perjantai 2. syyskuuta 2016

Lammaskuulumisia ja Pinkki sairastaa





Lammastypykät ovat nyt olleet pari viikkoa uudella laitumella. Ajattelin että talutetaan ne vaan uudelle laitsalle, irtikään niitä ei voi pyörätietä pitkin viedä. Näinhän poikienkin kanssa on toimittu.


Tytöt olivat hiukan eri mieltä, erityisesti Sirkka-Liisa! Mietin jo että pitääkö sitä ihan oikeasti alkaa kantamaan kun se ei kertakaikkiaan meinannut millään pysyä liikkeellä. Tai edes pystyssä! Lammas on siitä hauska vekkuli että kun kaulassa kiristää se menee makaamaan. Sirkkis siis makasi kaikenaikaa, ja lopunaikaa hyppeli pitkin poikin pyörätiellä niin pitkästi kuin talutusremmi antoi myöden ja taas heittäytyi makuulle. Ei se mitenkään paniikissa ollut, kaula pitkällä vaan hamusi herkullisia ruohoja ja näkkileipää.

Apulaisilta meinasi usko loppua jo alkumatkasta, mutta jotenkin ihmeenkaupalla lampaat sitten saatiin vauhtiin ja uudelle herkulliselle laitumelle. Ihan kiitettävästi ne ovatkin siellä syöneet! Saavat olla siellä nyt niinkauan kuin ruokaa riittää, sitten kun pitää alkaa lisäruokkia niin saavat tulla kotiin.




Siitä päästäänkin sitten pässipoikiin. Olen pyöritellyt päässäni läpi kaikki vaihtoehdot kolmesta kauniista taljasta ja lammaslihapullista siihen että jos nyt sitten kuitenkin koittaisin saada ne pidettyä. Mun on ihan hirveän vaikeaa syödä eläintä joka on enemmän lemmikki kuin pihvi. Pojat, ja erityisesti niistä Mäkelä on vähän liian ihana.  Mä en tajua miksi mä olen näiden kohdalla näin pehmennyt, alunperin oli itsestäänselvää että ne teurastetaan, jo viime syksynä.

Tai oikeastaan tiedän miksi näin. Mun on hirveen paljon helpompaa viedä omat lampaat töihin kuin koittaa sinne saada jostain (mistä?!) kesälampaat ja sitten saan olla sydän syrjällään ettei kukaan syötä niitä kuoliaaksi tai ettei niille muuten tapahdu mitään. Kun ne on mun omia olen tavallaan vastuussa eläimistä vaan itselleni. Se on kuulkaas aikalailla ajatuksena helpompaa kuin vastuu vieraan ihmisen eläimistä.

Lisäksi pojat ovat niin uskomattoman seurallisia ja tykkäävät ihmisistä ja rapsutuksista ja plussaa on se etteivät ne kokoaikaa huuda ja kilju ruokaa kuten meillä osa lampaista on siellä tehnyt. Sellainen jatkuva määkiminen on rasittavaa kuunneltavaa, ja se saa aikaan puutarhassa vierailevissa ihmisissä sen tunteen ettei eläimet saa ruokaa. Vaikka niillä olisi edessä kaksi paalia kuivaa heinää ja kolme jätesäkillistä tuoretta heinää.

En oikein tiedä kuinka lähellä uuhia voi pässit pitää ja miten ne tuolla Ottopojan navetassa sijoitetaan, mutta aijon nyt ainakin kokeilla. Jos se ei kertakaikkiaan onnistu, niin sitten leikkautan Mäkelän ja se saa elää pikkutyttöjen kanssa. Petteristä ja Keijosta tehdään sitten se lampaanviulu ja taljat takan eteen. Ja sitten ne kaikki neljä jää kesäksi kotiin. Tyttöjä en Jokilaaksoon halua, siellä ollaan sitten vaikka ilman lampaita. Mulla on katsokaas oikeus nauttia omista eläimistäni myös kotona jos niin haluan.



