sunnuntai 17. elokuuta 2014

Lepaan puutarhamessut

Noniin, nyt on vissiin toipunut Lepaan matkasta senverran, että voi kerrata saldon. Tosin harmillisesti siellä ei enää jokaisella näytteilleasettajalla ole tarjolla kuoharia kuten takavuosina, mutta onnistuttiin silti saamaan sitä tiskin alta muutamasta paikasta, kiitos vaan! :) 
Ja ainahan ne karkit, tomaatit ja kahvikin piristää ei siinä mitään, eikä tarvi arpoa kuka ajaa kotiin.

Puutarha-ala on selvästi koneala. Pakkohan sen on olla, kun pienellä porukalla hoidetaan isoja alueita. En haikaile menneeseen, suo, kuokka ja istutuslapio (sekä Jussi, Kaija ja kymmenen kesätyöntekijää) on nyt vaan taakse jäänyttä elämää. 
Samalla ala ei ole enää sellainen perinteinen "puutarhuriksi ei tarvi kuin ruveta"-ala. 

Sanon vaan, että monella menee sormet kyynerpäätämyöden suuhun kun pitää alkaa selvittämään nykyaikaista kasvihuonetekniikkaa tai hypätä isojen suurteholeikkureiden rattiin joissa on vipua ja vipstaakia niin että heikompaa hirvittää. 
Kai meille jotka tohtii ja haluaa on töitä tulevaisuudessakin, mutta perinteiseen kesätöihin kaupungin ruusupensaita kitkemään ei enää pääse/joudu koko ikäluokka. 


Siitä sitten vaan valitsemaan sopivaa! 
Jos hankkis tollasen golf-kärryn ei ainakaan tarvis niin kauheesti kävellä...



Todellisuudessa näyttelyn kiinnostavin kone oli ruohonleikkurin kokoluokkaa oleva kanttauskone. Meillä on töissä sellainen, mutta niin iso ja painava ettei sitä oikein naistenvoimilla käytetä, tuollaista pikkumasiinaa jaksaisi vähän heikompikin yksilö hallita. 

Jos joku ei tiedä mitä kanttaaminen tarkoittaa, niin siinä pensaan, puun, kukkapenkin yms. ympärille tehdään nurmikkoon ura ettei nurmikko hiivi sinne pensaan sekaan.  
Toiselle puolelle jää siis nurtsi ja toiselle puolelle multa jonka päälle laitetaan katetta. 
Työvaihe toistetaan vuoden parin välein, ja se on käsipelillä maailman turhauttavin ja hitain työ! 
Ja jos sitä ei tee, niin sen kyllä näkee aika nopeasti...

Sitten messuilla on kukkia. 
Kaikki uudet ja vanhat ja hyvät ja huonot lajikeet tarjolla. Vaikka mä yleisesti ottaen olen uudistuksen kannattaja, niin kesäkukkien suhteen suosin vanhoja hyviä lajikkeita. Nimittäin muutaman kerran on haksahdettu ottamaan kaupungille uusia lajikkeita, ja sitten itketty ja kiristelty hermoja kun ne ei oikein meinaa kestää Suomen kesää.




 Daalioista nämä tummalehtiset kyllä vähän puhuttelee... 
Niitä oli erivärisillä kukilla, oli keltaista, lilaa ja muita variaatioita. 
Ainoa on, että kun tulee ensimmäiset hallat niin daaliat varret läsähtää maahan
 eikä enää nouse ylös...Haittaakse?




Nämä kaks olis toiminu yhdessä, vai onko tumma ja vaalea yhdistelmä jo ihan last season?! 
No onneksi me asutaan täällä periferiassa jossa kaikki saakin tulla katukuvaan vähän liian myöhään...



Mun omat suosikit on tietysti nämä heinät ja "lehtivärit". Mä en vaan voi sille mitään, että ne puhuttelee vuodesta toiseen. 
Harmikseni tässä vaiheessa kierrosta alkoi sataa kaatamalla, ja en voinut millään jäädä kuvaamaan lajikkeita tarkemmin. 
Tästä tulikin mieleen, että Multasormessa olis nyt halvalla heucherat syysistutuksiin. Ne saa vaihtelevasti talvehtimaan jos ne muistaa peittää talveksi. 



Ja olihan messuilla eläimiäkin! Nämä taitaisi olla sopivan helppohoitoisia moneen kotiin.



Tämäkin heppu oli lähtenyt kaaliensa kanssa messuille...

...mutta mitä ihmettä nämä kaverit puuhailivat tuolla salaattien ääressä?! 



Lepaalla on komeita vanhoja rakennuksia ja hieno tunnelma. 
Ja tietysti olen kateellinen niistä kasveista jotka ei edes meinaa oikein meillä menestyä ja tuolla rehottavat. Kirsikoitakin piti varastaa puista, vaikka niitä olisi varmaan saanut jostain ostettuakin.

  Miksei niitä nykyajan tuulimyllyistä voisi tehdä jotain tämän näköistä?!

Piippuköynnös verhoaa seinää.


Riippapihlaja ei ole ollenkaan niin hieno kuin sateenvarjojalava. Se näkyy kuvassa aivan vasemmassa reunassa talon takana. Seisottiin porukalla puun alla ja todettiin yhteen ääneen, että on se niiiiiiiin väärin ettei ne oikein meillä tahdo menestyä kunnolla täällä IV-vyöhykkeellä.


Kartiotammi on nätti kujannepuu siellä missä se menestyy.


Sinipallo-ohdake kasvaa rinteessä. 
Ja joka vuosi mun pitää ottaa siitä kuvia.


...Ja nämä sinisarjat! Aivan mahtavia.

Ja lopuksi se syy miksi tuonne messuille pitää aina mennä. Forestum myy siellä erilaisia puuvartisia taimia. Olen ostanut vuosien saatossa kaikennäköistä, osa menestyy osa ei. 
Mutta yrittää pitää! 

Ostin tälläkertaa alaskanvaahteran ( Acer glabrum var. douglasii) ja virginianpihdan( Abies fraserii). 
Ne on pieniä tikkuja joten en viitsi edes ottaa niistä kuvia, otetaan sitten kun ne on hiukan suurempia!
Siis jos ne joskus on...

Kotimatka hiukan venähti kun käytiin Hämeenlinnassa kirpparilla, ja Tampereen Ikeassa kierrettiin pitkän kaavan mukaan niin kauan, että kauppakin meni kiinni. 
Jäihän siltä kaikenlaista käteen, mm. El Naturalistan kengät 9€, pieni ja sievä ryijy joka oli kallis mutta just sellanen jonka olisin itte tehny. Nyt ei tarvi sitten tehdä. 
Ja Ikeasta 3 lamppua, lakanoita, kangasta, kippoja ja kuppeja ja saippuan tekoon silikonivuokia. Ja aika paljon muuta joita en edes muista...
Kotona oltiin puolenyön jälkeen...

1 kommentti:

  1. Onpas kiva, että pääsin tällaiselle virtuaalivierailulle Lepaalle :) Sinne piti mennä IRL mutta maakellarin rakennusprojekti vei ajan..

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)