Voihan sikarekisteri!

Voiko tämä oikeesti olla näin vaikeaa?! Eilen soitin ihmiselle jonka kanssa pitäisi tehdä tämä rekisteröityminen sikatilaksi. Hän ei ollut eilenkään töissä, eikä tänäänkään. Ja lähtee kotiin ennenkuin minä ehdin töistä paikanpäälle joten mun on nyt sitten otettava joko palkatonta tai tehtävä itse paperit ja lähetettävä ne.

Sain hyvät ohjeistukset papereiden tekoon "katto sieltä Eviran sivuilta ne". Olen selannut Eviran sivuja edestakaisin, ja vihdoin onnistuin löytämään sen oikean kaavakkeen! 

Kaavake löytyy täältä jos joku haluaa myös ostaa sikoja!

Sitten se tosiaan pitäisi myös osata täyttää! Hmmm...kuulunko emakkorenkaaseen? Olenko sen sateliittisikala vai ydinsikala? Nimeni sunmuut osaan kaiketi vielä kirjoittaa...

Tämä oli siis vain se, että olen rekisteröinyt itseni sikatilalliseksi. Sitten pitää rekisteröidä tämä meidän plassi sikatilaksi.

Suoraa linkkiä siihen ei saanut, mutta löytyy tuolta muiden kaavakkeiden joukosta. *Klik*

Laskin, että pystyisin rekisteröimään meidän farmille 32 erilaista eläinten pitopaikkaa. 

Ja niistä vielä erikseen lihantuotanto-jalostus, maidontuotanto jne.

 Esimerkiksi voisin alkaa tarhailla vaikka hirviä, mufloneita, strutseja,emuja ja nanduja (mitä ne on, ehkä se selviää kun ensimmäinen nandukuorma saapuu!), aasit ja muulit kuulostais kivalta, samoin vesipuhvelit ja biisonit...

Pitäisköhän ihan huvikseen vaan tehdä tilatunnuksia, olishan se komiaa kun olis kanatilan ja sikatilan lisäksi kanitila, kauristila, alpakoita lihatuotantoon, vesipuhveleita maidontuotantoon, muuleja jalostukseen ja ties mitä muuta.

Sitten kun se sika on täällä, niin pitää säännöllisesti, olikohan se parin kk välein tehdä ilmoitus, että onko se sika vielä täällä! Jos eläinmäärä muuttuu, aina pitää ilmoittaa, ja vaikka ei muuttuisikaan, niin silti pitää ilmoittaa. Myös nolla sikaa pitäisi ilmoittaa, töissä vaan kysyin kun ilmoitin että ne kaksi oli teurastettu ja 0 jäi...Meillä on sielläkin kanatila, lammastila ja sikatila. 

Nämäkin vois tehdä noilla kaavakkeilla, mutta helpompaa oli soittaa ja kertoa puhelimessa. Sain muuten Evirasta aina tosi hyvää ja ystävällistä palvelua. Vaikkakin puhelu meni joka kerta lammas-ja vuohirekisteriin, en tiedä eikö siellä edes ollut sioille omaa rekisteri-ihmistä.

Ennen ostettiin sika ja tuotiin se kotiin, nyt ensin pitää saada pitopaikkatunnus, että ylipäänsä saa ostettua sikaa mistään, kun kukaan sikafarmari ei voi myydä porsaita ilman että ostajalla on tunnus, kun hekin joutuvat tekemään jatkuvasti ilmoituksia mihin sian ovat ylipäänsä menneet! 

On se vaan niin vaikeeta! Ajatella kuinka ihmiset ovat ennen pysyneet edes hengissä kun eivät ole voineet täytellä erilaisia kaavakkeita! Tottakai tajuan että jos tulee joku katastrofaalinen eläintauti on helpompaa selvittää missä niitä elukoita on kun ne on jotenkin kirjoissa ja kansissa, mutta silti. 

Riittäiskö vaikka että Ilkka-lehteen laitettais ilmoitus, että kaikki joilla kana yskii niin ilmoittautukaa tai laittakaa se monttuun ilman tälläistä kauheaa härdelliä!

Servettejä servettejä

Kun olin Siskolla yötä mulla oli ainoastaan kaksi toivetta. Että askarreltais, ja tehtäis jotain erikoisempaa ruokaa mitä ei yleensä tehdä. No ei sitten oikeen saatu aikaiseksi mitään erikoisempaa ruokaa, mutta askarreltiin senkin edestä! 

Serveteillä päällystys on ehkä maailmasta yksinkertaisin tekniikka, mutta varsinkin epäsäännöllisen muotoisten kappaleiden päällystys on aika haastavaa. Huomasin vaan kun tuota munakennoa päällystin...

Oon aikasemmin käyttänyt valmista servetti-lakkaa, mutta Sisko vaan kaatoi yhteen vettä ja liimaa ja hyvin sekin toimi. Suurinpiirtein suhteessa 1/3 liimaa ja vettä. Sitten vaan otetaan servetistä 1 tai kaks kerrosta pois, ja varovasti siveltimellä "töpötetään" servetti kiinni päällystettävään purkkiin tms.

