Sunnuntaina siivosin.

Mä olen ihan valaistunut. 

Nimittäin oon tajunnut jotain ihmeellisiä asioita elämässäni. Esimerkiksi sen, että viikonloppu tuntuu ihan sikapaljon pidemmältä kun ei tumppaa kalenteria niin täyteen että pitää juosta tukka putkella paikasta toiseen kokoajan. Mä olen yleisesti aika hyvä keksimään itselleni viihdykkeitä, pelkään kai että elämästä jää joku pala näkemättä jos ei ole kaikkialla. Kokoajan.

 Mutta siinä on sitten sekin puoli, ettei ehdi oikein tehdä mitään ex tempore-juttuja, kun pitää mennä niihin kaikkiin etukäteen sovittuihin.

 No nyt oon kaks viikonloppua peräkkäin ollut tekemättä oikein mitään, en ole sopinut mitään enkä mennyt mihinkään vaikka tarkoitus oli lähteä Kauhajoelle mätsäriin. En menny, koska Sennin rokotus on menny vanhaksi. Hupsista.

Mutta me ollaan käyty miehen kanssa pyöräilemässä. Käytiin jätskillä. Kuulostaa mukavalta, tosin vastatuuleen 10km per suunta ei nyt ollut niin kauhean hauskaa. Mutta tulipa käytyä, ainakin kerran tänä kesänä! 

Irrotettiin terassista yks kaide joka on pitänyt irrottaa jo vuosia, siivottiin, oon askarrellu kaikenlaista risuista, raivasin romuhuonetta ja mikä parasta laitoin faceen epätoivoisen toiveen että jos joku vois hakea yhden ylimääräisen kaapin niin olisin kauhean tyytyväinen. Ja se lähti jo tänään, ja tuli taas vähän tilaa. Ehkä tuolla kämpässä joskus mahtuu joka kääntymään. 

Käytiin Ekun, Paksun, Allin ja Paavon kanssa koirapuistossa, oon käyny metsälenkillä, oon kaivellu pihaa, oon käyny töissä kastelemassa taimia ja oon käyny vielä kylässäkin viikonlopun aikana 4 eri paikassa! 

Maanantai, tule ja pelasta mut kun tuntuu ettei viikonloppu lopu ollenkaan! 

Ihan komia se oli, mutta täysin ylimääräinen. Ja sain vaihtarina kahvia, viiniä, karkkia, korun ja pääsiäismunia! Nam nam, huomattavasti hyödyllisempää mussuttaa karkkia kuin hermostua siihen että tavaraa on niin ettei sekaan sovi.

Tämä on mun työtä. Työtä! Miten naurettavaa! Mä tekisin näiden hoitotoimenpiteitä ilmaiseksikin, oon aivan onnesta solmussa kun parin päivän poissaolon jälkeen kaikki on kasvaneet aivan kauheasti. Kylväminen on kivaa, kouliminen on kivaa, ruukuttaminen on kivaa, jopa kastelu on kivaa. 

En ole sillai perinteisellä tavalla kesäkukkaihmisiä, mutta niiden kasvattelu tälläi pienimuotoisesti on ihan kauheen hauskaa.

Jos kotiin tuon kesäkukkia, en todellakaan laita niitä mihinkään ihaniin pieniin ruukkuihin. Mun hoidossa ei tulla näkemään mitään vuosisadan ihanimpia ja isoimpia petunia-amppeleita. 

Mä en vaan jaksa niitä kastella joka päivä, ja sitten ne ensin kituu, ja lopulta komposti saa niistä ruokaa. Maassa saa kasvaa mikä kasvaa, nypin jos joskun ohikulkiessa muistan. 

Sensijaan töissä jopa se kesäkukkien nyppiminen on ihan mukavaa, siellä siitä saa sentään edes rahaa!

Helppohoitoisia kanoja, suosittelen lämpimästi!