maanantai 5. syyskuuta 2016

Virhediagnoosia virhediagnoosin perään



 Mulla on nyt sitten sika kuolemaisillaan. Nyt voi sanoa että pikkusen ottaa päähän.

Se ei siis todellakaan kärsinyt sisäloisista. Ei sinne päinkään. Perjantaina aloin jo illalla katsoa että sillä täytyy olla jotain muuta vikana.

Lauantaina kun ruokin sikoja niin Pinkki meni vaan makaamaan puskan juurelle eikä tullut ollenkaan syömään. Sillä oli korvat omituisen väriset, ja muutenkin se oli vielä entistäkin hitaampi.
Kävin sitä katsomassa parin tunnin päästä, eikä se ollut yhtään virkistynyt niin soitin päivystävälle eläinlääkärille.

Siellä tämä The Eläinlääkäri sitten puhelimessa sanoi, että uskoo sialla olevan pitkittyneen ja kroonistuneen sikaruusun. Halusi vielä "tutkia aineistoa" (eli toisinsanoen googlettaa, ainakin sanoi niin) ja soitti mulle hetkenpäästä että todellakin sillä on pitkittynyt sikaruusu. Toinen vaihtoehto olisi ollut joku virus, mutta sitä ei voi hoitaa. Ajattelinkin, että erikoista jos sioilla ei ole kuin nämä kaksi sairautta...
Soitti lääkkeet apteekkiin ja minä olin tyytyväinen. Maksoi vain 40€, ei mitään päivystys- eikä pyhälisiä.

Pillerin antaminen vastustelevalle sialla on hitusen haasteellista, tunnin hikoilin ja jahtasin sitä pitkin poikin tarhaa. Lisäksi ne kaksi joiden ei todellakaan tarvisi syödä lääkkeitä olivat niistä suunnattoman kiinnostuneita! Lopulta keksin houkutella nämä kaksi älykääpiötä sisälle, jolloin Pinkkikin seurasi niitä. Yksin en nimittäin onnistunut sitä millään saamaan sisälle. Sitten vaan huijasin kaksikon ulos, ja Pinkki jäi satimeen. Pienen painimisen jälkeen sain ruiskulla ruutattua lääkelitkun sen suuhun, ja ajattelin että nyt se alkaa parantua.

Sunnuntai-iltana oli selvää, että sika ei todellakaan ole parantumassa- päinvastoin. Pinkki alkoi jo olla niin heikko että jopa lääkkeen antaminen oli kohtuullisen helppoa. Se kuitenkin onneksi söi kananmunia ja joi hunajavettä.

Aamulla soitin kaupungin eläinlääkärille joka hoitaa sika-asioita ja tämä sanoi jo puhelimessa että sillä on mitä ilmeisimminkin sydänläpässä tulehdus koska verenkierto on noin heikkoa että oireet näkyy korvissa. Sanoi mulle että "jos sialla alkaa korvat vetää siniseksi niin maan vetovoima kutsuu sitä aika voimakkaasti". Voi että mä tykkään kun joku puhuu asiaa, suoraan, ja asiantuntemuksella.

Muisti mut ja Helgan sikaruusun jo nimen perusteella- hyvä että me ollaan jääty edes jonkun mieleen.

Ja sanoi, että ne ruusuun saamani antibiootit saa heittää roskiin.

Mika on onneksi kesälomalla ja meni kaveriksi kun eläinlääkäri tuli Pinkkiä katsomaan. Sille annettiin nyt piikkinä antibioottia ja kipulääkettä. Ja jos ei tehoa niin sitten ei ole muuta mahdollisuutta kuin lopetus. Ja kaikenlisäksi lihaa ei voi antaa edes koirille.

Saatiin sille viiden päivän kuuri, ja tosiaan piikkeinä. Kun kiljuin Mikalle puhelimeen etten minä pysty sitä pistämään niin se vaan sanoi että tottakai mä sitä pistän. Kun kysyin että osaatko sä, niin se vaan sanoi että tottakai! Eläinlääkäri oli sanonut että miten se tapahtuu, ja onhan Mika pistänyt muhun hormoonipiikkejä ja ns. napapiikkejä. Mun piikittämiseni on varmaan lähes samanlaista kuin sian, rimpuilen koko painolla vastaan ja huudan niin että tärykalvoissa kaikuu. Lähes ammattilainen sianpiikittäjä siis.

Voi että mä rakastan tuota ominaisuutta tuossa miehessä, sille mikään ei ole mahdotonta tai ylivoimaista. Sellaista vaihtoehtoa ei ole ettei onnistuisi siihen mihin rupeaa. Mistä tuollaista itseluottamusta voi ostaa?!

Hain Pinkille Nutri Plussaa apteekista. Se on kyllä todella hiekossa kunnossa, mutta näköjään lähes kuoleman porteilla oleva sika pystyy vielä juoksemaan karkuun jos vaan pääsee livahtamaan ovenraosta ulos. Siellä se sitten läähätti mutta sain kuin sainkin sen takaisin sisälle ja oikeasti se on niin heikko ettei se jaksa enää edes kunnolla rimpuilla kun ruuttasin sille tätä energiageeliä suuhun.