Jos servetti hajoaa, voi päälle laittaa paikan. Mitä hankalampi esine sen enemmän joutuu tekemään paikkoja.

Periaatteessa mitä vaan voi päällystää, kun kuivuneen servetin päälle vetää vielä lakkaa on pinta yllättävän kestävä. Ja ilman lakkaakin ne on aika kestäviä!

Mulla oli tarkoitus laittaa näihin helmestä nuppi kanteen, mutta sitten niitä ei saa enää päälekkäin, joten ehkä jää laittamatta. Näiden paikka olis ehdottomasti vessassa. Harmi ettei meillä ole vessassa mitään hyllyä mihin nämä sais näkyville, mä jotenkin niin näkisin miten yhdessä olis vanupuikkoja, yhdessä vanulappuja ja yhdessä jotain muuta "vessakamaa".

Nämä kanapurkit olis niin luotu pääsiäismunille! Ihanaa kana-servettiä.

Sitten se munakenno. Aluksi oli ajatus päällystää vain ulkopinta, mutta kotona innostuin päällystämään kennon myös sisältä. Tämän teossa servettilakka olis voinut olla parempaa, koska munakenno pikkuisen vettyi ja kansi alkoi irrota. Ei kuitenkaan onneksi lähtenyt kokonaan! 

Ja sisäpuolelta sain sen aika hyvin kiinnitettyä. 

Kennoahan voisi vahvistaa esim. maalarinteipillä, mutta ehkä tämä nyt on sellainen prototyyppi. 

Harmittavasti kennosta jäi vähän keltaisia kohtia näkyviin kun otin siskolta vaan kaksi servettiä mukaan. Keltaisen munakennon päällystykseen kannattaa olla melko tummaa servettiä, ettei keltainen paista niin helposti läpi.

Yhteensä kennoon käytin 4 servettiä, jos olisi ollut 1/4 palaa lisää niin olis saanut kaikki haukipaikat piiloon.

Munakennoa päällystettäessä kannattaa se tehdä vaikka kolmessa erässä ettei kenno kastu liikaa. Parempi antaa sen välillä kuivua kunnolla ja sitten jatkaa hommia. Kuivuminen kestää aika kauan, ainakin vuorokausi kannattaa varata.

Sisäpuolta. 

Harmi ettei munia ollut enempää, olisi saanut paremmin käsityksen siitä miltä kenno näyttää. 

Se on ihan sairaan hieno!!! 

Mutta...yks pikkuongelma. Munakuorihan on läpäisevää, enkä oikein tiedä miten terveellisiä on munat joita säilytetään liimalla kyllästetyssä kotelossa. 

Ehkä jos tälläsessä alkais munia pidempään säilyttämään niin melkein pitäis varmaan laittaa munien ja kennon väliin muovikelmua tai jotain muuta elintarvikkeiden säilytykseen tarkoitettua materiaalia.

Jos joku muu kokeilee, niin olisin kiinnostunut kuulemaan vinkkejä parempaan lopputulokseen!

Räsymattoa

Oon joskus virkannu pyöreää räsymattoa, mutta koska se meni mun mielestä pilalle se on ollu tungettuna tonne "tästä voi joskus tehdä vielä jotain"-kaappiin.

Onhan se matto vähän epäkurantti, oon ensin tehny liikaa lisäyksiä niin, että matto menee keskeltä kuprulle, ja sitten tehnyt ihan liian tiukkaa ja se kiertyy reunasta. Tarkoitus oli tehdä siitä iso matto, mutta koska se olisi vaatinut purkamista olen maton hylännyt. Nyt se tuolta pisti silmään, ja nakkasin maton keittiöön viimeviikolla.

Tarkemmin kun katsoo niin huomaa ettei matto ole ihan muotovalio, mutta eipä ole toi koirakaan...:) Jonka oli ihan pakko olla joka kuvassa jonka otin matosta...

Paavo oli siitä aivan innoissaan, joten aattelin, että jos se tolla koiralle kelpaa niin ehkä se sitten kelpaa mullekkin. Kaveri ehdotti, että voisin tehdä matosta lattiatyynyn tekemällä toisen samanlaisen pyörylän, aloitinkin pyörylän tekoa innoissani, mutta kun olin tehnyt 6 kierrosta epäilin että se alkaa taas vetämään kuprulle jos vielä teen uusia kerroksia.

