lauantai 18. helmikuuta 2017

Ikkunalla vihertää





Minä olen aina tykännyt viherkasveista. Ei tarvitse edes laittaa verhoja kun iskee ikkunan täyteen amppeleita. On ollut vuosia jolloin olen hoitanut niitä erittäin innokkaasti, ja vuosia jolloin ne ovat olleet lähinnä oman onnensa nojassa. Niitä on kuitenkin ollut minulla käytännössä aina.

On tavallaan hellyyttävän hupaisaa kuinka viherkasvit ovat nyt jotenkin niin trendikkäitä, tosin ehkä meikäläisen kasviharrastus ei ole trendikästä alkuunkaan. En varsinaisesti hanki kasveja sen mukaan miten ne sopivat sisustukseen vaan sen mukaan mitä nyt satun milloinkin haluamaan...

Nyt kun on valtava viherkaipuu niin viherkasveja hoitamalla saa edes vähän sitä hoivatarvetta tyydytettyä. Tänävuonna ei valtaviin elvytyspuuhiin ole onneksi tarvinnut ryhtyä kun olen vähän normaalia enemmän kastellut ja lannoittanut kukkia niin ne ovat pysyneet paremmassa kunnossa kuin monena edellisenä vuonna.




Eniten pidän kasveista joilla on tarina. Niiden kanssa vaan saa kauheasti pelätä että niille tapahtuu jotain. Pitäisi tehdä niistä toinen varakappale ettei olisi ainoastaan yhden varassa. Kauhean vanhoja kasveja minulla ei ole, olen elänyt aikoja jolloin lähes kaikki mukana kulkeneet kasvit ovat kuolleet.

Esittelen muutaman kasvin joilla on tarina.

Tämän anopinkielen olen saanut kaverin mieheltä pienenä alkuna. 
Hän on sen saanut joltain työkaveriltaan. Näitä isoja vanhoja ei tunnu enää missään kaupoissa olevan, kaikki on korvattu pienillä, sievillä ja erikoisilla.

Kasvi on ollut ihan kuoleman kielissä kun Sylvi pentuna repi sen, mutta ihme ja kumma se on siitä(kin) toipunut ja tuntuu nyt olevan hyvässä kasvussa. Hän asuu milloin missäkin, nyt keittiössä.
 
  Tämän posliinikukan sain pienenä yhden lehden taimena ex-mieheni mummilta. Hänellä oli valtava 40v. vanha kukka joka kukki aivan upeasti vuosittain. Minun kukkani on ollut aika huonolla hoidolla pohjoisikkunalla, nytkin se näkyy olevan ihan pölyinen. Se juroi vuosikaudet eikä kasvanut ollenkaan, mutta kyllä se hiukan siitä on edennyt. Mutta se on pisimpään mukana kulkenut.

 
Aikanaan mulla on ollut kiinanruusuja mutta jotain niille on aina tapahtunut. Tämän sain ystävältäni. Merkityksellisen sen tekee aika jolloin kasvin sain, hän oli tekemässä vaikeaa eroa ja jo hyvissä ajoin alkoi jakamaan tavaraa eteenpäin että on sitten helpompaa lähteä kun sen aika tulee. Hänellä oleva emopuu on tosi iso ja vanha. Samanlainen oli mummolassani ja aina ihailin sen kukkia lapsena.

Tämä ituraunioinen on samasta paikasta kuin kiinanruusu. Sain sen pienen pienenä taimena, ja se vielä putosi matkalla lumihankeen mutta ihme kyllä se selvisi. Nyt se on innostunut kasvamaan, ja odotan hartaasti että saan lisätä sitä itusilmuista. Kasvi on harvinainen, sitä ei juuri missään ole myynnissä.
Kaaripapinkaura on tullut takaisin. Tämän emokasvin ostin yli kymmenenvuotta sitten, ja jaoin sitä muutaman kerran. Yhden alun annoin naapurilleni. Sitten omani kuolivat yksi toisensa jälkeen. Muutama vuosi sitten naapuri huikkasi että jos haluan niin hänellä olisi ylimääräisenä papinkauraa, haluanko. Tottakai halusin, se on kestävä, menee aika varjossakin ja ei juurikaan piittaa vaikka sitä unohtaa kastella.

