maanantai 31. maaliskuuta 2014

Kiitos kaikesta Ynne!

Tiger´s Chaos Special Emotion "Ynne" 
s. 13.12.2002 k. 31.3.2014




Hän tanssi kanssa enkeleiden

Palat pienet nuo, edessäni nään
Joita paikoilleen en saanut milloinkaan
Sen jo tiedän miten synnytään ja miten täältä lähdetään
Vaan tärkeintä en tiedä kuitenkaan

Kun suljen silmät niin hän on täällä taas
Ja taas voin nähdä jokaisen askeleen
Voin nähdä, voin elää ja voin unohtaa
Voin tuntea sen kaiken uudelleen

Kun hän vain tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kun tulenliekki vaan
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi nähdä kauniimpaa

Suuret kellot asemien hiljaisten
Niitä ihminen ei osaa pysäyttää
Ja viimeiset tilit kun maksetaan
Mistä tietää kuinka paljon käteen jää

Kun hän vain tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kun tulenliekki vaan
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi nähdä kauniimpaa

Kun suljen silmät niin hän on täällä taas
Ja taas voin nähdä jokaisen askeleen
Voin nähdä, voin elää ja voin unohtaa
Voin tuntea sen kaiken uudelleen

Kun hän vain tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kuin tulenliekki vaan
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi nähdä kauniimpaa

Tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kuin tulenliekki vaan
Tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi häntä unohtaa

-Yö, Hän tanssi kanssa enkeleiden-

*******

Mun ikioma Kellokosken Prinsessa. 
Suuren suuri persoona. 
Joskus vain suurinta rakkautta on päästää menemään.

Monen muun mielestä Ynne varmaan olisi ollut vielä ihan hyvässä kunnossa. Se söi, joi ja juoksi. 

Mutta se myös oli kipeä. Se harhaili tietämättä missä se on, se pelkäsi. Se "itki" öisin kun sitä pelotti, ja se rauhoittui vasta kun sitä tuuditti uneen kuin pikkuvauvaa ja kuinka onnessaan se oli kun sen otti viereen nukkumaan peiton alle.

Mä en kestä joka päivä miettiä onko se tänään niin kipeä että se pitää lopettaa. Paremmaksi se ei tule, ja huonommaksi menemistä en enää halunnut odottaa. Ei ollut tarvetta nähdä kaiken elämän sammumista silmistä.

Kiitos Ynne kaikista hetkistä joita saimme yhdessä elää. 
Paljon muistoja. 

Vielä niiden muistelu tekee liian kipeää.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)