Siispä keksinkin, että voin tehdä pieniä pyörylöitä ja yhdistää ne matoksia. Niitä on huomattavasti sormiystävällisempää virkata kun ei tarvitse kannatella sylissä isoa mattoa, ne valmistuvat nopeasti joten voi helpommin säätää itselleen rajoitteita virkkaamisen suhteen (esim. ettei saa tehdä kuin yhden pyörylän päivässä) koska ilman sormet tulee ihan tajuttoman kipeäksi ja noista saa valmiin maton vaikka ei jaksaisi tehdä edes kauhean montaa. 9 tulis jo ihan kelvollinen, mutta mitä enemmän viitsii tehdä sen parempi. Mulla on nyt valmiina 6 pyörylää, että aika hyvällä mallilla ollaan.

 Kuvissa paloja ei ole silitetty, venytetty tai tehty niille mitään muutakaan. Siksi ne on noin kurttuisia!

Oon virkannut valmiista trikookuteesta, ikivanhoista matonkuteista miehen isotädin kätköistä sekä surutta leikellyt vanhoista t-paidoista kudetta. Hankaluus on siinä, että kaikki edelliset on eri paksuisia. Jos haluais helpolla päästä niin kannattaisi ostaa vaan suoraan valmista kudetta (tosin niitäkin mulla on eripaksuisia!) mutta jos haluaa kikkailla kannattaa tosiaan tonkia vaatekaapista jämiä. Haluan uskoa, että muillakin on kasapäin niitä "näitä käytetään kun tehdään remonttia"-paitoja.

Tulevaa matonkudetta...

Jos kude on eripaksuista kannattaa huomioida, että ohuilla on pakko tehdä löysää, koska muuten tekee ihan liikaa lisäyksiä, joka kostautuu sitten seuraavassa kerroksessa...kokeiltu on.

Kannattaa muuten kattoa t-paitoja ennen leikkaamista siltä väärältä puolelta. Erityisesti jos arpoo raaskiiko jotain leikata vai ei. Nimittäin kude rullautuu 96% niin, että se alapuoli vaan näkyy. Mulla oli yks hauska vihree-valkoinen paita jonka leikkasin, ja siitä tuli ihan tylsää valkoista josta siltä täältä näkyy pikkuisen vihreää. Periaatteessahan virkatessa kudetta pystyis rullata oikeinpäin, tai jopa silittää sen niin että se pysyisi oikeinpäin, mutta juuei mun hermoille sovi sellanen!

Oon virkannut palat suurinpiirtein seuraavalla ohjeella:

1. kierros. 5 ketjusilmukkaa, yhdistetään renkaaksi

2. kierros. Tehdään jokaiseen silmukkaan 2 kiinteää silmukkaa

3. kierros. Tehdään lisäys joka toiseen silmukkaan. (eli yksi kiinteä silmukka, seuraavaan kaksi, taas yksi jne.)

4. kierros Tehdään lisäys joka kolmanteen silmukkaan

5. kierros. Tehdään lisäys joka neljänteen silmukkaan

6. kierros. Tehdään lisäys joka viidenteen silmukkaan

7. kierros. Tehdään lisäys joka kuudenteen silmukkaan.

Koukkuna olen käyttänyt koukkua nro. 12.

Jos haluaa jotain tiettyä väriä tai yhdistelmiä niin sellaisia sitten vaan tekemään. Mä olen tehnyt periaatteella mitä saan nopeasti käsiini...kaikki värit sopii yhtä hyvin tai huonosti yhteen mun mielestä, pääasia että vaan on kauhiasti väriä!

Mutta palataan asiaan jos näistä saan joskus jonkun maton aikaiseksi!

Ja loppukevennyksenä kuvia siitä, miten koiraperheessä otetaan kuvia jostain muusta kuin koirista...

Haudontaa ja ulkoilua

Eilen huomasin että yksi kana on alkanut hautoa. Viimekesänä niiden haudonnat epäonnistui, koska en erottanut hautovia kanoja vaan kaikki muut kävivät munimassa hautovien kanojen pesään jolloin munia oli kasapäin pesässä. Koitin merkitä munia, muttei se oikein onnistunut...tai väri ei vaan pysynyt munissa.

Laitoin kanalan lattialle häkin, mihin siirsin erittäin kovasti vastustelevan kanan ja munia. Ensin se huusi ihan paniikissa, ja itsellekkin tuli jo olo että ollaankohan tässä nyt oikein viisauden äärellä, mutta kun sammutin valot ja peitin häkin se rauhottui ainakin hieman ja meni pesään. 

Tosin kun päästin muut kanat takaisin kanalaan se nousi ja alkoi "jutella" niiden kanssa. Voi olla, että on vielä vähän aikaista, mutta kokeillaan nyt tätäkin. Pitää ottaa se pois jos haudonta ei enää innostakkaan.

Meillä on tuo toinen karsina jossa voisi lämpimään aikaan antaa kanojen hautoa ilman mitään häkkejä, mutta koska siellä ei ole mitään kunnon eristystä eikä lämmitystäkään en voi tässävaiheessa talvea kanaa sinne laittaa. Jos tulee kylmä niin siellä on yhtä kylmä kuin pihalla.

Avasin kanojen ulkotarhaan luukun, laitetaan se sitten uudelleen kiinni jos tulee kylmä. 