Mulla ei varmaan ole mitään yhtä lempikasvia. Tykkään niistä jotka pysyvät kohtuullisella hoidolla siedettävän näköisenä. Ostan tosi harvoin leikkokukkia, mutta osa kasveista ajaa niiden virkaa. Iloitsen niistä jotka kestää pidempään, suuri osa on vaan hetken iloja.

Meillä on talvisaikaan niin pimeää että kasvivalot on aika välttämättömyys. Nyt olen laittanut niitä vaan eteiseen ja valotan kasveja eteisen kaapin päällä "ihanan" violetilla valolla klo. 13.00-21.00. Koska valot on nyt vaan siinä, niin kasvit seilaavat talven hyvien ja huonojen kasvupaikkojen väliä.

 Annan valohoitoa aina muutaman viikon kerrallaan, mutta kyllä sekin on selkeästi kasveille hyvästä. Toinen hyvä paikka kasveille meillä on toisen vaatehuoneen ikkuna. Siinä mahtuu pitämään isompiakin kasveja, siihenkin oli tarkoitus lamppu laittaa lisäksi mutta se jotenkin jäi. Viimeviikolla totesin ettei enää kannata. Onneksi nyt auringonvalo alkaa riittää jo olkkarissakin.

 Tuonenkielo menee "äärimmäisessä varjossa".
 Joulukukka muutaman joulun takaa. Älyttömän hidaskasvuinen se kyllä on.

 "Nykyajan anopinkieliä". Ostin kun halvalla sai...viimekesän kesäkukkia. 
Toivottavasti nyt jaksaisi vielä muutaman kuukauden niin pääsisi kesäkukaksi tänäkin kesänä.


Onneksi palmuvehkat ovat alkaneet elpyä siitä viimekesän katastrofista kun grillasin ne auringossa lähes pilalle. Leikkasin kaikki käristyneet lehdet pois ja kaveri oli oikeassa että ne tekevät uudet lehdet tilalle. Ei enää ikinä mitään viherkasveja takapihan terassille!!!

 Ei se onnenbambu eli ruokotraakki nyt niin ruma ole! Ja menee ihan missä vaan.


Koitin pelastaa iltani kuvailemalla kasveja, koska olen niin pettynyt itseeni. Sisarusteni lapsilla on kaikilla kolmella synttärit tässä kuussa ja oli tarkoitus mennä huomenna synttäreille. Viideksi oli kutsuttu.
Sisko laittoi tänään viestiä kuuden jälkeen että niin ootteko te tulossa...Eli toisinsanoen juhlat olivat tänään. Olen vaan kokoajan intoillut kuinka mennään synttäreiden lisäksi katsomaan yhtä mökkiä, ja käydään kavereilla kahvilla samalla, enkä ole edes vaivautunut tarkastamaan kutsuista että niin koska ne synttärit oikeastaan edes on. Joskus mä inhoa itseäni.

Kaikenlisäksi mulla on viikosta toiseen sellainen ollakko vai eikö olla- kipeänä olotila. Olen juonut kohta yliannostukseen saakka valkosipuli-inkivääri-sitruuna-lientä, laittanut eteeristä öljyä jonka pitäisi kohentaa vastustuskysyä, olen syönyt kouratolkulla vitamiineja, auringonhattu-uutetippoja ja mitä vielä. Seuraavaksi ehkä juon pari mukillista konjakkia koska kurkku on taas kipeänä.
Onneksi nyt en oksenna kuten pari viikkoa sitten...



