maanantai 26. joulukuuta 2016

Pakollinen joulu



Ajattelin etten edes laita mitään joulukuvia, kun ei nyt vaan oikein ole ollut sellaista joulukuvafiilistä. Koko joulukin melkein meni ohi vähän huomaamatta. Ottopoika kuitenkin yllytti ottamaan kuvia tänään, niin laitanpa ne nyt sitten tännekkin.

Vietettiin kyllä aikaa tärkeiden ihmisten kanssa, jos aatonaattokin lasketaan mukaan niin ollaan oltu joulusaunomassa kahdessa eri osoitteessa, käyty syömässä jouluruoka kolmessa eri paikassa, oltu mun sukulaisten kanssa, Mikan sukulaisten kanssa, nähty kolme eri kummilasta perheineen, ajeltu sinne ja tänne ja silti on erityisen hyvä fiilis.

Mutta tuntuuko joululta? En mää oikein tiedä. Tuntuuko se joulu aikuisena sitten yleensä muutenkaan erikseen "joululta". Ja miltä sen pitäisi tuntua?




Jotenkin hyvä että alkaa arki, arkiset ruuat, puheet ja kukaan ei ainakaan enää kysele joulukysymyksiä. Kävikö pukki, mitä tuli lahjaksi ja niinpäinpois.

 Vaikka kuinka on sovittu ettei lahjoja erityisesti vaihdeta niin silti aina tulee itsekkin osalle ostettua jotain. Sekä vielä enemmän saatua yleensä.

Olin kyllä taas ollut kiltti, sain lahjaksi jonkun luxus-kasvohoidon (sekä otsalampun) aviomieheltäni lahjaksi. Ja viiniä tuli pullotolkulla, juustoja, suklaata, kynttilöitä, sytykeruusuja, itse tehtyjä karkkeja, kukkia, värityskirja ja rahaa. Sekä veljen lapsien arkartelemia ihania juttuja. Hamahelmi-mangneetteja, heijastimia, kassi missä on jalanjäljet sekä tosi kiva tuikkukuppi. Miten näin pienet lapset osaa tehdä noin hienoja juttuja?! Olenkohan mä edes osannut leikata saksilla kolmevuotiaana?!

Meidän koirilla on aina tylsä joulu. Ne ei saa mitään lahjoja ja koska ollaan aika vähän edes kotona niin ne ei edes saa mitään erityisherkkujakaan. Mä ostan niille jotain jos ne tarvii, oli joulu tai ei.




Mielestäni juhlan pitää erota arjesta, jos ei muuten niin edes kukkasilla. Hain tänään vielä alennuksesta hyasintteja, kyllä mä vähän vielä hyasintin tuoksua tarvitsen että voin sitten liukua arkeen. Mutta hetkinen, mulla on kaksi viikkoa lomaa joten tarviiko edes? No liuún loma-arkeen. En aijo tehdä yhtään mitään erityistä, olen. Siinäkin on tarpeeksi.

Tykkään joulusta, ei saa ymmärtää väärin. Mutta silti eniten se joulu josta nautin ovat olleet ne joulut kun ollaan oltu mökillä. Siellä ei ole mitään turhaa, siellä muutenkin saavutan sen tilan jossa koen rentoutuvani eniten. No, mutta se on taas vuoden päästä! Nyt saakin jo asettaa ajatukset kevääseen. Hyvää joulunjälkeistä elämää jokaiselle.







8 kommenttia:

  1. No sitä mieltä mä oon, että ei joulu oikeesti enää aikuisena juuri miltään tunnu. Mä oon aina haaveillu sellasesta joulusta, että koolla on koko suku, paljon ihmisiä, aikuisia ja lapsia, paljon rupattelua ja iloista mieltä, yhdessä tekemistä, saunomista jne. No, meillä ei sellasia jouluja ole, eikä tule. Tänä vuonna päästiin lähimmäksi sellasta kuitenkin, kun jo kotoa muuttaneet lapset perheineen tuli meille. Eli siis tytär, sen mies ja 2-vuotias lapsi, sekä poika, sen tyttöystävä/avopuoliso ja niiden 12-viikkoinen koiravauva. (Ensi jouluna niillä on sitten mukana myös vajaa puolivuotias vauvakin...)

    No, miltä se "sukujoulu" sitten tuntui? Hässäkältä vailla mitään sen suurempaa hohtoa..... Pikkukoira oli kiinni nilkassa ja pissi sekä kakki lattialle. 2-vuotias riehui ja mellasti. Osa porukasta oli ollu vasta kipeitä ja ne oli ihan väsähtäneitä ja makaili vaan silmat puolitangossa. Mies on muutenkin sellasta sohvalla lojuvaa sorttia. Käytännössä siis minä tein kaikki hommat täällä, matot oli rullalla, tortut kärähti uuniin jne. Oli oikeastaan melkein ahdistavaa, kun oli niin paljon porukkaa, meteliä ja sotkua. Olin vain ja ainoastaan helpottunut, kun kaikki lähti omiin koteihinsa... ihan paras hetki koko joulussa oli ehkä se iltahämärä ja hiljaisuus...