Tuossa luukussa on ollut sisäpuolella levy, välissä villaa ja ulkopuolella levy. Äkkiähän sen villan sinne takaisin tunkee ja nappaa luukut kiinni. Jokatapauksessa ulkoluukku pitää olla kiinni jos ei ole plussan puolella.

Kanat oli vähän hämmentyneitä pihalla, vaikka ne ovatkin pitkin talvea käyneet pyörimässä ulkona. 

Vähän on ankean näköistä taitaa kanakin tuumia... 

***

Ajattelin tänään käydä kokeilemassa sikatilatunnuksen tekoa. Viimeviikolla sain itseni jo sinne paikanpäälle, mutta työntekijä oli sairaslomalla. Nyt ehkä soitan ennenkuin lähden ajamaan 15km päähän. Viimeksi en jaksanut soittaa...

Samalla vois sitten tehdä koirien kanssa kaupunkilenkin. Ensin ajattelin, että otan Allin ja vipukat kaikki, mutta onko mun oikeesti pakko menettää hermoni vielä remmilenkilläkin? 

Paavo onnistui aamulla vetämään mun jugurtit lattialle, siis käsittämättömän ihana on koira joka vetää pöydiltä ruokaa jos joku poistuu huoneesta. Ja miksen mä koskaan opi laittamaan noita kippoja niin kauas pöydän reunasta ettei se saa niitä?!

 Ihan turha on enää koittaa opettaa ettei se vetäisi niitä, mä olen aikoja sitten luovuttanut ton koiran kanssa. Jos mä jotenkin estän itseni tappamasta sen niin siinä on mulle ihan tarpeeksi haastetta itseni kanssa. 

 Ja sillävälin kun olin ulkona siivoamassa kanalaa, niin Äitin kultanuppu tytöt on sisällä maistellut kaikkea vessasta löytyvää herkkua. Kuten hiusgeeliä, hammastahnaa ja meikkivoidetta! 

Onneks ne oli syönyt sen hitusen liian vaalean meikkivoiteen jota voi käyttää vaan talvella parin kk ajan eikä tota jota voi käyttää koko vuoden ja joka on maksanut huomattavasti enemmän. 

Ja miksi mä en laita vessanovea kiinni, vaikka meillä on koirat satoja kertoja syönyt kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa mitä siellä säilytetään?!

Koirakuulumiset

Tänään on ollut sellainen tunteiden vuoristorata olotila. 

Paavo on aina vaan yskinyt, se sai viikko sitten uuden antibioottikuurin, mutte koska se ei ole auttanut käytiin taas kuvauttamassa keuhkot. Edelleen (tai taas) siellä jyllää tulehdus, joten nyt koitetaan toista antibioottia ja kortisonia. Pakella oli ensin keuhkokuume, ja siihen perään kennelyskä, joten keuhkot ei ole kaiketi ihan täydessä toimintakunnossa". 

Toivottavasti nyt alkais pikkuhiljaa poika parantua!

Ja sitten Ynne. 

Olin jo valmistautunut kuulemaan, että Ynnen elämä ei ole enää elämisen arvoista. 

Se on ollut viimeaikoina entistä sekaisempi, sille on noussut lisää rasvapatteja, ja kaikenkaikkiaan siitä näkee että se on kipeä. Annoin sille viikon kipulääkekuurin, jonka aikana se oli huomattavasti parempi, joten se ei ole ollut pelkkää kuvitelmaa. 

Ynnellä on ollut selkä jumissa, mutta koska sille on tullut niin paljon noita patteja sanottiin viimeksi ettei sitä voi enää hieroa tai muuten käsitellä. En siis tiedä oireileeko se kipeää selkää, vai onko sillä kipuja pattien takia.

Eläinlääkäri kehoitti kuitenkin koittamaan vielä pitkää kipulääkekuuria jos se auttaisi. No, jos se ei auta, ei varmaan ole kuin yksi vaihtoehto. Tosin aloin miettimään voisiko sille antaa vielä akupunktiota. En tiedä. Pitäisi kait ottaa selvää. Kasvattajan kanssa oli puhetta, että Back on Track-loimea sille voisi myös koittaa. 

*Täältä lisätietoa miten BOT toimii* 

Tietysti olen tyytyväinen, että tilanne ollut ihan niin toivoton kuin ajattelin, mutta pikkuhiljaa pitää tosissaan alkaa varautua siihen, että Ynne ei varmaan tee mitään vipukoiden ikäennätystä.

Eläinlääkärissä käynnin jälkeen kävin Irjan, Sennin, Vilman ja Paksun kanssa lenkillä. Kävelin ensin pari kilometriä metsäautotietä, ja heitin vielä lenkin metsässä. Kersoilla oli taas niin mahdottoman kivaa. Piti ihan ääneen nauraa, kun Senni keksi, että ojan jää hajoaa sen alla kun kiihdyttää täysillä.

