sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Kaulahuivi 6:lla silmukalla



Huivi harjanvarsilla, no mikä jottei! Sain muutama viikko sitten tehtyä JÄTTIPEITON ja tekniikka oli senverran mielenkiintoinen että teki mieli tehdä sillä vielä jotain muutakin.



Käytin huiviin lankana kaksinkerroin heijastinlankaa, yhden "säikeen" verran jotain punaista pörrölankaa ja yksi säije oli muistaakseni isoveli-lankaa. Paksuus oli harjanvarrelle oikein hyvä.

Jos joku ei tiedä, niin lankakerästä saa helposti toisenkin pään esiin kun kaivaa sen kerän sisältä. Sormi vaan kerän päästä sisään ja muutamia koukintaliikkeitä niin siinä se onkin sitten kätevästi esillä! Kätevää töissä joissa on samaa lankaa useampaan kertaa, ei tarvitse hommata kuin yksi kerä.

Koitin ensin 10:llä silmukalla, mutta huivista tuli niin leveä että täysin vastoin tapojani purkasin sen. Siitä olisi kyllä voinut tehdä jonkun kaulurin, höh. Miksi keksin sen nyt vasta?! Mutta koska olin tekemässä nimenomaan huivia, niin tein sitten huivin 6:lla silmukalla.

Tein huivista niin pitkän kuin heijastinlankaa riitti, eli tuollainen siitä tuli kuin kuvasta näkyy.
Huivin tekeminen on melkein lapsellisen nopeaa, jopa minä pystyisin tekemään sen yhdeltä istumalta (ellei kokoajan pitäisi hypätä jossain). Kudoin tämänkin samalla tavalla sormin nostelemalla silmukat kuten peitonkin. Ei kannata vaivautua heiluttamaan puikkoja kun sormin se on paljon helpompaa.

Ja hapsuja huivissa pitää aina olla paljon! Tässä olisi melkein sellainen joululahjavinkki. Heijastusominaisuus ei näy juurikaan ilman salamaa otetuissa kuvissa, mutta kyllä se ihan sopivasti heijastaa. Mielestäni ominaisuus mitä ei voi korostaa liikaa!


Olen tänään tehnyt havukransseja. Ajattelin että jos tänävuonna koittaisi vaikka tienata niillä vähän taskurahaa, senverran tyyristä on ollut tämä eläinlääkärissä juokseminen.

Meillä ei ole koirilla eläinlääkärivakuutusta. Ollaan laskettu että näin monen koiran kanssa se tulee niin kalliiksi että sillä hinnalla mitä vakuutukseen menee vuodessa hoitaa koiria jo aika pitkästi. Nyt tietysti taas tuntuu että olisiko sittenkin pitänyt vakuutus ottaa, mutta kun miettii että ollaan selvitty monena vuonna ainoastaan rokotuksilla niin plussalla ollaan vielä oikeastaan aika suurillakin summilla.

Havukranssien tekeminen oli yllättävän nopeaa. Vai johtuuko se siitä että olen töissä verrytellyt viimeviikolla 20m havuköynnöksen kanssa?! Intoa tekemiseen olisi vielä 6 kranssin jälkeen jäänyt mutta havut loppuivat kesken. En viitsi enää pimeässä mennä niitä hakemaan vaikka pystyisin kyllä hakemaan katajaa ja kuusta ihan oman pihan metsiköstä kunhan vaan laitan otsalampun päähän. Ehkä silti on hyvä lopettaa niinkauan kun tekeminen on vielä hauskaa.

Uskoisin saavani 10-20 kranssia kohtuullisen helposti myytyä jos vaan vähän markkinoisin. Tosin en enää ihan helposti mene mihinkään myyjäisiin myymään. Tein kerran ainakin 30 kranssia ja menin iloisesti niitä myymään ja sitten tulin lähes yhtä monen kanssa takaisin kotiin. Jaoin niitä naapureille ja sukulaisille ja ripustelin ympäri pihaa ja koiratarhoja ja silti niitä oli ihan liikaa.