18 kommenttia:

  1. Muistelisin, että joskus kauan kauan kauan sitten Jaana ois saanut sulta anopinkielenpistokkaita. Se antoi yhden mulle ja vaikka viime vuosina melkein tapoin sen liian pimeässä paikassa (näköjään anopinkielellekin voi olla liian pimeä paikka), niin viime hetkellä tajusin, miksi se on pitkään voinut huonosti, siirsin ikkunan viereen ja nyt se on toipumassa ja pysyy toivonmukaan ilonani vielä pitkään pitkään. Kahdesti se on jopa kukkinut vuosien saatossa! Onkohan tuo sun nykyinen anopinkieli niin vanha, että voi olla tuon mun oman emokasvi?

    Ja tuo "nykyajan anopinkieli" on anopinkeihäs, ehkä tiesitkin. Joskus vuosi pari sitten näin Pirkka-lehdessä isosta sellaisesta kuvan ja vihdoin muutama viikko sitten satuin Halpa-Hallissa näkemään yhden ja otin heti mukaan. Kestää tosin vuosia ja vuosia vissiin kasvaa isoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kyllä pistit pahan. En edes muista että olisin joskus antanut jollekkin anopinkielen pistokkaita! :D Mutta kaikki voi olla mahdollista. Mutta luulen ettei tästä kyllä ole pistokaita koskaan meillä otettu. Olen sitä kyllä suunnitellut.

      Sansevieria 'Boncel' nimellä nimittävät tätä anopinkieltä facebookin Huonekasviryhmässä. On vissiin mulla ollut vähän liian kuivana koska lehtien päissä näkyy kuivumista. Näitä on niin hankalaa kastella kun pitäisi kastella vähän mutta kuitenkin jos kastelee liian vähän niin sekään ei ole hyvä. Ei oo helppoa.

      Poista
    2. Olisin kyllä aika varma, että ne anopinkielen pienokaiset ois sulta sillon ollut. Tai sit muistan ihan väärin. :D Joskus vuosien 2001-2005 välillä. Jaanalla oli muistaakseni sellainen keltareunainen poikanen ja antoi mulle sen tavisvihreän.

      Ja katos, oli ihan kyllä sen keihään näköinen, mutta näköjään sit kuitenkin eri anoppilaji, kun se keihäs on cylindrica-loppuinen. Mun haave ois anoppikokoelma. :D Nyt on kolmea eri lajia.

      Poista
    3. Veikkaan että olen tämän kasvin saanut vuoden 2006 jälkeen. Mutta onhan mulla anopinkieliä ollut aikaisemminkin joten kaikki tosiaan on mahdollista.

      Itseasiassa se on erinäköinen kun tarkemmin katsoo. Keihäs kasvaa suoraan ylöspäin, nämä haaroittuvat keskeltä sivulle.

      Poista
  2. Ihanan paljon sinulla on viherkasveja. Minun pitää olla niidenkin kanssa varovainen, koska voivat allergisoida.
    Pikaista paranemista sinulle, toivottavasti et sairastu pahemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä tässä suinkaan ole kaikki. :) Viherkasvit kerää helposti tosi paljon pölyä joten jos sille on herkkä niin kannattaa kyllä säännöllisesti kasvit käyttää suihkussa. Itselläni allergiat ovat ruuassa niin ei sitä tule ajatelleeksi mitä kaikkea pitää ottaa huomioon jos allergioita on muilla elämän osa-alueilla.

      Kumpa nyt paranisin, tai edes sairastuisin kunnolla! Se on ikävä kierre kun vastustuskyky menee alas niin saa kaikki maailman kulkutaudit vaivoikseen.

      Poista
  3. Ihanaa, kun kasveilla on tarina tai ne ovat muisto jostakin. Mutta kääntöpuolena sitten ehkä juuri tuo "pelko", että just ne tärkeimmät hiipuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Siksi niistä tosiaan pitäisi tehdä varmuuskopio. Viisainta on jakaa niitä kopiota eteenpäin jolloin sen voi saada jostain takaisin jos omansa menettää.