 Siinä ne juoksi ympärillä, kuuntelin kun tuuli humisi puissa. Muita ääniä ei kuulunut. 

Mietin miten paljon noi koirat oikeesti antaa mun elämään kaikkea, iloa ja surua. 

Ei oo kahta samanlaista päivää. Nuoret jaksaa touhuta, vanhat käpertyy sohvalla viereen. 

Ja mä tykkään niistä kaikista niin että sydämeen sattuu.

Mummo

Mä oon ollu retkellä. Olin siskon luona pari yötä, joiden aikana suoritettiin aktiivisia sukulaisvierailuja, askarreltiin, syötiin ja maattiin sohvalla. Oikeastaan on melkein jännittävää oleskella talossa jossa ei ole eläimiä. Siellä on jotenkin zen-rauhallista, ei jatkuvaa edestakaisin hyppäämistä ees-sun-taas sen mukaan mitä koiraa viedään sisään tai ulos.

*teen askartelujutuista kokonaan oman postauksen kunhan saan ne kuvattua*

 Ja samalla taas huomasi sen, miten erilaista meidän arkirutiinit on verrattuna ihmisiin joilla ei ole eläimiä. Ne nousee aamulla töihin, ja keittää kahvit. Ja sitten ne juodaan, laittaudutaan ja lähdetään. 

Ei niinkuin meillä, että ensin tytöt ulos, sitten Paavo ulos, sitten tytöt sisälle, sitten toivotaan että muistettiin laittaa kahvia tulemaan, sitten junnuille ruokaa enemmän ja vanhemmille vähemmän, ja sitten taas Alli ja pikkulikat ulos takapihalle, sitten voi alkaa juoda kahvia, samalla käydään kiljumassa Allille että "turpa kiinni" jos se haukkuu, ja sitten meikataan ja laitetaan hiuksia, otetaan koirat sisään, jatketaan kahvin juontia koska se on jo keskeytynyt monta kertaa, puetaan töihin mukaan otettava koira, koitetaan saada muut omaan huoneeseen koska nekin haluis mukaan, sitten huomataan että ollaan myöhässä, katsotaan kanat ja kaasutetaan pois pihasta... ihmekkään että ihmiset kärsii persoonallisuuden jakaantumisesta!

No niin. Meidän Mummo on melkolailla teräs-mummo ainesta. Mummo on asunut papan kuoleman jälkeen talvet palvelutalo-tyyppisessä rivitalossa, mutta heti vapulta Mummo on suunnistanut omalle torpalleen ja asunut siellä lokakuuhun asti. Pari kesää sitten sisko kun oli mennyt käymään, niin Mummo hakkasi halkoja! Ja Mummo kuitenkin täyttää elokuussa 88v.

Vietiin Mummolle tulppaaneja, ja hän harmitteli kun se paras tulppaanimaljakko on siellä "omassa kodissa". Lähdettiin sitten hakemaan sitä. Mä olen lapsenakin muuttanut monta kertaa, ei ole ollut mitään pysyvää lapsuudenkotia, mutta Mummola on aina ollut samalla paikalla, ja siellä aina samat tavarat ja sama pysähtynyt tunnelma. Mummolassa olen aina ollut onnellinen. 

Maljakon hakureissulla Mummo yht´äkkiä halusi viedä meidän kahville huoltoasemalla. Ei meinattu uskoa korviamme, Mummo joka ei koskaan käy missään eikä edes tiedä mikä on kirjasto haluaa mennä "ulos kahville". No siinä me sitten syötiin munkkia, karkkia, teetä ja kahvia paikallisella huoltoasemalla. 

Tuli todella tunne, että piristettiin Mummon päivä!

Mitä aikuinen tarvitsee kotiinsa

Kaveri oli linkittänyt Iltasanomien *juttuun tästä klik* hömppä-jutun faceen siitä, mitä oikeasti aikuisen (oletettavasti valkoisen heteronaisen) ihmisen asunnossa pitäisi olla.

Olkoon tämä muistutuksena siitä, mitä jokainen keskiluokkainen kansalainen tarvitsee kotiinsa.

1. Kunnon kirjahylly

"Vieraasi voivat päätellä sinusta yllättävän paljon hyllysi perusteella. Kokeile järjestää kirjasi värien mukaan, niin saat hyllystä entistä näyttävämmän sisustuselementin."

***Joo kyllä, kirjahyllyjä on. Tosin ei yhtä isoa ja hienoa, vaan kaappi keittiössä ja toinen miehen huoneessa. Niissä on sotakirjoja, koirakirjoja ja puutarhakirjoja. Halusiko joku tietää tämän meistä?! Värijärjestykseen...ehkä pidän tärkeämpänä kuitenkin, että niistä hyllyistä löytää jotain.

Yksi aikuisuuspiste

2. Taidetta, josta pidät

"Teosten ei tarvitse olla kalliita, mutta niiden pitäisi puhutella juuri sinua. Aloita nuorena, niin sinulla on kunnon kokoelma kerättynä vanhempana".

