanan kuorimisääneen niin, että odottavat kaikki keittiön portin takana että saadaanko maistiaisia.

      Poista
  2. Onpa mahtavan näköistä =) Meillä koirat tykkää kans keräkaalista. Tytöt vahtii silmät tarkkana kun teen kaalilaatikkoa, et sattuisko ripiseen =) Tosin ne nyt on aina mulla apuna keittiössä. Voihan se olla et tiskatessakin tipahtaa jotain sattumia =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanko totta, mun pitää varmaan alkaa kokeilemaan söiskö ne kaalia muutenkin kuin lumen alta!
      Paavo syö ihan kaikkea mikä ei edestä pakene, ainakin jos se onnistuu niitä varastamaan pöydältä. Kesällä se veti muovipussillisen tomaatteja, ja arvatkaa mikä sotku tuli kun tomaattia puraisee ja siemenet lentää kaaressa pitkin lattioita..

      *huah*

      Poista
  3. Hienot kuvat lehtikaalia syövistä koirista, ja nuo vauhtikuvathan ovat tietysti upeita myös! Tiesin, että lehtikaali on hyvää, mutta en että se on NOIN hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valokuvausurani huipulla, koirat syö kaalia. :) Lehtikaali on hyvää, ehkä parasta keitossa.

      Poista
  4. On sinulla hassut ystävät :) ei vaan, meillä koira söi nurmikon leikkuu p*skat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi sehän vasta herkkua onkin! Käynyt ruoho, miten ihanaa! Olisko kaalissa hiukan samaa aromia?

      Poista
  5. Voi kun meidän koirakin kaivelisi kasveja lumen alta, tänään se rouskutteli jotain, jonka vaan toivon olleen multapaakku eikä jotain ihan muuta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tuttua se p*skan kierrättäminenkin on. Koirat on just niin ihania elämiä. *oksennus*

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos. Välillä on hankalaa valita kuvista ne joissa se tilanne näkyisi kaikista selkeämmin. Yleensä kuvat on kuitenkin niin vaisuja siihen todellisuuteen verrattuna.

      Poista
  7. Meillä kelpasi syksyllä pakkasen puremat jääsalaatit erinomaisesti. Niitä oli jäänyt noin 5 kesän jäljiltä. Koiralla oli oikein taktiikka: irrotti uloimpia lehtiä ja haukkasi sisuksen tyveä myöten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, se oli oikea kulinaristi! Mä en taida uskoa että meidän hulinajengistä kukaan pytyisi noin vaativaan suoritukseen.

      Poista
  8. Hyviä kuvia! :) Meillä Otto rouskuttaa mielellään keräkaalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jo toinen kaalikoira, kyllä munkin on nyt pakko kokeilla syökö nämä kaalia ihan tarjottuna vai pitääkö se saada itse "löytää".

      Poista
  9. Ihania kaivamiskuvia! Ollaan niin keskittyneitä, että! Ja rallikuvat kanssa, ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vipukoiden kuvaaminen on aika hankalaa kun ne tosiaan juoksee niin kovaa. Otan yleensä 200 kuvaa joista heti saa poistaa 150, jäljellejääneistä ehkä kolme on hyviä ja loput on jotain sinnepäin...

      Mutta koska parempia ei ole, niin hyvä että nämäkin kelpaa! Mielestäni kuvissa kuitenkin tilanne on tärkeämpi kuin täydellinen toteutus. Pakko sanoa niin. :)

      Poista
  10. Ensimmäistä kertaa tänne löysin ja hetken selailtuani tiesin, että lukijaksi tulen :) Kiva blogi sinulla, hyvä tunnelma täällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta hienoa että löysit! Pitääkin tulla vastavierailulle.

      Poista
  11. Minun vanhempi whippet vinkuu parsan perään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi mun koirat ei ole sitä vielä hokanneet, kun parsaa kasvaa kokonaista kaksi pientä taimea!

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)