      Olin ikionnellinen että jaoin valkoista pikkusydäntä kavereilleni kun sitten menetin sen oman pehkoni kun pihassa kaivettiin kaivinkoneella enkä tajunnut kaivaa kasveja turvaan tarpeeksi kaukaa.

      Poista
  4. Sulla on siellä kunnon viherkasvi valikoima, upeita! Voitko kuvitella, että meilläkin on joskus ollut hervottoman kokoinen kiinanruusu ja olisko se toinen ollut limoviikuna, ne eivät tykänneet muutosta. Kuukahtivat kumpikin yllättäen, hoitajassa ei ainakaan ollut mitään vikaa..:D

    Voihan flunssat, mulla on myös edelleen ihan puolikuntoinen olo, jotain kun tekee niin tuskanhikeä pukkaa. Kuullaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvit ovat joskus varsin tuulettakäyviä. Siksi niistä mummojen rakkaista viherkasveista kannattaisi ottaa pieniä poikasia, isot harvoin kestävät nopeaa muutosta uusiin olosuhteisiin. Näin on menetetty monen monta vanhaa ja perinteistä kasvia.

      Oliskohan tämä nyt neljäs flunssa mulla tän talven aikana?! Pikkuhiljaa saisi jo riittää!!!

      Poista
  5. Sinulla onkin runsaasti erilaisia viherkasveja. Kyllä niiden on hoitoakin täytynyt saada, sillä kaikki näyttävät hyvin elinvoimaisilta.
    Minulla on samanlainen posliinikukka, joka on kyllä kasvanut, mutta ei kukkinut. Ensi kesänä yritän muistaa viedä sen ulos, josko siitä olisi apua. Posliinikukka tarvitsee kuulemma paljon valoa. Enempää valoa en meidän huushollissa voi sille tarjota.
    Harmillista, että kukillekin on luotu omat trendikautensa. Olen metsästänyt käärmekaktusta, jollaisesta Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riina jokin aika sitten postasi. Ei löydy, ei mistään. Ei taida olla trendikasvi juuri nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisinaan ne saavat, toisinaan eivät...Tosin olen ehkä nyt parin viimevuoden aikana vähän kunnostautunut, aikaisemmin kastelin niitä ehkä kerran kahdessa kuukaudessa... Kummallisen paljon paremmin ne voivat kun hiukan enemmän hoitaa.

      Kasvit kannattaa viedä ulos, mutta kannattaa kyllä mielummin laittaa ne puolivarjoiseen paikkaan ja alkuunsa varjostaa niitä vaikka harsolla. Minäkin varjostin, mutta otin harson ihan liian aikaisin pois ja tosiaan palmuvehkat paloivat lähes pilalle.

      Minä tunnen kaktuksia aika huonosti. Nyt kun viherkasvit ovat hyvin trendikkäitä niin kaupoissa ei kuitenkaan tunnu niitä olevan yhtään sen enempää kuin muulloinkaan. Nyt jokapaikka notkuu maijoja (jotka mun on mahdotonta pitää hengissä, hienoja ne toki ovat), peikonlehtiä, palmuja ja muita isoja ja näyttäviä kasveja. Ne eivät kuitenkaan ole välttämättä ollenkaan niitä joita on helppoa kasvattaa.