***Riittääkö omatekoiset kötöstykset?! Risukranssit ei taida säilyä siihen asti, että olen vanha...Meillä taitaa olla yksi ostettu maalaus, se on kaverin äidin tekemä. Ja tällähetkellä se odottaa sopivaa paikkaa varastossa. Riittääkö koirien valokuvat tauluista?! + Pidän tärkeämpänä että nuorena keskitytään ostamaan taulujen sijaan ruokaa!

Ei aikuisuuspistettä

3. Toisiinsa sopivat pyyhkeet

"Nyt voit jo viimeistään heittää pois kauhtuneet Mikki Hiiri -pyyhkeet ja parhaat päivänsä nähneet ylioppilaslahjat. Hanki ainakin kaksi settiä siistejä pyyhkeitä, joita voit häpeilemättä lainata vieraillesi."

***Jos joku ei keksi mitä voisi tuoda joululahjaksi, niin tuokaa kaksi settiä siistejä pyyhkeitä. En ole edes tajunnut hävetä kun vieraille on annettu tarvittaessa niitä pyyhkeitä joita on ollut.

Ei aikuisuuspistettä.

4. Huonekasvi

"Huonekasvit lisäävät viihtyisyyden tunnetta ja saavat vuokratunkin kodin tuntumaan omalta. Valitse mieluummin yksi suurempi kuin monta pientä."

***Koti on kyllä oma, ja huonekasveja on. Monenmonta pientä! Osa parempikuntoisia (ostettu viimeviikolla!) ja osa huonompikuntoisia.

Aikuisuuspisteitä 1/2, liian paljon pieniä ja huonokuntoisia kasveja yhteen pisteeseen.

5. Hyvä patja ja komea sängynpääty

"Sijoita sänkyysi, sillä vietät siinä suuren osan elämästäsi. Valitse patjan kovuus oikein, niin selkäsi kiittää. Kaunis sängynpääty tuo makuuhuoneeseen ilmettä."

***Meillä on teinix sänky, 120cm. Se oli miehellä jo silloin kun tavattiin, eikä toistaiseksi ole tarvittu isompaa. Makuuhuoneessa nukutaan, ei oleskella. Ihan sama mikä ilme siellä on!

Ei aikuisuuspisteitä.

6. Aloita keräily

"Matkoilta kerätyt esineet, huonekalut ja taide saavat asuntosi näyttämään kotoisalle ja persoonalliselle."

***Lasketaanko koirien keräily? Matkoilta, miltä matkoilta? Huonekaluja sentään on, kirppareilta, roskalavoista ja muiden jämiä. Takuulla persoonallista!

Ei aikuisuuspisteitä.

7. Kunnolliset kylppäritarvikkeet

"Saat arkiluksusta asuntoosi, kun hankit kylpyhuoneeseesi halpojen muovikippojen sijaan kauniimpia tarvikkeita."

***Mihin niitä käytetään?! 

Ei aikuisuuspisteitä.

8. (Tuoksu)kynttilä

"Kauniit kynttilät luovat tunnelmaa ja toimivat sisustuselementteinä. Niiden hempeässä valossa kodin pienet puutteetkaan eivät osu niin paljon silmiin. 

Valitse tuoksuton versio, mikäli keinotekoinen haju ottaa nenääsi liikaa. Ei kaikkien kotien tarvitse tuoksua kesäiselle niitylle tai vaniljahipuille."

***Löytyy! Mikään ei peitä paskanhajua paremmin kuin Partyliten paskakynttilät! Vaniljan hajua juueikiitos. Niin paljon ei varmaan kynttilöitä voisi edes laittaa, ettei ´kodin pienet puutteet´ osuisi silmiin! Vai huomaako kukaan, ettei remontti ikinä valmistu jos vaan kynttilä palaa?

1/2 aikuisuuspiste.

9. Yöpöydät

"Yöpöydät sängyn molemmin puolin parantavat huoneen fengs shuita ja antavat huoneelle ryhtiä."

***Riittääkö tuolit? Tosin niitä ei ehkä näy niiden vaatekasojen alta...Fengs shui on varmaan aikaasitten paennut muutenkin...

Ei aikuisuuspistettä

10. Ylellinen torkkupeitto

"Pehmoiseen torkkupeittoon kannattaa sijoittaa. Kiität itseäsi, kun palaat räntäsateesta hytisevänä kotiin ja voit kietoutua lämpimään vilttiin"

**Kiität itseäsi, kun ylellinen torkkupeitto on mennyt pilalle koirien revittyä sen, tai siitä ei saa ikinä karvoja pois. Ja vain tyhmä pukeutuu niin, että joutuu hytisemään räntäsateessa.

Ei aikuisuuspistettä.

******

Aikuisuuspisteesi olivat säälittävät 2/10. 