Sinne se jäi pahnoille makaamaan kun kaksi pölkkypäätä puoliksi talloo sen päällä kun olivat niin innoissaan kun laitoin niille lisää olkia. Sika on kuitenkin rauhallisempi kun se saa olla lajitovereiden kanssa, ja kovin paljon huonommaksi se ei enää voi mennä.
Oikeastaan aamu näyttää kuinka käy, mitenkään erityisen toiveikas en ole.

Mutta täytyy sanoa että oli kyllä hieno ele eläinlääkäriltä että pyysi ilmoittamaan kuinka meidän käy. Mies joka hoitaa tuhansia sikoja haluaa kuulla kuinka yhden pienen possun navetanperällä käy. Tälläisiä eläinlääkäreitä mä katson ylöspäin.

Jälkiviisas on helppoa olla, olisinhan mä voinut vaatia lauantaina eläinlääkäriä tulemaan katsomaan Pinkkiä. En kyllä tiedä olisiko se auttanut yhtään mitään jos sillä ei ollut sioista yhtään mitään tietoa.

Vaikka niitä kuinka kasvattaa syötäväksi niin on ne mulle kuitenkin aikapaljon myös lemmikkejä. En vielä itke, mutta aikalailla kurkkua kuristaa.
Voi Pinkki, jaksa vielä tämä yö niin ehkä se lääke alkaa tehota. Toivottavasti sun ei ole kylmä, onneksi Pentti ja Helga lämmittävät varmasti innokkaasti koko olemuksellaan.

Tätä kirjoittaessa pitä välillä käydä katsomassa kun lepakoita lenteli pihassa. Olisko se hyvä ennusmerkki, olishan?

Huoleton on eläimetön ihminen.





9 kommenttia:

  1. Voi ei, toivottavasti lääke nyt tehoisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se hengissä, mutta huomattiin että nyt niitä tummia läiskiä oli jo takapäässäkin. :(

      Poista
  2. Joo-o, tollastahan se on se elämä noitten elukoiden kanssa. Ne kun ei yleensä näytä kipeiltä, paitsi sitten vasta kun ne suurinpiirtein kuolemassa. Ei luonnossa voi näyttää heikkouttaan. Joutuu pian syödyksi tai lauman syrjimäksi.

    Ei näissä asioissa jälkiviisaus juurikaan auta, hyvä tuuri ehkäpä!

    Toivottavasti possu paranee, tai sitten menee nopsaan, ettei suotta kärsi.

    Minulle tuli myös joskus nuorena hevosenomistajana ylläri vastaan, kun elukkalääkäri lykkäs antibioottiruiskut käteen ja sanoi, että kaulaan pistät kaksi kertaa päivässä. Minä naivina kaupunkilaislikkana olin ajatellut hänen käyvän pistämässä lääkkeet polleeni. Kyllä se hieman luontoo vaatii tökkiä neulalla 500 kiloista heppaa, joka vaistoaa että sinulla on neula kädessä selkäsi takana. Kiljuu ja potkii ja yrittää väistellä. Mutta selvisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sika on pirun sinnikäs eläin. Vaikeaa sanoa kuinka kipeä se on, mutta varsin heikko ainakin. Annetaan nyt lääkekuuri loppuun kuten eläinlääkäri käski, mutta jos se ei sillä parane niin sitten se pitää lopettaa. Ellei ehdi kuolla ennen sitä.

      Tykkään tälläisestä tuotantoeläinmeiningistä. Oli sanottu että jos neula katkeaa tai jotain muuta niin uutta neulaa vaan kiinni. Ettei se nyt ole niin justiinsa.

      Hyvä kun koiralta saa edes itse poistaa tikkejä. Tuotantoeläimet ovat vielä eläimiä, ei lasten korvikkeita.

      Hevosenhoitajakoulussa piti opetella pistemään hevosta. Silloin se onnistui, kehitin piikkikammon vasta sen jälkeen.

      Poista
  3. Pinkille parempia vointeja! Jos se siitä vielä tokenee! Onhan se nuori ja elinvoimainen peruspossu nyt kumminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, mutta pelkään kyllä pahinta. Olo ei ole merkittävästi kohentunut, tosin söi se vähän perunamuusia. Saattaa olla että tauti ehti liian pitkälle. Koitan nyt kuitenkin olla syyttämättä itseäni, sitä kun ei kertakaikkiaan voi kaikkea huomata.

      Poista
  4. Voi possu.♡ Mä pidän täällä kaikki sormet ja varpaat pystyssä, että lääke alkaisi tepsiä! Virhediagnoosit on kyllä turhauttavia, ne on meillekkin tuttua huttua.

    VastaaPoista
  5. Voihan possu. Toivottavasti paranee!

    Ihan suotta sitä itseään syyttelee, parhaansa on tehnyt ja kun noista elukoista ei todellakaan voi aina nähdä onko ne kipeitä. Meidän koira kävi eilen eläintohtorilla saamassa antibiootit pissatulehdukseen, ties miten kipeä sekin jo oli, mutta kun ei se sitä oikein mitenkään näyttänyt, aloin vaan ihmetellä kun se pissaa aina niin pitkään ja hartaasti... ja ehti siis hartailla jo useamman päivän ajan. Nyt oli pissassa jo vertakin, eli kiireesti kipulääkkeet ja antibiootit kehiin... mutta mistäpä tuotakaan olisin voinut tietää, kun ei oo ennen sattunut kohdalle.

    Tsemppiä sinne ja parantumisia!

    VastaaPoista
  6. Voi harmi! Toivottavasti possurassu tulee vielä kuntoon!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)