Viisaampaa ensin tehdä vaikka kymmenen ja jos ne saa kaupaksi niin tehdä uusi erä. Kaverikoirilla on myyntipöytä keskussairaalan eteisessä ennen joulua ja sinne olen luvannut tehdä pari kranssia. Lisäksi muutama niitä on varattu jo etukäteen että eiköhän tässä kranssitehdasta saa iltaisin pyörittää.

Tänään on ollut isänpäivä. Onnea kaikille asianosaisille vaan.

Missä mun isänpäivä-ahdistus on?! Olen kai ollut niin ahdistunut koiraongelmieni kanssa etten ole edes muistanut kriiseillä tällä merkkipäivällä. Oltiin appiukon lompakolla syömässä ravintolassa oikein kelpo isänpäivälounas. Appiukko on mulle kyllä hyvä varaisä. Sellaista juhlii iloiten.

Vilman jalka näyttää päivä päivältä paremmalta vaikka onhan siinä vielä paranemista.
Olin eilen illalla kaverin luona ja huomasi kyllä miten hyvä oli kun pääsi tuulettamaan aivojaan. Tehtiin jauhelihapiirakkaa ja juotiin kauden ekat glökit. Olen todennut ennenkin että lopulta ihminen tarvitsee ystäviltään aika vähän mitään ihmeellistä että saa sen tunteen virkistymisestä toisen seurassa.

Mika sai tänään Allin ja Busterin kanssa minkin kivikosta. Ne molemmat painivat sen kanssa ihan kiitettävästi, ja sen jälkeen he lepäsivät meidän sängyssä. Jos ette tiedä miltä minkki haisee niin kuvailisin hajua kissankusen ja kuusenoksan sekoitukseksi. On todella ihastuttavaa kun oma makuuhuone haisee siltä.
Komensin Mikan pesemään Allin, ja sitten se päästi sen puolimärkänä taas makaamaan sinne makuuhuoneeseen. Ei sillä, ne peitot olisi pitänyt jokatapauksessa pestä...toivottavasti päiväpeitto mahtuu töissä pesukoneeseen, omaan se ei mahdu.

Sellainen se meidän arki on taas ollut tänä viikonloppuna.







8 kommenttia:

  1. Hieno tuli kaulaliinasta. Hienoa, että Vilma on käynyt parantumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Paraneminen edistyy kokoajan, onneksi. Vielä on 10 päivää antibioottia jonka aikana haavan pitäisi olla kokonaan kiinni.

      Poista
  2. Aivan upea kaulaliina. Ja niin kauniin värinen. Hyvä kuulla, että Vilma on parantumaan päin. - Mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tykkään itsekkin väristä. Jostain syystä värillisiä takkeja on kovin hankalaa löytää niin pakko koittaa tehdä se väri huivilla.

      Poista
  3. Mä tietty näin ensimmäisenä fb:n esikatselukuvasta vain tuon sun ihanan boleron, ja ajattelin otsikon tarkoittavan sitä, kun se näytti vähän hartiahuivilta. Ihmettelin, että miten niin kuudella silmukalla!? :D

    Mulla ja äitillä on sama kokemus myyjäisistä. Tehtiin kymmenittäin kuivakukkatöitä jne, eikä mennyt kuin pari. Niitä on sitten jaeltu vuosien mittaan lahjoiksi, ja jokunen on edelleen jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se oliskin jos bolerokin onnistuisi noin. Voisin tehdä niitä heti muutaman kymmenen.

      Kranssit on siitä hyviä että ne joutuu heittämään keväällä pois, kuivakukkatyöt säilyy periaatteessa ikuisesti. Eli niitä pitää ostaa vielä harvemmin kuin havukransseja.

      Poista
  4. Hieno huivi!!! Harjanvarsilla neulomista en ole koskaan kokeillut, mutta sormineulonta on hauskaa ja joskus näin käsivarsineulontaakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Pitäisi kyllä kokeilla noita mainitsemiasi, tarvis vaan vähän lisää aikaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)