Onneksi tässä ei puhuttu matoista (ei ole kuin pari pientä räsymattoa jotka mahtuu pyykkikoneeseen), verhoista (ei ole, tai jos on, ei vaihdeta koskaan), tyylikkäästä tammiparketista (ysäri-laminaatti löytyy, rikki ja koloissa, ei vaihdeta, ellei myydä tupaa...) yhteensopivista huonekaluista (ei se mun syy ole, ettei ihmiset laita pois meille yhteensopivia huonekaluja!)

Tervetuloa kahville tyylipoliisit, teidän elämä ei ole senjälkeen enää koskaan entisellään! 

Kanojen ulkonaliikkumiskielto

Suomihan on kaikkien mahdollisten lakien, pykälien ja ehdottoman järkevien asetusten mallimaa. Jos ihminen voi jotain tehdä, niin siihen on asetus. Ja yleensä kielteinen, ja yleensä siitä pitää jotain maksaa. Käsittämätöntä kuinka ihmiset pysyvät edes hengissä maissa missä lainsäädäntö ei ole ihan niin pilkulleen.

Menneinä vuosina kun Euroopassa riehui lintuinfluenssa, niin siellä ei kauheasti lemmikkikanojen elämä muuttunut. Kuulemma Hollanissa kanat kulkivat pihalla, vaikka 20km päässä isoja tehdaskanaloita laitettiin tyhjäksi lintuinfluenssan takia. Siellä ei säädetty erikseen tulevaisuutta varten kanoille kaiken varalta keväisin ulkonapitokieltoa kuten Suomessa.

Suomessa siis kanat on pidettävä sisällä 1.3-31.5 välisenä aikana. Ne on pidettävä sisällä, ettei niihin tarttuisi lintuinfluenssa tai muita tarttuvia tauteja. Vaikka sitä ei olisi lähempään 2000km missään, niin kaiken varalta.

Eviran sivut


Ei silti, jos haluaa kanansa päästää ulos nauttimaan kevätauringosta voi aina tehdä ilmoituksen kaupungineläinlääkärille, että aikoo ne kanat päästää ulos. Kopioin tähän vaadittavat tiedot, ja omat vastaukseni niihin.

4 b §

Ilmoitus siipikarjan ulkonapidosta
Sen, joka pitää siipikarjaa ulkona maaliskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana 4 a §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa pitopaikassa, on tehtävä kunnaneläinlääkärille ennakolta ilmoitus siipikarjan ulkonapidosta.
Ilmoitus on tehtävä kirjallisena ja siitä on käytävä ilmi seuraavat seikat:
1) mitä lintulajeja ulkonapito koskee;
2) lintujen lukumäärä;
3) etäisyys pitopaikasta lähimpiin järviin, lampiin ja jokiin; sekä
4) selvitys siitä, miten lintujen suojaaminen luonnonvaraisilta vesilinnuilta toteutetaan ulkotarhassa.

Sitten se paljonpuhuva vastaus:

Ilmoitus siipikarjan ulkonapidosta 1.3-31.5.2014 osoitteessa Taajamafarmarin kotiosoite. 
Kanojen omistaja Taajamafarmari ja puh.nro

1. Ulkonapito koskee kanoja.
2. Kanoja on seitsemän.
3. Etäisyys lähimpään järveen (Hirvijärvi) noin 3km. Jokeen matkaa noin 200m. 
4. Lintujen ulkotarha on katettu valokatteella. Niimpä luonnonvaraisilla linnuilla ei ole mitään mahdollisuutta päästä tarhaan. Ulkoilu aloitetaan ilmojen lämmettyä.



Että tälläisellä ilmoituksella voi sitten taata kanoilleen kevätulkoilun. Se vaan pitää muistaa tehdä ennen maaliskuun alkua. Joissain kaupungeissa riittää, että sen tekee kerran ja ilmoittelee jos jotain olennaisesti muuttuu, mutta meillä se ei onnistunut. Ei varmaan, kun ensimmäisen kerran kysyin asiasta oli kaupungineläinlääkäri melkoisen tietämätön koko tälläisestä ilmoituksesta...Onneksi Munanetissä oli hyvät ohjeet. (Jännä ettei koko foorumia ole kielletty kun siellä annetaan ohjeita lainsäädännön kiertoon)
Jos ei osoitetta tiedä, niin google ainakin antoi meidän kaupungineläinlääkärin osoitteen!

Naapuri oli viimevuonna katsonut erittäin pahalla silmällä kun kanani olivat ulkona vaikka oli se ULKONAPITOKIELTO. Kukaanhan ei voi suoraan soittaa ja kysyä miksi ne siellä tarhassa kököttää, vaan asia tuli ilmi ihan muuta kautta. Mietinkin, että pitäisikö tänävuonna ihan v**tuillakseen laittaa kopio tästä elämää suuremmasta asiakirjasta myös heidän postilaatikkoonsa. En edes tiedä tietävätkö he, että tälläinen on täysin laillista toimintaa. Ihan sama.