      Poista
  6. Kiva kasvipostaus. Mulla on vanhimmat mukana roikkuneet viherkasvit kymmeniä vuosia vanhoja. Aina ne talvella kyl voi huonosti, elvytän niitä sit keväisin ja kesällä. Tilanpuute ikkunoilla vaan tahtoo vaivata. Mulle rakkaimmat on kaks kiinanruusua, keltainen ja pinkki. Pinkin alun sain äidiltä kun lähdin pois kotoa, keltaisen toi isäni anopilleni tullessaan meidän hääjuhlaan kohta 10v sitten. Siitä on mulla alku, joka on jo aika massiivinen itsekin. Orkideoja en meinaa saada laitettua mitenkään mieleisesti ruukkuihin. Ne roikkuu ja ruukut kallistuu ja pitää laittaa painoja toiselle laidalle ja vaikee saada niitä "toimiviksi". Upotettaviakin pitää ruukkujen olla et saa kasteltua. Vaikeeta! Keväisin kyllä himottaa aina uudet kukanalut. En juuri ostele ikinä kukkia, mut saan kavereilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli elämässä aika jolloin en jaksanut hoitaa kasveja. Hyvä kun sain eläimet hoidettua. Nyt se vähän harmittaa, esimerkiksi kannoin mukana herttaköynnöstä jonka isä oli ostanut mulle ihka ensimmäiseen asuntooni.

      Kiinanruusut on hienoja kasveja hyvinvoidessaan. Harmi vaan kun niille annetaan niin paljon kasvunsäädettä että vaan harvoista saa pitkäikäisiä kumppaneita, sinä voit onnitella itseäsi että olet onnistunut.

      Orkideat eivät jotenkin oikein ole minun kukkiani. Olen antanut niitä eteenpäin sen jälkeen kun kukinta on loppunut jos joku minulle on sellaisen tuonut. Ehkä voisin joskus kokeilla niiden hoitoa ihan tosissani, monella kaverilla on upeita orkideakokoelmia.

      Niissä on vaan jotain mikä ei oikein minua puhuttele.
      Kukat ovat tavallaan liian näyttäviä. Ja lehdet itsessään aika rumia. Mutta koskaan ei saisi sanoa että ei koskaan!

      Poista
    2. Enpä tiennyt tuota kasvinsäädejuttua kiinanruusujen suhteen. Omat on varmaan aika vanhaa perua, ainakin se äidiltäni saama. Pitää joskus kysyä mistä hän on oman kasvinsa saanut. Orkideat on jotenkin hienoja mutta ylihehkutettuja. Toisaalta minusta niitä on helppo hoitaa, kun ei tarvitse jatkuvasti lorotella vettä. Ehkä ne on liian villejä omaan makuun kun rönsyävät joka suuntaan, vaikka eihän kasveja voi "kahlita". (tai niille pitäisi olla epifyyteille sopivammat kasvupaikat...) Kukintaan jopa kyllästyy kun kuukausitolkulla on kukkinut! Liian isoksi kasvavat kasvit tuntuu ongelmallisilta itsellä kun tilaa ei koskaan ole riittävästi... Mutta näin keväällä voisi kyllä kavereilta taas pyytää parit pistokkaat 8)

      Poista
    3. Kasvissäädettä annetaan taimistoilla kasvihuoneolosuhteissa siksi, että taimista tulisi tanakampia ja ne kukkisivat nopeammin. Sen kyllä huomaa kun kasvunsäädön vaikutus loppuu, sitten ne alkavat kasvaa ihan samalla tavalla kuin kiinanruusut normaalistikkin kasvavat.

      Hyvä pointti muuten tuo kukintaan kyllästyminen. Liian näyttävät kukat liian pitkään. :) Kuulostaa kyllä ominaisuudelta joka olisi tavoiteltavaa. Vähän samaa on pionien kanssa. Periaatteessa tykkään niistä, mutta jos niitä olisi puutarhassa liikaa niin ei sekään olisi hyvä. Parempi kun on vaan pari jotka kukkivat äkkiä.

      Poista
  7. Mulla ei vaan kasvit pysy elossa. Onnistuin tappamaan kesällä hankkimani mehikasvinkin :/ Juuri joulun alla sanoi meille paipai...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se ei kyllä ole mikään harvinainen juttu että mehikasvi kuolee! Niitä on hankalaa pitää sisällä hengissä kun helposti tulee kasteltua liikaa. Ja on niille liian kuuma, ja liian vähän valoa. Monet kasvit kärsivät juuri kuumuudesta ja pimeydestä enemmän kuin valon puutteesta.

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)