Oltiin eilen Mikan kaverin kanssa metsällä saaristossa Pietarsaaren edustalla. Olen ollut siellä joskus ennenkin, mutta siitä on useampi vuosi aikaa. Onhan se koko reissu tälläiselle maakravulle aika eksoottista alkaen siitä että aamulla piti herätä todellakin ennen kukonlaulua, siinä kolmen aikoihin. Treffit oli rannassa 4.30 ja meiltä on sinne kuitenkin jotain 100km matkaa.
Aamu- ja aamuyö oli kyllä uskomaton, täysikuu, kohtuullisen tukeva sumu saarien ympärillä ja melkein tyyni meri. Auringon noustessa oli kuin olisi ollut jossain toisessa todellisuudessa.
Näkymä aamuiselta passipaikalta
Meillä oli metsästyskoirista mukana ainoastaan Ekku. Ja Busteri, joka oli muuten vaan harjoittelemassa veneessä oloa ja ylipäänsä mukana oloa.
Suurin saari missä metsästys pääasiassa tapahtuu on noin 4km halkaisijaltaan, rantaviivan pituus noin 26km. Sen lisäksi on paljon pienempiä saaria mihin riistaeläimet sujuvasti uivat.
Ajokoirat päästettiin irti auringon noustessa ja sitten vain passiin odottamaan löytävätkö ne mitään.
Kaverin koira löysi "omasta saarestaan" ketun ja ajoi sitä toisessa saaressa ja Ekku jätettiin jäljittämään supikoiraa toiseen saareen.
Saaresta toiseen siirryttiin veneellä, eikä reitti aina ollut kauhean nopea. Sen lisäksi että osa syvemmistä uomista on merkitty niin paljon pitää vielä osata itse liikkua. Ihmettelen aina miten taitavasti kaveri venettä ohjaa, autolla ajaessa on kuitenkin aika selvää että missä tie menee ja kuinka siinä ajataan toisin kuin veneen kanssa! Kuinkahan monta veneenpohjaa näillä saariston asukkailla hajoaa ennenkuin reittien kanssa pääsee sinuiksi?!
Kaverin koira ajoi ketun isoon louhikkoon josta sitä koitettiin saada ulos terrierillä mutta eipä kettu repolainen ulos kolostaan harhautunut.
Sillä välin kaverin koira oli uinut ilmeisesti supin jäljen perässä samaan saareen missä Ekku oli, ja niillä alkoi kiivas yhteinen supikoiran seisontahaukku. Siispä jätimme ketun ja siirryimme taas sinne saareen missä koirat olivat.
Paikka missä ne haukkuivat supille oli hitusen haastava, 3m korkeaa ruovikkoa ja koirat uivat supin ympärillä! Me naiset viisaasti jäimme odottamaan kuivalle maalle kun miehet kävivät etsimässä koirat ja supin.
Tämän jälkeen taas koitettiin saada koirille hajua uusista riistaeläimistä, mutta vaikka ne sitkeästi etsivät ja jotain jäljitystoimintaakin oli niin ei enää onnistunut eläinten löytyminen. Ei se kyllä kauheasti haitannut, me Busterin kanssa söimme kovasti eväitä, kävimme kävelyllä, puolihorroksessa saatoin selata puhelinta ja ylipäänsä vaan nautimme epätodellisen upeasta säästä! Nähtiin useita merikotkia ja iso parvi koskeloita ja onhan tuollainen saaristoluonto ylipäänsä mahtavaa.
Harmi että aktiivinen valokuvaaminen on hiukan hankalaa kun pitää siirtyä pois juuri silloin kun sumun, auringonnousun ja saniaismetsän liitto olisi kauneimmillaan. Ketunajo ei odota.
Saaliiksi siis saatiin yksi supikoira, ja paljon raitista meri-ilmaa.
Voi todellakin sanoa että on irtaantunut arjesta. Kiitos Pena ja Klára!
Kuulostaa ihanalta mettäreissulta!
VastaaPoistaAina välillä minäkin raahaudun pitkien poikien mukaan jänismettälle. Mutta kun minä vihaan juurikin sitä "aamu neljältä liikkeelle lähtöä".