Sadepäivää

Mulla oli tarkoituksena pitää pyjamapäivä. Olla vaan sohvalla ja syödä suklaata (tosin suklaata ei ollut) koko päivä. Ulkona oli sellainen ihastuttava syksyinen kaatosade, hirvijahdistakin oli vapaapäivä. 

Pääsin hyvin alkuun, senverran kävin ulkona että vein sioille ruokaa ja kauhian kylmä siellä oli. Sanoin koirillekkin, ettei enää mennä ollenkaan ulos. Ne nyökyttelivät sohvalta.

Sitten Mika ryntää kotiin, hirvihaukku päällä yhdellä meidän porukan jäsenen hirvikoiralla. Että jos haluan lähteä mukaan, niin minuutti on aikaa. Mietin 49sekuntia, vedin jahtikamat yökkäreiden päälle ja lähdettiin seisomaan passiin. Vesi valui pitkin naamaa ja taas tuli mieleen että pitäisköhän sittenkin hankkia niitä piilareita kun silmälaseista ei oikein meinannut läpi nähdä.

Koiran omistaja lähti hiippailemaan haukulle, mutta siellä seisoikin yksinäinen sarvipää jota ei saa ampua. Meidän pitää saada 2 vasaa ennenkuin aikuisia voi ampua, joten sitten vaan todettiin että antaa koiran haukkua harjoituksen vuoksi.

No nyt kun olin jo lähtenyt ulos, niin samapa kai se sitten oli. Lähdin Allin kanssa katsomaan fasaaneja. Vettä satoi kaatamalla, ja sopivasti kastelin kengätkin kun se ojanylitys ei mennytkään ihan niin sulavasti kuin kuvittelin. Fasaaneja pöllähteli jokapuolelta, mutta yhtään Alli ei saanut haukkuun. Vettä satoi kokoajan.

Ja koska kengät, hanskat, pipo ja hiukan takkikin oli märkiä, en viitsinyt enää riisua niitä vaan samalla rykäisyllä vein Sennin, Vilman ja Irjan juoksemaan pellolle. Ne lähinnä söi ruohoa.

Ja viihdytin itseäni ottamalla kuvia eilisistä risutöistä ja ojentelin kameraa sinnetänne. 

Vesisade taukosikin välillä.

Kotona oli uunikalaa ja perunoita armas aviomieheni valmistanut. 

Sitten seuraavan kerran sadepäivänä mä en lähde ulos.