Mutta ei se mitään, kirje postiin ja kevätilmoja odottamaan! Oikeastaan jos ilmat jatkuu tälläisenä meillä kanat saa alkaa ulkoilla mitä pikemmin. Onhan ne tuolla etupihalla ulkona hyörineet välillä, mutta luukku tarhaan on ollut kiinni.

Pihamuutoksia

Takapihan muuttumista 2006-2013 välillä:

Muutin tänne lokakuussa 2005. Takapihalla oli käytännössä pelkkää nurmikkoa, pensasaita ja tuoksuvattuja autotallin seinustalla. Alusta asti selvää oli se, että nurmikkoa on pakko saada vähenemään.

Tienreunaa

Kevät 2006

Takapihalla oli hassu "muinaishauta", kivikasa. Ekassa kuvassa on jo muutamia pienempiä kiviä vieritetty pois ja kasaa alettu hieman maisemoida. Tästä se siis alkoi ensimmäisenä keväänä.

Tälläiseltä se näytti ennen pyörätien tekoa. Tämä oli kokonaisuudessaan todella ihana, ja harmitti ihan mielettömästi että se piti purkaa. Penkki ulottui kokomatkan tontin reunassa.

 En taida enää onnistua tekemään mitään väriteemapenkkiä, tässä oli pääasiassa valkoiset kukat.

Sitten loppukesällä 2009 alkoi pyörätien teko. Sinne meni pensasaita ja kukkapenkki. :( 

Tämä on oikeesti ollut suurin pihaan liittyvä vastoinkäyminen.

Syyskuu 2009

Naapuri auttoi siirtelemään kiviä koneella. Siitä se sitten taas lähti uuden rakentaminen...

Kevät 2011

Syksyllä 2012 takapihaa taas kaivettiin auki, ja viemärit liitettiin kunnalliseen jätevesiviemäriin. Tonttimme on aivan mielettömän kivinen, ja kaivuun yhteydessä nousi kivi jos toinenkin. Ja tottakai halusin ne itse johonkin sijoittaa... kesällä 2013 sitä sitten puuhattiin.

Multakasa on samassa paikassa kuin edellisen kuvan koristeomenapuu!

Tienreunaa syksyllä 2013

Alumperin kaupungin piti lunastaa pyörätien alle jäävä maa-alue. Parin vuoden päästä tuli kirje, että ei vaiskaan, pyörätie siis kuuluu edelleen meidän tonttiin! Ollaan tässä suunniteltu tietullia tai jotain vastaavaa toimintaa...

Keskipenkin muutosta...

Kevät 2006

Ahkeran uurastuksen jälkeen kesäkuussa 2006...

Kevät 2007 tai kevät 2008

Toukokuussa 2008 tuli penkkiin hiukan jatko-osaa...

Kesäkuussa 2009

2011

2013

Loppukesä 2013

Tämä penkki taisi olla työnalla 2007. 

Ajoin tähän kaikki mättäät kasalle, laitoin päälle sanomalehteä ja niiden päälle multaa.

Kasvihuoneen sain 1v. hääpäivälahjaksi 2009. 

Tässä näkyy tuo penkki mitä edellisessä kuvassa rakennellaan.

2009

 2010

Pilvikirsikka vähän kasvoi...kesä 2011

Miehen vanhemmilta siirrettiin tontin reunalle aronioita jotka piti siirtää pois autotallin tieltä. Ne oli niin suuria että ne piti kuljettaa tukkikärryillä. Ne siirrettiin vuonna 2007.

Kuvat otettu 2009, silloin aloin tekemään varjopenkkiä. Tänne siirsin turvaan kasveja pyörätien alta.

Tätä penkkiä aloitin syksyllä 2009, kataja siirrettiin pyörätien vierestä pois, ja se lähti hyvin kasvuun...

 ...Mutta sitten se ruskettui keväällä 2013 kun en enää peitellyt sitä. En kuitenkaan laittanut sitä vielä nurin, vaikkei se kauhean kaunis ollutkaan...Alaosassa on kuitenkin vihreää, joten katsotaan saako se paikattua itseään.

Ostettiin kataja kihlalahjaksi saamillamme rahoilla, ja olen kutsunut sitä kihlakatajaksi. Ja tähän asti se on ollut todella kaunis. :(

Kun näitä kuvia katseli, niin ei ainakaan laiskaksi itseään voi syyttää. Olen käytännössä tehnyt kaiken yksin, kottikärryn ja lapion kanssa. Konetta on käytetty pihassa kaksi kertaa kivien siirrossa.

Helpommallakin olisi varmasti päässyt, mutta ompahan ainakin aika kulunut.

Samasta paikasta 2006 ja 2013. Kyllä täällä ainakin nurmikko on vähentynyt jos muuta ei ole tapahtunut! :)

Jännää nähdä mitä seuraavat kesät tuovat tullessaan!