maanantai 21. heinäkuuta 2014

Uimareita ja vesiheinää



Koska oli niin kuuma eikä jaksanut lähteä lenkille niin ajateltiin käydä testaamassa yhtä hiukan kauempana olevaa vesimonttua uimatarkoituksessa. Täällä meilläpäin jos jossain on joku vesinotkelma niin siellä ihan varmasti on jo joku uittamassa koiraa. Ja en kauhean mielelläni päästä koiria vapaaksi vieraiden koirien kanssa.

No sitten kun päästiin perille, niin kappas sielläkin oli jo joku koiriensa kanssa. Tosin ne ei uinut, en oikein tiedä mitä ne puuhasi...me jätettiin sitten omat koirat autoon ja mentiin itse vähän kauemmas odottamaan että tulisko pian meidän vuoro päästää koiria uimaan. 

Tämä Täti Koiranomistaja siinä kaikessa rauhassa yritti kuvata koiriaan, mutta se ei nyt sitten kuulemma onnistunut kun koirat ei enää pystynyt keskittymään kun meidän koirat siellä autossa oli. 
No kauheen pahoillamme nyt sitten ollaan, ei vaan yleensä itsellä tule mieleen huvikseen viivyttää muita jos omat koirat on jo uinut aikoja sitten. Mutta meitähän on niin monenlaisia.
  
Eikä olis kannattanut olla niin nyrpeä, olis tullu meidän kanssa naku-uinnille! Olishan sitten ollu kotona kerrottavaa että se mettäpölhö ui maastolätsä päässä (paarma ei pure päähän!)


Mun vipukat on ollu aika nihkeitä uimaan vaikka ne tykkää vesirajassa molskia. Vilma innostui pari viikkoa sitten uimisesta kun oltiin uimassa kaverin koiran kanssa joka oikein tosiaan ui eikä vaan räpiköinyt rannalla. Se on nyt mm. uinut lenkilläkin ojissa.

Ronjahan ui, mutta kun se on niin vanha niin en ole enää ottanut sitä vesileikkeihin muiden kanssa ettei se vetäisi itseään niin piippuun. Eilen kuitenkin ajattelin antaa sillekkin vähän "kesää". Sitten kun sen takapää alkoi horjua olikin kiire kantaa se autoon...mutta hauskaa sillä oli! 

Allia taas ei uskalla päästää kokonaan irti joten sillä oli jäljestysliina valjaissa kiinni. Hiukan se ehkä haittaa sen uimista, mutta pääsi sekin nyt mukaan kun aina niin innokkaasti on tulossa! Ja nyt sitten keskittyi paimentamaan rannalla muita, ja ah sitä ihanaa älämölöä joka pystykorvasta lähtee kun se oiken tosissaan alkaa haukkua!

Irjakin innostui uimaan, se on huvittava kun tyyli on hiukan hakusessa mutta mitäs pienistä...











Nam, vesiheinää! sanoo sika.


Sanoinko jo, että olen melko kyllästynyt vesiheinään! Se on meillä oikein ikuinen vitsaus, en tiedä kuinka nopeasti se kasvaa, mutta nopeasti. Tuntuu että jos sitä on illalla repinyt, niin aamuun mennessä on jo 10cm kasvusto! Ja koska se kasvaa nurmikossa ja ihan kaikkialla, niin sen hävittäminen on ihan mahdotonta. Kait sitä myrkyttää voisi, mutta sentään ihan niin radikaali en sentään ole. 

Onneksi kanat ja siat syö sitä (ja minä vähän). Että voisin periaatteessa ruokkia ne pelkällä vesiheinällä, mutta en taida ehtiä nyhtämään sitä niin suuria määriä että siat olisivat tyytyväisiä. Tavaraa kyllä olisi! 
Periaatteessa se on kiltti rikkaruoho, eikä estä kasvien kasvua kuten juolavehnä tai vuohenputki, mutta kyllä siitäkin haittaa on! Se pitää maanpinnan jatkuvasti kosteana, sehän on hyvä jos on kuivaa, mutta jos ei ole niin vesiheinä kasvaa nopeammin kuin mikään muu. 
Ja esimerkiksi olen huomannut että esikot ei tykkää jos niiden päällä vihreää verkkoa. Rönsyakankaalien seasta vesiheinän kitkeminen on hankalaa, kun samalla tulee vahingossa repineeksi ruusukkeita irti. Haittaa noiden hiukan harvinaisempien ja vähälukuisempien kanssa.

Lisäksi se saa kaiken näyttämään kamalan epäsiistiltä. Yleensä mä en ole kauhean tarkka penkkien ulkonäöstä, mutta sellainen epämääräinen töhry joka ei lopu ollenkaan on typerää. 
Ja saa aikaan pakonomaisen kitkentätarpeen. 
Elämässä menee varmaan aika hyvin kun tälläinen asia niin rassaa. 

Mutta meidän kukkopojat on aikalailla kasvanut! Tumma poju on alkanut opettelemaan kiekumista. Ihmettelin aamulla mitä älämölöä se pitää, mutta herttintähären sillähän on sellainen äänenmurroshenkinen aloittelijan kieuntaääni! 

 Ihastuttava rikkaruohopeti

Toinen pikkukukko, nämä on niitä maaliskuun lapsia!


Pää piilossa



Kanojen joogahetki


4 kommenttia:

  1. Jos vesiheinä on namia niin kyllä juolavehnä ja vuohenputkikin ovat oikeita aarteita! Kysy vaikka possuilta!

    Kamalan nätti on tuo sinun tumma kukkopoikasi! Eikä toinenkaan ruma ole. Mitäs sorttia nämä nyt olivatkaan?

    VastaaPoista
  2. Kyllä ne tuntuu aikalailla kaikkea syövän, meillä vaan ei kasva vuohenputkea eikä oikeastaan edes kauhean paljoa juoavehnää. Uskon että sika söisi niitäkin.

    Kanat on Maatiaiskanoja, Ilmajoen kantaa. Tykkään ittekkin tummasta kukosta, sitä ei kyllä raaski pataan laittaa. Ruskea pikkukukko koitti tänään polkea kanaa, ja Sirkkeli kyllä tuli heti väliin ja palautti nuoren kollipojan ruotuun.

    VastaaPoista
  3. Hauskoja kuvia! Että mä tykkään kanoista, juurikin noista värikkäistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin! Mitä enemmän väriä niin sitä parempi! :) Vaikka mustat onkin mun silmiin kaikista kauneimpia. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)