Metsästyskoirasarja

Boris  "Paavo"

Paavo on aikamoinen pomppu-poika. Jos ette tiedä terrierien sielunelämästä, niin kuvitelkaa pomppupallo joka hyppii ylös-alas. Ja osallistuu kaikkeen, mielellään neuvoo miten pyykit laitetaan koneeseen.
Meillä on ollut Paavon kanssa vähän erimielisyyksiä siitä miten kodissa asutaan ja toimitaan. Paken mielestä ainakin aijemmin täällä asui Iskä ja Paavo, ja toi ämmä voi mennä mihin haluaa...

Elämä on vähän rauhoittunut kun Paavolle laitettiin kemiallinen kastraatio, ja toisaalta olen ehkä itsekkin alkanut tekemään sen kanssa muutakin kuin huutanut kuin hinaajalaiva "PERKELE":ttä. Mulle itselleni helpotus oli, kun ongelmakoirakouluttaja sanoi, että saadakseni koiraan jonkun suhteen mun pitäis tehdä sen kanssa varmaan jotain kivaakin. Kappas, ei ollut tullut mieleen.
Luonne kuulemma on erittäin kova, ja suurella johtajuushalulla varustettu. Kiitos tiedosta.

Paavon ja Äiskän jumppahetki koiran jumppapallolla eli Dobolla.

Paavo kiihtyy nollasta sataan melko nopeasti (koittakaa tulla vaikka koputtelemaan oveen...) ja ylipäänsä sillä on vain ON ja OFF vaihde. 

Metsästyskoirana toimii hyvin, tappaa talossa ja puutarhassa. Mies on luolajahtien lisäksi jäljittänyt sillä haavakkokauriita, ja pintapyyntinä Paavolla on saatu minkkejä ja supeja. 

Paavoa juoksuttaessa käytän sillä tutkaa, jos se saakin päähänsä ettei mammaa tarvi totella...

Innoissaan ihan kaikesta mitä tapahtuu. Jee, leikataanko kynsiä, jee! Jee, aijotko laittaa tiskejä koneeseen? Jee!  
Rasittava kauhukakara, joka halutessaan osaa olla hyvinkin kiltti ja sädekehä loistaa kilometrin päähän. 

Tarviiko edes kirjoottaa, jotta se on isännän koira?!

 Foxfighter´s Ekku  "Ekku" 

Meillä on aikaisemmin ollut Ekun emän sisko, mutta kun Sylvi jouduttiin lopettamaan 2v. iässä loukkaantumisen takia niin mies halusi pennun tästä samasta suvusta. Onneksi Ekku on hiukan rauhallisempi kuin tuo tätinsä...

Ekku on vielä junnuikäinen, mutta oppinut jo ajamaan kettua oikein mukavasti. Ajaa myös supia. Toistaiseksi ainakaan se ei ole ollut kiinnostunut jäniksistä.

Jos pitäisi antaa jollekkin meidän koiralle fiksun koiran titteli, sen saisi ehdottomasti Ekku. Se ei hätkähdä mitään, ei rautatieaseman hissiä eikä paljon muutakaan. 
Voitti mätsärissä siniset pennut joulukuussa! Ekun kanssa kehtaa liikkua maalla, merellä, ilmassa ja siellä metsässä missä sen pääasiallinen työpaikka on.

Reni "Reni" alias Paksu

Reni olisi ylpeä jos tietäisi että listasin sen tänne metsästyskoirien joukkoon, nimittäin se on käytännössä seurakoira. Aikanaan sitä yritettiin kauheasti opettaa ajokoiraksi, ja sille on muutama kettu saatu ammuttuakin, mutta ei se vaan oikein osaa. Tai viitsi. Tai jotain muuta. 

Paksulla on todella inha pahe. Se merkkailee. Ihan mihin vaan, siksi sitä ei voi pitää sisällä. Koitin vuoden opettaa tapaa pois, jonka jälkeen luovutin...Ette varmaan edes halua tietää mihin kaikkialle se on kussut...

Reni on jo useamman vuoden lenkkeillyt seurakoirasarjan kanssa metsässä irti. Se jolkottelee muiden mukana, joskus se pikkuisen erkanee porukasta mutta harvoin sitä on tapahtunut enää. 
Tosin autolle mentäessä se kannattaa muistaa ottaa kiinni hyvissä ajoin, muuten Paksun kanssa saa leikkiä hippaleikkiä. Olen juoksuttanut sitä auton perässä varmaan satoja kilometrejä, se antaa kiinni kun on omasta mielestään juossut tarpeeksi. Todella hauskaa kun on vaikkapa kiire johonkin...

Sai älykkään lempinimensä Paksu pentuna, kun ne Irjan kanssa olivat samaanaikaan pentuja. Reni oli ihan kauhean paksu Irjaan verrattuna, siispä se nimi jäi sille...Nimi on joskus aiheuttanut hieman noloja tilanteita, ei ehkä kannata huutaa ikkunasta täysiä "Paksu prk. nyt riittää se huutaminen siellä", ja samaanaikaan huomata pyörätiellä ylipainoisen miehen koiran kanssa lenkillä...

Minun ja mieheni yhteinen taival on alkanut Paksusta. Minut "huijattiin" katsomaan miehen koiranpentua, ja se olikin sillä selvä. Siksi tällä lehmän värisellä otuksella, joka katselee maailmaa aivan omituisten vihreiden silmien läpi on aivan erityinen paikka sydämessämme.