maanantai 3. heinäkuuta 2017

Pentuarki (ja kesäloma) haisee pissalle





Meillä on siis uusi koira. Suomenajokoiranpentu nimeltään Demon (yhdistelmästä Brenda-Kutinan Ventti) eli Nemo. Jos nimi on enne, niin ei oikein hyvältä kuulosta.

Nemo on ollut kotona nyt viikon, ja vaaleanpunaisen silmälasit on saanut riisua silmiltä. Pääasiassahan se on ihan kiva ja ihan hirveän reipas pentu. Mutta se kuulkaas pissaa niin paljon, ettei vielä yksikään koiranpentu tähän asti! Ihan käsittämätön määrä nestettä sopii noin pieneen otukseen.
Olen aina ollut ylpeä siitä että huomaan normaalisti pennusta ennen kuin se ehtii pissata ja tajuan viedä sen ulos. Nemon kanssa ei ehdi.

Eli terveisiä täältä virtsan hajuisesta kodista, pyykkikone ei ehdi pyöriä niin nopeasti kun uutta pissapyyhettä jo kiikutetaan pyykkikoriin. Sen kanssa voisi tietysti olla ulkona 24/7, mutta koska Nemo syö kaiken sen kanssa ei voi olla ulkona vahtimatta sitä. Ja hän on senverran omatoiminen ettei mökilläkään uskalla antaa sen pyöriä ulkosalla ilman katsekontaktia ettei kakara katoa seikkailuillaan läheiselle tielle.

Nyt se onneksi nukkuu. Ja ulkona sataa.

Uusi koira aiheuttaa tottakai taas kauhean härdellin tuttuun ja turvalliseen kaavaan. Terriereistä Busteri on nyt osoittautunut sellaiseksi että pitää ihan tosissaan varoa ettei se pääse samaan aikaan ulos kuin Neppari, ja toisaalta taas Nemo osaa sitten sisällä portin takana tehdä kaikki Busteria ärsyttävät asiat niin että portteja on vahvistettu pienempisilmäisellä verkolla ettei se saisi tarrauduttua portin välistä kiinni Nemoon. Näin ne ollaan aina toimittu terriereiden kanssa, ihan turvallisuussyistä.

Paavo-termiitti on selkeästi pehmentynyt vanhemmiten. Se voi olla jo juoksulangassa samaan aikaan kun tytöt on ulkona eikä se koita haukata enää niitä jos ne juoksevat ohi tai muuten jäävät tulilinjalle. Nemoa kohtaan se on ollut ystävällismielinen eikä ole tehnyt samanlaisia valehyökkäyksiä verkon takaa kuin tähän asti pennuille. Lähempään kontaktiin niitä nyt ei ole tarpeellista päästää.

Oikeastaan se on ollut jopa hämmästyttävän pitkämielinen kun Nemo on kiljunut portin takana kun se ei ole päässyt keittiöön (missä Paavo asuu). Kasvattaja jo varoitti, että Nemo on erittäin kovaääninen ja todellakin tietää mitä se EI halua. Ollaan huomattu.

Mika kokeili laittaa Nemoa Ekun kanssa tarhaan mökillä, ja siellä se oli kuulemma viihtynyt. Hyvää harjoitusta aikuisen rauhallisen koiran kanssa totutella tarhaan, sinne se kuitenkin muuttaa jossain vaiheessa.

Alli tykkää kovasti pennuista, mutta se ei tietenkään estä sitä omimasta Nemon leluja itselleen. Ah mikä ihana kaurahiutalepaketti, tämä on pakko saada itselle! Niiden kanssa on sitten kiva maata sängyssä ja murista kun pentu koittaa saada niitä takaisin. Allin maailmassa hän siis omistaa pennun (ja sen lelut) ja saa komentaa ja äyskiä pennulle, mutta jos sen tekee joku muu on se heti poliisina paikalla. Lähinnä tämä kohdistuu Vilmaan, Irja tuntuu vähän aristelevan Nemoa.

Perjantaina laitoin Irjan Nemon kanssa koirahuoneeseen että saisin rauhassa puuhailla pihalla. Ajattelin että Nemo siellä huutaa kun ulos kuului kova metakka, mutta hetkenaikaa kuunneltuani tajusin ettei se ole pentu vaan Irja! Se ihan hätääntyneenä haukkui ja läähätti oven takana, pentu nukkui boksissa. Näin sitä opetetaan pentua olemaan yksin suljetussa tilassa ilman ihmisiä. :P


Nemo leikkii siskonsa Dinan kanssa.
Tämän illan ja seuraavan päivän me olimme onnellisia pennun omistajia.
Nemo pääasiassa nukkui.

Mulla on ollut nyt viikko lomaa, ja vielä kaksi edessä. Ensin ajattelin tehdä lomalla suuria, mutta tuntuu kiinnostavan tuo oman pihan kukkapenkki enemmän kuin mikään muu. Sentään kaverin kanssa käytiin tutustumassa Avoimiin puutarhoihin Rauma-Pori akselilla, mutta siitä voisin tehdä oman postauksen.

Olin myös viimeyön mökillä yksin yötä, Mika lähti jo aikaisemmin koska joutui mennä aamulla töihin.
Kävin koirien kanssa lenkillä, istuin pellon laidassa niin kauan kuin pystyin hyttysiltä ja koitin kuvata koiria. Ei mainittavia tuloksia. Lisäksi Vilma hyppäsi ojaan ja oli aivan järkyttävän kurainen joten sekin vähän latisti kuvaustunnelmia.
Lämmitin saunan ja istuin sen jälkeen mökin terassilla niin kauan kuin hyttysiltä pystyin.
Totesin että mökin osto on ollut yksi parhaita asioita mitä rahalla on saanut, vaikka samaan rahaan sai ne hyttyset.

Mökillä kolmistaan Vilman ja Irjan kanssa saatu rentoutuminen on kyllä jo hyväisesti haihtunut kun olen tässä muutaman tunnin ollut kotona.
Tässä on vähän vauhko olo, kun pentu nukkuu. Ai miksi, no siksi että jos se salaa nouseekin ja taas pissaa lattialle. Meidän laminaatti on kestänyt hyvänä hämmästyttävän monta pentua, mutta nyt tuli ajatus että onkohan se nyt saanut vähän keskivertoa kovemman vastustajan?!


1 kommentti:

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)