perjantai 21. huhtikuuta 2017

Muistin juuri unohtaneeni



Tiedätte varmaan tunteen kun on ihan täydellisesti unohtanut jotain. Olen tänään erityisen lahjakkaasti unohtanut saman asian kaksi kertaa, nimittäin hakea hevi-hävikkiä kaupasta.

Ensin aamulla sieltä soitettiin että ootko tulossa kun tavaraa on niin paljon ja kellokin oli enemmän kuin yleensä kun siellä käyn. Eipä enää ehtinyt lähteä kun työtkin olivat jo alkaneet ja hemmetti että nolotti. Sovin että haen tavarat töiden jälkeen. Kirjoitin jopa lapun etten vaan unohda!
Töissä oli täys hulina, hirveästi kaikkia asioita ja kun lähdin kotiin oli sellainen olo että ihan niinkuin olisi pitänyt tehdä jotain.

Kyllä se sitten palasi aika nopeasti mieleen kun kaupasta soitettiin kun olin jo ajanut 30km autolla kotiin. Ja koska olen senverran periaatteen ihminen että kun olen luvannut ne hakea niin pissatin koirat, odotin 5min että Mika tuli kotiin ja sain antaa sille pusun ennenkuin se lähti mökille ja lähdin takaisin Lapualle (30km sivu) ja hain ne eläinten sapuskat.

Kirosin itseäni aika lahjakkaasti.

Mulla on jonkinasteista ylivilkkautta ja keskittymishäiriötä. Ei diagnoosiksi asti, mutta tunnistan kyllä näitä piirteitä. Olen opetellut kirjoittamaan ylös asioita koska ihan takuulla muuten unohdan ne ja huomaan että jos on liikaa ajateltavaa en meinaa saada "ajatuksia pysymään kasassa".

Näiden ominaisuuksien vastapainona mulla on suorastaan huikea mielikuvitus, pystyn hetkessä lentämään kauas tulevaisuuteen tai keksimään asioihin mitä mielikuvituksellisempia ratkaisuja.

En ole ennen tätä ominaisuutta mitenkään kauheasti arvostanut itsessäni mutta mulla on maailman paras esimies joka säännöllisesti muistaa kehua kuinka upeaa se on että "mulla on rajaton mielikuvitus" ja on käyttänyt tätä meikäläisen ominaisuutta hyväksi jopa omissa opiskeluissaan kun ollaan yhdessä ideoitu ongelmiin ratkaisuja.
Sellaista pomoa ja ihmistä ylipäätään ihailen valtavasti joka osaa antaa ihmisille ja heidän ominaisuuksilleen tilaa ja arvostaa niitä. Ja kestää joskus pienet ylilyönnitkin...

Niin, miksi mulla sitten on niin paljon ajateltavaa. No yksi näistä syistä on mökki. En halua tehdä blogista mitään mökkipäiväkirjaa enkä siksi ala kirjoitella joka kerta jotain jos mökillä on käyty ja mitä siellä on tehty. Varsinkaan, kun siellä ei toistaiseksi voi oikein tehdä mitään mistä haluan ylipäätään kirjoittaa kuten pihassa möyriminen.
Mulle päivityksen aiheeksi ei riitä se että laitoin uuden verhon ja peiton sohvan päälle. Kaikki kunnia sisustusblogeille, tykkään niitä lukea mutten koe saavani yhtään mitään jos itse alkaisin kirjoittaa sellaisesta asiasta mikä ei ole intohimo.

Mutta se mökki. Siellä olo nostaa niin paljon ajatuksia. Voiko tuosta mökistä tulla meidän koti? Miten elätän siellä itseni? Voisiko musta olla esimerkiksi yrittäjäksi?
Näihin kolmeen peruskysymykseen voi liittää jokaiseen tuhatsatamiljoona erilaista ajatusta. Voitte arvata paljonko mulla aivot kiehuu kun joka käänteessä mietin kaikkia niitä asioita.

Musta tuntuu että mä olen nyt elämässäni jotenkin niin suuren äärellä että mun on vaikeaa sisäistää sitä. Kun on sellainen kaikki-heti-mulle-nyt- ihminen niin ei meinaa millään pystyä ajattelemaan että pitäisi edetä hitaasti, rauhassa, punnita kaikki käänteet ja asiat miljoonaan kertaan.

