torstai 5. tammikuuta 2017

Jalkapuoli

Meillä oli tarkoitus lähteä viikonlopuksi Porvooseen kavereiden luo. Mikalle oli ohjelmassa supin metsästystä ja minulle oli ohjelmassa viininjuontia ja entisten rottakavereiden näkemistä.

Nyt sitten kävi niin, että Mika lähti yksin reissuun terrierien kanssa ja minä jäin kotiin pitämään sairastupaa.

Mika oli Ekun kanssa keskiviikkona kettujahdissa, ja tuli lopulta takaisin kotiin kolmejalkaisen koiran kanssa. Ekku on loukannut polvensa pahasti, siinä näkyy syvä pistohaava.
Ei tiedä mitä sille on tapahtunut, mutta juurikaan se ei jalalla astu.

Siihen saatiin ensiapuna antibioottia, kipulääkettä ja häkkilepoa. Vasta ma. pääsee eläinlääkärille joka täällä meilläpäin on se jonka luo kannattaa hakeutua tälläisissä asioissa. Ristisiteiden pitäisi olla ehjät, mutta aika paljon muutakin voi mennä rikki.

Selvää on, ettei tuossa kunnossa olevaa koiraa voi lähteä kuskaamaan 400km ja koittaa saada sitä pysymään levossa vieraassa paikassa. Nimittäin ollaan oltu sen kanssa vähän helisemässä jo kotonakin.

Ekku oli sitä mieltä, että hän ei todellakaan aijo pienessä häkissä kököttää vaan rouhi yhdestä näyttelyhäkistä pinnoja poikki sellaisella tahdilla että käytiin Virroilla ostamassa sille järeämpi häkki. Olisi ehkä kannattanut ajaa rautakauppaan ostamaan raudoitusverkkoa ja hitsata sille joku tuhat kiloa painava tiikerin kestävä häkki nimittäin se sai jo tuohonkin häkkiin purtua jälkiä. Ja mitäpä sitä häkillä, mutta koiran hampaat menee jos se repii ja raastaa tuolla tavalla. Eikä jalka takuulla ole levossa!

Se sama ominaisuus mikä tekee koirasta hyvän metsästyskoiran on tälläisessä tilanteessa haitaksi. Nimittäin todellinen periksiantamattomuus, jääräpäisyys ja "menen läpi vaikka harmaan kiven"-asenne.

Nyt on sitten sellainen tilanne, että Mika haki eläinlääkäriltä jotain koirille tarkoitettua "rauhoitusainetta", sitä sitten annetaan jos se on pakko jättää yksin. Nimittäin mä en ota sitä riskiä että se hajottaa häkin ja riehuu kämpässä niin että jalka hajoaa loputkin sillävälin kun olen pois kotoa. Onneksi Ottopoika lupasi että voi tulla Ekkua vahtimaan sillävälin jos minun tarvitsee lähteä johonkin. En ihan kauhean mielelläni rauhoita koiraa ellei ole pakko.

Yleensä ne ovat tottuneet olemaan häkissä muutamassa tunnissa mutta Ekku on nyt ollut eri mieltä. Katotaan nyt sitten mitä sen kanssa pitää tehdään jos sille määrätään häkkilepoa maanantain jälkeenkin.
Tosin huomaa että sen kanssa on helpompaa nyt kun Mika ei ole kotona. Ekkuhan palvoo Mikaa, ja siellä missä isi, siellä Ekku. Niimpä se kokoajan haluaisi Mikan perään kun se kulkee. Musta se ei ollenkaan piittaa samalla tavalla,  niimpä voi rauhoittua nukkumaan vaikka mä välillä käynkin ulkona tai muuten kuljen edestakaisin.

Ekku on kyllä ollut sisällä, ja se on ollut häkissä mutta yleensä siinä vaiheessa kun se on alkanut olla levoton se on viety takaisin ulos kun on todettu että ehkä se on levännyt sisällä tarpeeksi siinä vaiheessa. Virhe.
Taas seuraavan ajokoiran tai muun ulkokoiran kanssa pitää muistaa että tässä on taas se tilanne mitä on pakko harjoitella etukäteen. Sitä että ne oppii olemaan häkissä sisällä rauhassa vaikkei niiden vieressä kokoaikaa olisi joku. Autossa se istuu vaikka maailman tappiin, mutta ei koiraa voi laittaa autoon istumaan ainakaan kovin pitkäksi aikaa jos on  -20C pakkasta!

Ekun ja Mikan vuosi alkoi 1.1.2017 hienosti supipariskunnalla.

Mika on aivan surun murtama. Ekku on sen paras ja varmaan tärkein metsästyskoira. Se ei ole edes neljää vuotta vanha ja taas tälläinen pahempi loukkaantuminen. Tai ei sitä oikein edes tiedä mikä sillä on, ehkä se epätieto on se pahin.
Meillä on yksi koira leikattu kun ristisiteet katkesivat ja ei se sen jälkeen metsästyskäyttöä kestänyt. Jos Ekulla on sama juttu niin se saa sitten lähteä pilven päälle. 

Toivon tässä nyt kädet kyynerpäitä myöden ristissä että se olisi vaan saanut kovan tällin tai jalasta olisi mennyt jotain joka voitaisiin vaikka tähystämällä leikata ja ennuste olisi hyvä.

