keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Vapaaehtoisesti



Teettekö vapaaehtoistyötä? Ja nimenomaan vapaaehtoistyötä toisten ihmisten auttamiseksi tai virkistämiseksi?

Me Allin kanssa kuulutaan paikalliseen Kaverikoira-ryhmään ja koska tarvittiin ryhmälle muutamia "promokuvia" niin otettiin niitä ystäväni vanhempien kanssa. Nämä kuvat on otettu tämän 86v. pariskunnan kotona viime lauantaina. Ystävä sanoi että selvästi kuvaaminen oli vanhemmista mukavaa, heilläkin kun sitä säpinää siellä kotona on aika harvoin.
Mumma oli sanonut, että ilman muuta heitä saa kuvata jos hän vaan tietää tarpeeksi aikaisin että ehtii kihartaa tukkaa! Musta se oli ihanaa.



Paapan ensimmäinen koira on ollut suomenpystykorva ja nimenomaan toivoi että saisi olla kuvassa Allin kanssa. Laitoinkin kuvan parista Metsästäjät facebook-ryhmään, tässä kun on metsästäjä jonka metsästysreissut on jo tehty. Kuva sai ryhmässä yli tuhat tykkäystä.




Kaverikoiravierailuillahan ei vanhuksia voi kuvata ilman lupaa, ja muutenkin se olisi kyllä varsin hankalaa samalla kuvata, jutustella ja vielä koittaa hallita koiraa kolmannella kädellä.

Alli on yleensäkkin varsin tuulellakäyvä, se saattaa olla hyvinkin rauhallinen ja sopuisa, mutta välillä vierailuilla se on selvästi vähän hermostunut. Erityisesti jos on monta koiraa ja ahdas tila, ja varsinkin jos on uusia koiria. Meidän ryhmään on tullut lyhyessä ajassa paljon uusia koiria ja selvästi se on vähän vaikuttanut Alliin epäsuotuisasti kun jatkuvasti porukka vaihtuu.
Sen keskittyminen menee siihen että se keskittyy muihin koiriin eikä asiakkaisiin.

Onneksi tänään oli vain kaksi koiraa kun jaettiin porukka vanhainkodissa eri osastoille ja Allin pariksi tuli koira joka on ollut ryhmässä jo useamman vuoden.
Nyt se selvästi nautti käynnistä enemmän.

Kaverikoira-toiminta on kyllä vapaaehtoistyö joka sopii mulle erinomaisesti. Säännöllistä mutta ei kestä hirveän kauaa yhdellä kertaa(vierailujen pituus on noin 1/2h), harrastus koiran kanssa joka ei vaadi mitään erityistä treenaamista tai kilpailua ja kaikenkaikkiaan käyntien jälkeen on lähes aina parempi mieli kuin sinne mennessä. Harrastus josta todella tuntuu saavan enemmän kuin sille antaa.


Loppuun arkikuulumiset: En vissiin edes kirjoittanut Ekun jalasta. Sillä oli polvesta yksi jänne revennyt luusta irti. Kuulemma huonoista vaihtoehdoista kuitenkin paras. Jänne oli muuten ehjä.

Se leikattiin kaksi viikkoa sitten ja tänään poistettiin tikit. Nyt olisi vielä kuukausi häkkihoitoa edessä ja sitten polvi kuvataan ja katsotaan miten kävi. Edelleen Ekku on aika raskas sisällä eikä sitä uskalla jättää kotiin vahtimatta. Kerrankin Mikalla on pakkoloma täysin oikeaan aikaan! Ja tässä kyllä kiittää säiden haltijaa että on ollut niin leutoa että Ekku on voinut olla pidempiäkin aikoja autossa nimittäin välillä on ihan kiva käydä jossain...Kovalla pakkasella sitä ei oikein voisi pahemmin autossa pitää.

Nämä liukkaat kelit ovat kyllä olleet todella hankalia, Ekku ei saisi yhtään liukastella jalalla. Jalka on ollut paketoituna mutta nyt se tänään on avattu. Koira joka ei ole enää varsinaisesti kipeä on huomattavasti hankalampi saada olemaan rauhassa! Olisi nyt vaan vähän pakko onnistua kun leikkaus on maksanut melkein tonnin niin ei kannata omalla toiminnallaan pilata toipumista.

Mika sanoi tänään kun puhuttiin leikkauksen hinnasta että se olisi maksanut vaikka 4000€ jos sillä hinnalla olisi voitu luvata että jalka tulee entiselleen. Sitähän nyt ei vaan kukaan voi ennustaa etukäteen. Pitää vaan toivoa että jänne pysyisi kiinni ja jalka tulisi kestämään käyttöä.