Sioista voisi sitten vaikka nauttiakkin. Eilen huomasin, että Pinkki on pienempi kuin Helga ja Pentti. Jälkimmäiset on niitä rakastan-ihmistä-koko-pikkupossun-sydämestä-sikoja. Ne kokoajan kerjää huomiota ja Pinkki on muutenkin sellainen joka keskittyy mielummin syömään ja olemaan omissa oloissaan.
Olen ollut jotenkin muka kauhean kiireinen koko viikon, enkä ole ehtinyt sikoja sen enempää tarkastella, kunhan ruuat olen niille nakannut ja pikarapsuttanut. Kokoeron huomatessani jäin oikein seuraamaan sikoja, ja ihan selvästi Pinkki on jotenkin hidas.

Se kyllä tonkii maata, syö ja pyörii muiden mukana mutta on vähän kuin hidastetussa filmissä. Laitoin avunhuudon faceen kun mulla on tuttavina muutamia entisiä sikafarmareita ja sieltä tuli heti epäily että sillä voisi olla sisäloisia, suolinkaisia. Kysyttäessä muistin että se myös näyttää oudon pörröiseltä, siallahan ei kauhean paksu turkki ole mutta jotenkin sellainen karvaisempi se on kuin muut. Mulla oli sioille matolääkettä jota sain joskus aikaisemmin ja syötin sen Pinkille illalla.

Pitää hakea kaikille tehoste jos se nyt alkaa näyttämään että se virkistyy. Muuten on pakko soittaa eläinlääkäri taas tutkimaan Pinksua. 

Nyt pitäisikin mennä tonkimaan niiden paskanurkkausta että näkyykö siellä houkuttelevia suolinkaisia ja muita sisäloisia. Ajatus on jotenkin hyvin miellyttävä. :P
Sellainen ison kastemadon kokoinen valkoinen liero jonka tietää kiemurrelleen sian sisuksissa on juuri se mitä halua nähdä tälle illalle.

Siat on muuten muuttuneet hauskan väriksiksi kun niille on tullut jotain pigmenttipilkkuja. Pentti näyttää siltä niinkuin sillä olisi kulmakarvat! :)

Pitäisi kai ottaa niistäkin kuvia. Muutakin kuin tämä puhelinkuva, olen sen laittanut instaan tekstillä: Vain kaksi kättä ja kolme sikaa jotka odottaa rapsutusta.


Taas on perjantai. Ja kesä vissiin nyt sitten on ohi, ainakin kalenterin mukaan. Mä en kauheasti ahdistu siitä että syksy tulee  ja talvi tulee, niin se nyt vaan menee. Pihalla voi tehdä monenlaista vielä marraskuussakin, ainakin yleensä.

Haluaisin kuitenkin sisällä vähän jotain muuttaa. Tai aika paljonkin, mutta voisko vaan aloittaa poistamalla olkkarista tapetin johon on kyllästynyt?
En oikein ymmärrä erään meillä asuvan henkilön logiikkaa siitä että kaikki taloon liittyvät ratkaisut pitäisi olla ikuisia kun autoonkin vaan voi kyllästyä ja vaihtaa mutta tapettia ei. Ehkä me vielä keskustelemme tästä...
Ja en mä ole kyllästynyt tapettiin, vaan siihen että lattia ja tapetti ei sovi yhteen! Ja jos silmiin sattuu aina kun katsoo, niin eikös silloin ole syytä tehdä joku muutos? Voisitteko vielä selittää sen sähkömiehelle.

Ja loppuun pari kuvaa vielä.
Salaisuus: Saatan ehkä vähän tykätä tuosta pennusta.





3 kommenttia:

  1. Ihania nuo lampaat ja nuo heidän nimet... Mahtavia!
    Kakan tonkimisen pitäisi olla kaikkien lempipuuhaa perjantaisin. Vaihda se tapetti vaan, voi omla, ettei se siellä asuva ees huomaa :)
    Hah, mä sanoin et sä hellyt pentuun <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekkin tykkään lampaiden nimistä, ja hauska kuinka ne tosiaankin vastaa myös lampaiden persoonallisuutta.

      Sirkka-Liisan karva on juuri kuin vähän hömpsähtäneen Sirkka-Liisan tukka jossa on hiukan liian kireä permanentti. :D

      Poista
  2. Nuo viimeiset oikein hyväntuulenkuvat:) Täälläpäin oli taannoin sudet käyneet tutkailemassa lammaspaistia läheisellä tilalla. Jonkun olivat saaneet saaliiksikin:(

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)