lauantai 29. lokakuuta 2016

Jätti-jämälangasta peitto





Näitä jättilangasta tehtyjä peittoja on blogeissa näkynyt. Osa on tehnyt peittoja fleesestä, osa villalangasta.
Hyvä ohje löytyy esim. http://www.thelittlevillage.fi/2015/11/jattineule.html

Olen peittoja ihaillut, ja päätin itsekkin kantaa korteni kekoon.

Maalla asumisen hyviä puolia on se, että löysin ylimääräisiä harjanvarsia ihan omista nurkista, ei tarvinnut edes kauppaan lähteä. Nro 25 puikkoja saa esim. Lankava, mutta hei harjanvarret on melkein ilmaisia. Ohjeessa käytetään pyöröpuikkoja, saahan sellaisetkin itse tehtyä jos haluaa. En halunnut.

Veistin harjanvarsien päät, hioin niitä puolihuolimattomasti hiekkapaperilla ja ei muuta kuin lankavarastoja kaivamaan. Lankojahan mulla on!  Ja olen koittanut olla hankkimatta niitä ihan kauheasti lisää. Ihanat villalangat on kyllä yksi mun suurimmista heikkouksista, en tajua kuinka ihmiset voi vastustaa niitä!

Tein langoista isoa jättilankaa. Laitoin lankaan aina 2 "säijettä" pörröistä 8 puikoilla neulottavaa lankaa (Esim. Drops Eskimo) ja sen lisäksi 4-6 muuta lankaa. Ohuimmat olivat tosi ohuita alpakkalankoja puikoille 2 ja muut sitten kaikkea siltä väliltä. Nyt vihdoin sain käyttöön ne ihanat lampaanvillavyyhdit jotka ostin toissakesänä joille en ole keksinyt mitään käyttöä kun lankaa on ollut niin vähän. Ei sillä että mitään villapaitaa olisin ollut aikeissa tehdä...



Ensin sahasin "puikoista" vähän lyhyemmät ( ja hetken päästä sahasin vielä lisää lyhyemmäksi), mutta aika nopeasti tuli selväksi että en pysty kutomaan niillä sanan varsinaisessa merkityksessä. Harjanvarresta tehty puikko on muuten pikkuisen painava ja tappaa käden todella nopeasti.

Niimpä päädyin "kutomaan" silmukat sormin. Se oli ihan yhtä näppärää jos ei helpompaakin kuin tälläisen ylisuuren ja painavan puikon heiluttaminen.

Ehkä hiukan liioittelin kun loin 50 silmukkaa, ohjeessa oli 30 mutta ajattelin ettei mun lanka kuitenkaan niin paksua ole...




Sitten vaan kutomaan! Periaatteessa kutominen on tosi nopeaa ja helppoa, mutta niin raskasta käsille etten voinut yhteen menoon tehdä kovin paljoa. Mulla on kyllä ihan todistetusti tosi heikot ranteet, joku normaalikätinen ihminen kutoisi peiton muutamassa illassa.


Lankaa meni peittoon yllättävän paljon. Jouduin käydä Lankavassa (sinne on mun työpaikalta vaan 15km, vaarallisen vähän) hakemassa lisää pörrölankaa kun ne alkoivat loppua, kaikkea muuta lankaa kyllä sitten olikin, ja jäi myös. Ostin 8 kerää lisää, ja sitä jäi vissiin kaksi. Ja suoriuduin lankaostoksista aika hyvin, en ostanut kuin pari ns. kokonaan ylimääräistä kerään. 100% Islantilaista villaa ja seassa mustia karvoja, ihan pakkohan mun taas oli... Mutta mä voin tehdä näistä vaikka uusia lapasia!


Peittoa oli ihana tehdä koska se oli jo puolivalmiina niin ihanan lämmin. Muodoltaan siitä tuli vähän hassu, se on pituuttaan leveämpi mutta käytössä sillä ei kyllä ole mitään merkitystä.

Päättely tuotti hiukan hankaluuksi, mutta solmin langanpäitä tiukoille solmuille ja osan pujottelin neulalla siihen solmun sekaan. Katotaan pysyykö. Ohjeessa ehdotettiin huovuttamaan huovutusneulalla villalankaa, mutta mulla oli niitä ohuempiakin lankoja niin en sitten edes kokeillut.

Koirat ihan hullaantui peitosta, se haisee vissiin aika reippaasti lampaalle niiden nenään.
Ja kuvat on niin surkean värisiä että niitä oli pakko laittaa mustavalkoiseksi.

Taidan tehdä vielä toisen peiton lahjaksi, niin ihana tästä tuli.







16 kommenttia:

  1. Olen valmiita neulottuja jättipeittoja nähnyt kuvissa fb:ssa! Hieno tuli ja näyttää juuri sellaiselta, että haluaa sen alle käpertyä! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Kuule, kutominen on loppujenlopuksi tosi helppoa. Verrattuna vaikka lampaiden kerimiseen mikä on vaikeaa.

      Pitäiskö mun pitää sulle kurssi?

      Poista
  3. Tulipa kiva peitto ja hyvä idea yhdistellä lankoja.
    Ihanan lämpöistä viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen tehnyt paljon kaikenlaista lankoja yhdistelemällä kun ei ikinä ole juuri sellaista lankaa jota haluaisin.

      Täällä me juuri ollaan koirien kanssa peiton alla sohvalla nytkin.

      Poista
  4. Huh, huh, aikamoiset puikot! Lopputulos on tosi hieno. Ihailen ihmisiä, jotka ottavat tuollaisia elämää suurempia haasteita vastaan. Itse tyydyn yleensä näpertelemään helppojen ideoiden parissa.
    Peittoa kutoessa pysyy kroppa lämpimänä, kun koko massa makaa sylissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lopulta tämän teko näyttää vaikeammalta kuin on. Pieniä töitä joutuu tehdä tuntikausia että saa yhtä paljon valmista kuin jättipuikoilla muutamassa rivissä.

      Paljon yksinkertaisempaa ei kutominen voi olla, pelkkää oikeaa ja nurjaa.

      Poista
  5. Voi miten ihana! ♥ Ja niin söpöt kuvat, kun koirat siellä seassa makaa. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvaaminen oli ehkä hiukan liian haastavaa kun koirat hyppi, leikki ja kaikenkaikkiaan olivat kaikkialla muualla kuin siellä missä piti. Onneksi Irjaan voi luottaa, kun muut oli teljetty pois se makasi ihan rauhallisesti kuten 11,5v. koiran kuuluukin.

      Poista
  6. Aivan ihana lopputulos. Aikamoisen haasteen otit vastaan tuollaisten puikkojen kanssa. Mutta onnistuit siinä, onnittelut! Ihana koira.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Koira ja peitto on ihana yhdistelmä, saa vaan nähdä kauanko peitto kestää koiria.

      Poista
  7. Mahtava! Minäkin haluaisin tuollaisen. Pitäisi varmaan yrittää muistella, miten neulotaan. :D Whippet näyttää peittoon varsin tyytyväiseltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuta kuin juutuubista joku kudonnan abc pyörimään ja sitten harjanvarsia vuolemaan.

      Whippet ja peitot kuuluvat yhteen niinkuin kesä ja jäätelö.

      Poista
  8. Ihan mahtava peitto! Tosin jännetupintulehdukseni ja tenniskyynärpääni eivät taitaisi tuon kutomisesta tykätä! ='D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa mulla on. Siksi ei voi tehdä kuin hyvin lyhyen hetken kerrallaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)