Ja nyt tähän samaan saumaan alkoikin sopivasti Vilman juoksu. Sehän oli tarkoitus steriloida heti pentujen jälkeen, mutta ei sitä kyllä voi tässä tilanteessa leikkauttaa kun vasta hiljan ne jalan haavat ovat menneet umpeen. Pitää antaa koiran elimistölle aikaa ettei taas tarvitse alkaa valkosolujen kuroa haavoja umpeen. Nartun sterilointi on kuitenkin aika iso leikkaus, erityisesti jos sitä ei tehdä tähystyksessä. (Joka on yli puolet kalliimpi kuin tavallisesti).

Että jos meille tulee pentue jossa on whippet- suomenajokoira ja whippet-kettuterrieri pentuja niin kauppaan niitä sitten kesällä blogin lukijoille. :P

11 kommenttia:

  1. Todella kivaa tuollainen toiminta!
    Ihana Alli <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se, sen huomaa kuinka tärkeää vanhainkodeissa asuville ihmisille on se että tulee jotain tavallisuudesta poikkeavaa päivään. Monesti meille omaiset kertoo kuinka mumman ja paapat kertovat koirien vierailuista ja odottavat jo viikon etukäteen ihan täpinässä että kohta ne koirat taas tulee. Silloin tietää että vierailu on hyvin tärkeää.

      Lopulta päivät noissa laitoksissa on aika yksitoikkoisia, varsinkin jos ei enää pääse edes kävelemäänkään. Joka ikinen vierailija on tuulahdus ulkoa ja se jos joku on tervetullutta.

      Poista
  2. Meillä töissä käy noita teidän kaverikoiria. Monet vanhukset nauttivat todella paljon! Kiitos kun viitsitte! <3
    Ymmärrän hyvin, miksi Metsästäjät ovat tykänneet kuvasta.
    Nämä kaikki ovat hyvinä, mutta tuo missä vanhaherra ja Alli katsovat samaan suuntaan...<3 <3

    Ekulle paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pitääkin alkaa tarkemmin katsoa näenkö siellä ketään sinun näköistäsi! Aika vähän sitä kyllä tulee hoitajiin kiinnitettyä huomiota, jotenkin se keskittyminen on niin voimakkaasti siinä omassa koirassa ja asukkaissa.

      Vierailuaika on aika lyhyt, mutta sen huomaa omasta koirasta että Alli väsyy jo tuossa ajassa melko paljon. Tunti olisi meille aivan maksimi aika, joskus käydään kahdella eri osastolla jos koiria on vähän ja silloin se haluaisi jo lähteä puolessavälissä pois. Tilanne on kuitenkin koiralle ihan jotain muuta kuin se että mennään johonkin kotiin kylään missä se saa olla vapaana, haistella, missä on vain muutama ihminen ja sen ei tarvitse olla kokoaikaa "edustamassa".

      Tilanne kuvien otossa ei ollut yhtään niin harmoninen kuin kuvista näyttää, mutta kuvahan ei valehtele...:D

      Poista
  3. Tuttu pariskunta :) Hienoa toimintaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ilo päästä heidän vieraakseen tälläisissä merkeissä. Ja uskon että se on mukavaa vaihtelua, eipä sieltä kotoa niin vaan enää lähdetä mihinkään ja varsinkin nyt kun on niin jumalattoman liukas ollut koko talven!
      Suunniteltiin että voitaisiin kesällä ottaa uusia kuvia kun voisi olla ulkona. Sisällä oli vähän huono valo kuvaamiseen.

      Poista
  4. Näitä kuvia ihastelinkin jo facen puolella, kertakaikkisen ihastuttavia ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kun ottaa paljon kuvia niin yleensä aina joku onnistuu. Sinällään tälläinen kuvaaminen missä pitäisi vähän jännittyneestä koirasta saada nopeasti hyvä ja onnistunut kuva ei ole kauhean helppoa. Mutta onneksi edes joku kuva onnistui.

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Hyväntuulen kuvia <3 Kyllä eläimen läheisyys antaa paljon. Hieno harrastus, nostan hattua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kyllä lämpimästi suositella kaverikoira-toimintaa jos vaan sopiva koira kotoa löytyy. Alli on ehkä hitusen liian rauhaton, mutta ei pystykorvan kuulukkaan olla sellainen joka ei reagoi mihinkään.
      Sen myös huomaa jos on ollut pidempi tauko että Alli vähänniinkuin unohtaa kuinka vierailuilla pitäisi käyttäytyä. Aina kun saadaan hyvä vierailuputki päälle tulee jotain, kuten juoksu.

      Lopulta ihmisten ilahduttaminen on aika helppoa eikä vie kohtuuttomasti aikaakaan, tunti silloin toinen tällöin. Pyrin käymään vierailuilla niin usein kuin vaan pääsen, kerran viikossa ei yleensä ole mitenkään kauhean vaikeaa edes järjestää.

      Tämä sopii minulle ja meille, joillekkin sopii joku muu.

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)