Siinä muutama puolimätä omena ja pari kuivunutta viinirypälettä ei ihan kauheasti saa tilaa ajatuksissa.

Mulla on nyt vapaa viikonloppu kun jäin kotiin vaikka Mika lähti taas mökille kalaan Allin ja Busterin kanssa. En halua tai voi joka viikonloppu jättää eläimiä jonkun muun vastuulle, tosin Ottopoika on kyllä erittäin hyvin lampaat hoitanut. Olen koittanut muistaa kehua siitä, nimittäin kun ihminen hätinä osaa hoitaa itsensä niin ei ole yhtään pahitteeksi kehua siitä että hoitaa eläimiä esimerkillisesti. 

Ja nyt sitten on olo, että pitäisi tehdä ihan kauheasti kaikkea kun on laatuaikaa yksin. Ihan kuin me yleensä Mikan kanssa kauheasti rajoittaisimme toistemme tekemisiä...
Mutta ainakin pitäisi siivota kanala, käydä kirpparilla etsimässä uusia farkkuja, valokuvata koiria, lampaita, kevättä ihan mitä vaan,  mennä huomenna kaverin luo "aktiivikyläilylle" jossa leivotaan ja ehkä saunotaan.

Sen lisäksi voisi toki alkaa keriä lampaita mikäli ne ylipäätään tarkenevat ulkona ilman karvaa, siivota, pyykätä, järjestää tavaroita, vaihtaa petivaatteet ja kukkiin multaa ja vissiin tehdä vielä joka päivä joku pitkä lenkki koirien kanssa.
Oliko tämä jotain rentoutumista varten tämä viikonloppu, ei kauheasti kuulosta siltä.

Mutta pian laitan saunan päälle, käyn lenkillä, en ehdi katsoa Vain elämää mutta ehkä ehdin elää sitä vain elämää kuitenkin.




6 kommenttia:

  1. Mä saan myös olla muutaman päivän, 3-4 ehkä yksin kun mies lähtee äitiänsä tervehtimään. Ostin jääkaapin herkkuja täyteen. Mä en hirveästi meinaa kotihommiin koskea. Nautin hiljaisuudesta, varsinkin aamuisin! Sillä kerrankin ei tarvitse kuunnella jotain minusta perin ärsyttävää aamu-tv:tä, eikä urheilua, Uutisvuotoa jne. Jee...Saan nukkua monta yötä kissojen kanssa! Syön silloin kun nälättää ja käyn kuvaamassa kun huvittaa! Jee...mä oon niin innoissaan! :) Muistamattomuutta on liikkeellä! Auton tankkaus ja apoteekkireissu unohtui moneen kertaan viikolla. Hyvää viikonloppua ja kivoja ideoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jotenkin vaan mahtavaa kun saa olla yksin! Hassua vapautta. En tiedä kuinka sopeutuisin esimerkiksi etäsuhteeseen, mutta tälläisinä hetkinä ajattelee että ei se varmaan niin huono vaihtoehto olisi. Ainakaan kokoaikaa, välillä ihan takuulla.

      Poista
  2. Täällä vietän iltaa kaksin tyttären kanssa. Perheen miehillä oli omia menoja. Kivaa kyllä saada välillä omaa aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on. Olen kyllä välillä paljonkin yksin kotona, mutta se ei ole sama asia kun toinen voi tulla kotiin koska tahansa. On jotenkin hykerryttävää että saa olla ihan yksin kaksi ja puoli päivää, ja kaksi yötä.

      Tosin viimeyönä Ekku alkoi haukkua jotain keskellä yötä ja silloin olisi ollut niin mukavaa vaan pukata toista ja sanoa että voitko mennä kattomaan mitä siellä on. Tyydyin huutamaan ikkunasta että "Nyt Ekku nukkumaan!!!" ja mietin että jos se ei lopeta niin uskallanko edes mennä yksin yöllä ulos. Aika pelkuri.

      Poista
  3. Ha haa! Tollastahan se on! Päässä pyörii tsiljoona asiaan ja yhtäkään ei saa suoritettua loppuun! Mutta toi on kyllä noloa, kun unohtaa asioita, jotka on sopinut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niiiin noloa. Siksi mulla on tapana kirjoittaa itselleni "tukisanoja" ylös kun puhun puhelimessa jostain tärkeästä asiasa että edes muistan mitä toinen on sanonut. Siihenkin keskittyminen tuntuu joskus olevan niin hankalaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)