    En tiiä mitä kuvakirjojen joulua sitä joka vuosi odottaa. Ihan kivaa oli nytkin, en siis tarkoita, että olis ollut kauheeta. Mutta onneksi joulu on vaan kerran vuodessa. Ja ehkä vielä joskus joulu tuntuu satumaisen ihanalta, niin kuin lapsena. Tai sitten ei. Joka joulu mä kuitenkin jollain lailla petyn. Joulun odottaminen on oikeesti kivempaa kuin itse joulu.

    Kauniita nää sun kuvat taas! Ja hei, teilläkö on lunta??? Täällä ei ole enää paljon mitään lumesta jäljellä... ulkona oli tänään +4 astetta. Nyt taitaa just ja just vähän pakastaa, mutta aivan mustaa on ulkona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sitä juuri mielikuvissa (ja muiden blogeissa!) vietetään jotain super-ihanaa taikapölyn täyteistä aikaa jossa kaikki on jotain epätäydellisen ihanaa. Joulua, jossa lapset korkeintaan hiukan iloisesti kiljuu pakettien avaamisen yhteydessä, muuten ne jännittyneinä vaan olla nököttää ja jyrsii piparkakkuja.

      Ne ei huuda falsetissa kun toinen kiusaa, ne ei kaada mehua pöytäliinoille, ruokaa syödään juuri sopivasti (kaikki luomua, huom!) ettei olla yli-ähkyssä niin että mahaan sattuu.

      Mun jouluun ei varsinaisesti ole koskaan kuulunut lapsia, koska niitä ei ole ollut ennenkuin vasta viimevuosiana. Mä tykkään hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta, ja kyllä mulla korvat soi lapsiperheen arjen jälkeen. Vaikka ne rakkaita ne sisarusten lapset onkin, mutta en ole tottunut siihen jumalattomaan älämölöön mikä niistä lähtee.

      Monestihan se odottaminen onkin parasta juhlissa ja juhlapyhissä. Muistan ensimmäiset häät- ja sen epäuskon mikä jotenkin kokoajan oli. Että tässäkö tämä nyt sitten on, yli vuosi sitä oli järjestelty ja suunniteltu ja siinä se vaan lipui ohi. Ihan sitten kuten se alle vuoden kestänyt avioliittokin...

      Mua hymyilytti tuo ajatus kakkaavasta koiranpennusta ja kiljuvasta kaksivuotiaasta. Se on realismia, ei sitä ihmeellistä fiilistelyä.

      Mutta hei, levätään nyt 11kk ja aletaan sitten taas uudestaan fiilistelemään jotain mitä ei ole olemassakaan.

      Poista
  2. Joulussa on se hyvä puoli, että se tulee ja menee. Vietti sitä tai ei! ='D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Ihan samalla tavalla kuin juhannus, pääsiäinen ja kesä. Ne vaan tulee, halusi tai ei.

      Meillä oli koko joulukuun lunta, paitsi jouluviikolla se suli pois. Sitten taas joulupäivänä se tuli takaisin. Ihmeellistä kikkailua. Joulu ja lumi, yhtä arvaamattomia molemmat.

      Poista
  3. Meille joulu on vain päivä muiden joukossa. Toki on kiva kun on kiireetöntä aikaa olla yhdessä, mutta muuten ollaan vaan ja odotellaan, että tää jouluhömpötys menee ohi. Onneksi nyt on paluu arkeen monella tapahtunut, itse saan vielä hetken lomailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin miettinyt että miltä joulu tuntuu niistä jotka sitä eivät vietä, ehkä kun ulkopuolelta sitä katsoo niin huomaa miten paljon suorittamista, ihmeellisiä odotuksia ja tapoja ja ennenkaikkea rahanmenoa siihen liittyy!

      Jokapaikassa hoetaan joulu-sitä ja joulu- tätä.

      Tosin uskon että harva aikuinen pistää lomapäiviä pahaakseen. Eli nauttikaa te siellä siitä jouluLOMASTA nimenomaan.

      Poista
  4. Minä olisin niin mielelläni jouluihminen, mutta kun joulussa täytyy ottaa huomioon valtaisa joukko muitakin ihmisiä, se johtaa siihen, etten taida ikinä päästä viettämään joulua omalla tavallani. En koe olevani erityisen itsekäs ja mielelläni pyrin ajattelemaan asioita myös toisten näkövinkkelistä. Jos joulunvietto tuottaa enemmän hampaidenkiristystä kuin hyvää mieltä, lienee järkevää tehdä asialle jotain. Eilen taas kerran totesin, että ensi jouluna olen "matkoilla". Jos se vain suinkin on mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen juuri se itsekäs ihminen joka menee muiden luo valmiisiin ruokapöytiin. Tosin sinne käytännössä anellaan, mutta kuitenkin.

      Voi mun tulee surku sun puolesta. Koita oikeasti päästä viettämään ensivuonna omannäköinen joulu- mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Ole matkoilla tai "matkoilla". Tosin jos tietynainen joulu on perinne sitä on ehkä itsekkin vaikeaa muuttaa. Tavallaan pelkää että mitä muut siitä sanovat vaikkeivat sitten lopulta sanoisi yhtään mitään.

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)