Ja mä siis lupasin jäädä kotiin että Mika pääsee supijahtiin. Ajattelin että tuskin sille on hyväksi että se istuu Ekun vieressä murehtimassa kun paljon parempi on että se saa tuulettaa edes ajatuksiaan supeja kaivamalla. Meillä kun on yleensäkkin tosi vähän supeja ja Busteriakin pitäisi alkaa opettamaan luolajahtiin (enemmän on ollut susihavaintoja tänäsyksynä kuin supeja).

Kävin päivällä hierojalla ja sekin sanoi että oot sä aika hyvä vaimo jos jäät vapaaehtoisesti kotiin että mies pääsee reissuun vaikka se on sen koira joka on kipeä. En hyvästä tiedä, mutta joskus on pakko yrittää ajatella muutakin kuin itseään.

Toisaalta jos tulee ihan hirveän kylmä niin on kamalaa olla itse kaukana poissa eikä pääse tarkastamaan että kanoilla on kaikki hyvin. Olen alkanut ymmärtää miksi ne joilla on paljon eläimiä ja elinkeino niissä kiinni eivät halua tai edes voi olla kovin kauaa pois kotoa. On niin paljon helpompaa ennakoida kuin sammuttaa tulipaloa.

Pitäkää nyt peukkuja meidän Ekulle!

11 kommenttia:

  1. Tsemppiä Ekku! Tuo on ihan kauheeta kun eläin sairastaa ja vielä pyhinä/viikonloppuna ettei lekuriin pääse :( Sun kotiin jääminen että Mika pääsi reissuun on kyllä todella ihailtavaa toimintaa, arvostan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen kanssa on kyllä käyty lääkärissä, mutta Mika halusi odottaa että tarkemmat tutkimukset tekee sellainen lääkäri mihin voi luottaa.
      Meillä on täällä aika hyvä päivystys, Evidensia päivystää viikonloppuisin.

      Kiitos, kiva olla kerrankin super-vaimo. ;)

      Poista
    2. Kumpi Evidensia päivystää viikonloppuisin? En ole nettisivuilta huomannut tälläisestä ilmoitusta? Jos tosiaan on näin, niin täytyypä laittaa itsellekin ylös.

      Poista
  2. Voi harmi, miten ikävä juttu on sattunut Ekulle. Toivotaan, että hän siitä paranee. Hieno teko sinulta jäädä kotivahdiksi. - Mukavaa loppiaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Nuo ajokoirat ovat aika riskialttiissa hommissa kun ne päästävät kaikissa pusikoissa ja risukoissa "sata lasissa". Ekun ajonopeus oli ollut 30km/h, se on metsässä aika kova vauhti.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  3. Voi ei, toivottavasti nyt selviää vaan säikähdyksellä jalan kanssa. Kova taistelutahto siellä taitaa Ekulla kuitenkin olla.
    Hyvä vaimo olet ihan varmasti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti. Pitkä sairasloma tästä nyt tulee, mutta mitäs siitä jos koira tulisi kuntoon. Ekun taistelutahto on todellakin melko kova! Ja se on kiva kun se kohdistuu ihmisen kannalta väärään asiaan.

      Koitan olla ensisijaisesti hyvä ihminen. :)

      Poista
  4. Voi Ekku-parkaa! "Työkoirat" on alvariinsa ruhjeilla ja naarmuilla. Meilläkin Mauri ontuu joka mettäreissun jälkeen. Mutta yleensä on tassut rikki ja mahanalunen. Sillä kun ei ole sitä maavaraa juurikaan. Kikulikin on kovilla! ='D
    Luolareissuilta se tulee aina naama veressä, mutta silloinkin on yleensä vain naarmuja kyseessä.

    Harmittavia tollaset jalkajutut. Toivotaan nyt, että on kyseessä jokin "ei niin vakava" vaiva!

    Täällä meilläpäin niitä supeja olisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Mauria. Mäyräkoirat on vähän huonosti työkäyttöön suunniteltuja. Meillä ajokoirien tassut on kestänyt tosi hyvin, tosin ihan pahimmilla keleillä Mika ei ajokoiria päästä irti.

      Yllättävän nopeasti ne pintanaarmut onneksi paranee, muutamassa päivässä. Onhan Paavollakin nokanpäällä arpia, mutta tosi hyvin se osaa toimia niin ettei saa osumia usein.

      On todella harmittavaa. Pitää nyt vaan toivoa ettei nivelessä olisi pahempaa vikaa. Tänään Ekku on astunut jalalla joten sensuhteen on vähän enemmän toivoa. Pistohaavat voi olla tosi syviä ja "vaikeita" haavoja vaikkei heti uskoisi. Verta siitä ei ole tullut nimeksikään.

      Mika ei ehkä nukkuisi koskaan eikä ikinä lepäisi jos meillä olisi paljon supeja...

      Poista
  5. Peukut ovat pystyssä! Toivottavasti ei ole mitään vakavaa ja koira toipuu ennalleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti oli, jänne poikki ja se on nyt leikattu. Ennalleentoipumista tässä nyt sitten odotetaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)