sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Meillä on myös etupiha!

Enpä pahemmin ota kuvia etupihasta. Se vaan on. 
Siihen jätetään auto, viedään roskia, raahataan koiranruokasäkkejä, säilytetään ihan liikaa kaikenlaista tavaraa ja kaikenlisäksi se on se paikka joka meiltä näkyy ihan suoraan tielle. 
Sellanen paikka johon voisi oikeasti vähän panostaa, mutta entäs jos ei vaan ehdi? 
Eikä huvita ainakaan. 
Mutta ihan kivaltahan tuo penkki näyttää joka me kyhättiin keväällä kasaan. 
Ekologisesti ratapölkyistä.

Kosmoskukat on kyllä maailman kiitollisimpia kesäkukkia! Eipä oo pahemmin kasteltu, eikä varsinkaan lannoitettu, ja kattokaa ny miten ne aina vaan kukkii! Niiden paikalle olis mulla tuolla säkissä pari pionia, mutta miten raaskii repiä pois kukkia jotka on täydessä ruumiin ja sielun voimissa?!


Kuvassa on koristebataatti, kolme eriväristä keijunkukkaa Multasormesta, valk. kukkainen hanhikki samasta paikasta joka on juuri istutettu ja siksi noin pieni, sekä sinisilmiö mikä näyttää lähinnä heinätupsulta. Se on vähän sellainen  turhake, mutta antaa nyt olla tuossa. 
Ja heinätupsuilta näyttävät kasvithan on aina kivoja.

Ja siiten kauraa. Tein saman mokan minkä alkukesälläkin, nimittäin loppukesällä kun tyhjensin kanalasta kuivikkeita lättäsin ne kukkapenkkeihin ajatukselle "hyvää katetta". Eipä tullut mieleen, että pehujen seassa on kauraa, ja nyt jälleen joka paikassa itää kauraa! Onneksi siat tykkää sitä syödä, jos vaan joku jaksaa sitä nyppiä. Ennen kuvien ottamista koitin repiä enimpiä pois, mutta näköjään sitä silti on. Sekä pystyssä että maassa makaamassa.


Helmipihlajan syysasua.


Köynnöshortenssia on vihdoin alkanut kasvamaan! 
Paikka on kyllä niin kuiva, että ihme että se ylipäänsä kasvaa. 



Mä niin tykkään tästä! 
Paljon kaikkia värejä, ihan kauheesti kaikkia lajeja ja hirveä sekasotku. 
Juuri siltä puutarhan pitääkin näyttää!

Suikeroalpin lajike ´Aurea´on ihanan keltainen, ja mulla myös talvehtinut ihan hyvin. 
Se ei myöskään leviä ihan niin tolkuttomasti kuin vihreä sisarensa. 
Orvokit kukkii koko kesän jos niitä joskus vähän nyppii. 
Pikkusen kyllä epäilyttää että olisinko muistanut nyppiä, mutta ainakin ne kukkii!

Sitten seuraava paikka etupihaa, autotallin pääty. Se on perustettu juuri niinkuin puutarhuri oppikirjoissa perustaa kukkapenkkiä. Ajoin viimesyksynä nurmikon jyrsijällä, haravoin tuppaat pois ja istutin kaikkea ylimääräistä ajatuksella Herran haltuun. 
Olen yllättävän vähän joutunut sitä kitkemään siihennähden mitä ajattelin. 
Eihän se nyt mikään A1 hoitoluokan alue ole, mutta haittaako se? 
Eihän se ole kuin se mikä näkyy kaikkialle!

Alue on ehkä jotain 20m pitkä, ja senkin takia haluan siihen sellaisen itse itsestään huolehtivan istutuksen. 
Meidän pensasaita meni ennen tuossa missä nyt on tuo pyörätie.

Ja siinähän sitten olisi tuollainen ihana betonikaukalo, johon on pitänyt koko kesän laittaa multaa ja istuttaa jotain. Eipä ole syystä laiskuus laitettu mitään. 


Samaa toisesta suunnasta. 
Tuossa näkyy yksi puutarhani aarteista. Itse 10cm juurivesasta kasvatettu orapihlaja joka pikkuhiljaa alkaa muuttua puumaiseksi. Repäisin sen keväällä pois tuolta entiseltä kasvupaikaltaan ja pelkäsin että se kuolee kun kesä oli niin kuuma, mutta oikein hyvin se on näköjään viihtynyt tässä. 
Tämä on eteläseinusta, ja varsin kuuma. Siis oikein omiltainen kasvupaikka orapihlajalle.


Lajien määrä on ainakin vielä melko hulppea, mutta jatkossa varmaan tulee supistumaan kun toiset alkavat pärjätä ja toiset kuolla pois. 
Tässä päässä on mm. syysasteria, kultapiiskua, erilaisia päivänliljoja, ilma-pilli- ja ruohosipulia, valk. syysleimua ja nyt lisäsin sinne valkoisen näsiän ja valkoisen hanhikin. 
Vaaleat kukat tulee hienosti esiin tuota punaista seinää vasten.



Toisessa päässä on enemmän havuja, kaikkia mitä Multasormen alennuskorissa on ollut! :) 
Lähinnä tuivioita, vuori- ja kääpiövuorimäntyjä, muutama hopeakuusi ja taitaa siellä olla makedonianmäntykin. Eihän ne isot tuossa suuriksi voi kasvaa, mutta ainakin on sitten havukranssimateriaalia kun ne pitää kaataa!

Hopeanväriset on villanukkajäkkärää ja nukkapähkämöä. 
Rännin kohtaan on taktisesti sijoitettu siperiankurjenmiekkaa muutamia erilaisia sekä keltakurjenmiekkaa. 
Se on yksi parhaiten sopeutuva kasvi, menee meillä myös kaikista kuivimmassa ja kuumimmassa paikassa vaikka luonnossa kasvaa lähinnä vesirajassa.

Lisäksi siellä on tulikellukkaa, päivänliljoja, hämyvuokkoa, seppelvarpua, ja ihan tienreunassa erilaisia maksaruohoja ja hopeahärkkiä.
Maa on tässä ihan kamalaa, hiekkaa, soraa ja kiviä. Maanparannusta olen tehnyt käyttämättä katteena lehtiä ja hevosenlantaa. Ja ihan kaikkea muutakin mitä on sattunut olemaan.
Rannetta särkee jo kun mietin tätä istuttamista, 
pienenkin kuopan kun kaivaa niin aina tärähtää lapio kiveen. 



Ja kun ajaa tieltä pihaan niin edessä on tämä kaunis näkymä...
Onneksi kurpitsa on edes kasvanut ja peittänyt taakseen suurimman osan tuota ryteikköä... 
Joskus mä vielä panostan tähänkin. Sitten kun mulla ei ole mitään muuta tekemistä.


Lupaan että seuraavat postaukset on sioista ja kanoista, ne nyt varmaan kiinnostaa enemmän kuin nämä puutarhajorinat!

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)