lauantai 13. elokuuta 2016

Koiranpentuja, pentukoira ja siivousmietteitä




Vilma alkaa olla jo aika paksuna. Vielä viikon se on kotona ja sitten se lähtee kasvattajan luo.
Tavallaan mä olen aika rauhallinen, mä jotenkin uskon ja luotan että synnytys menee hyvin, pentujenhoito menee hyvin ja kaikki muutenkin menee hyvin.
(Kuvissa se läähättää koska on maannut kuuman takan edessä syömässä puruluuta.)

Vilman kasvattaja on varsin kokenut pitkänlinjan kasvattaja joka ihan takuulla tietää mitä pitää tehdä. Eriasia jos Vilma jäisi kotiin synnyttämään niin olisin aivan hermona.  

Tottakai se mietityttää miten sitten se kotiinpaluu sujuu. 
Sennillä ja Vilmalla on nyt ollut hyvin rauhallinen jakso, onneksi hormonit vaikuttivat Vilmaan niinpäin että se on ollut hyvin rauhallinen ja "seesteinen". 
Selvästi se on muuttunut, se ei aluksi oikein tykännyt Busterista ja sen vouhotuksesta, 
nyt se saa "kietoa Vilman pikkusormensa ympärille".  
Hyvää etukäteissiedätystä pentuihin on viettää aikaa pennun kanssa.

Sitten tietenkin mietityttää Irja. Se on voimakkaasti Vilman ystävä. 
Ne makailee aina yhdessä, 
ja torstaina kun otin Vilman töihin Irja alkoi ulvoa kun se joutui jäämään kotiin. 

Ehkä mun on pakko ottaa ensiviikolla sekin töihin. Vilmaa on melkein pakko pissattaa päivällä, 
tai sitten saa siivota Vilman pissaa sisältä.
Mä en kauhean mielelläni ota töihin kahta koiraa enempää, 
mutta mitäpä sitä multa kysymään...
Ja Busterihan mun on jokatapauksessa pakko ottaa, 
tai muuten saa siivota Busterin pissaa.

 







Busteri kasvaa ja vauhti kiihtyy. Ensiviikolla on jo toinen rokotus, se on tavallaan sellainen merkkipaalu ettei enää kotona ole "sylivauvaa". Nyt vasta on irronnut ensimmäiset maitohampaat, en ole varma tuntuuko vaan että muilla pennuilla olisi hampaita vaihtunut aikaisemmin?! Voi olla että muistan väärin.
Lopulta näistä pentuajoista muistaa niin vähän, vaikka 11 vuoden sisällä meillä on ollut 8 pentua! Tosin aikaisemmin laskin että 7, onkohan tämäkään oikea luku?!

Busteri on osoittautunut peloistani huolimatta aika helpoksi pennuksi. Tietysti kun se on päivisin töissä mukana se ei ehkä ole ihan niin villi mitä se voisi olla iltaisin. Se on vähän sellainen hassuttelijapentu, ainakin vielä.  Lisäksi se on jotenkin huvittavan rumannäköinen rotunsa edustaja, siitä ei todellakaan tule mitään kedon kauneinta kukkasta. Ruma poika nimeltä Puppeli.

Nyt vaan on vähän enemmän hermoja kiristellyt Allin karvanlähtö. Vaikka sitä kuinka harjaa ja karstaa pohjavillakarstalla niin karvaa on kokoajan lattialla, sohvalla ja sängyssä. Harva asia kotona inhottaa mua yhtä voimakkaasti kuin lattialla lainehtiva koirankarva!

Se saa kaiken näyttämään hyvin epäsiistiltä ja likaiselta. Mika imuroi yhtenä päivänä kolme kertaa, eikä sekään auta mitenkään.  Busteri nyhtää karvaa niin että sillä on välillä hampaanvälit ihan karvoissa. Kai se kohta loppuu, sen on ihan oikeesti pakko loppua!!!





Pitäähän sitä oikeasti olla vähän kahjo itsekkin että tykkää tälläisestä elämänmenosta. Kotona meno on välillä niinkuin sirkuksessa. Lattialla on paskakasoja, pissalänttejä, karvaa ja hiekkaa vieri vieressä niin että heikompaa hirvittää.

Kävin eilen Ikeassa ja taas sellaisessa ympäristössä hyvin huomaa sen kuinka erilaista elämää me vietetään kuin normi-ihmiset.

Mä haluaisin sanoa että mua ei huvita ostaa Ikean tyylisistä kaupoista mitään, mutta valitettavasti tuntui huvittavan. Sitä kukkavaloa en ostanut joka olisi pitänyt nimenomaan ostaa, ei edes tullut mieleen.
Kirpparilta on mukavaa hankkia tavaraa, ainakin silloin kun sieltä löytyy jotain. Yleensä ei löydy mitään mitä tarvisin vaan nimenomaan sellaista joka puhuttelee siellä mutta ei enää kotona...

Oon saanut aikapaljon raivattua pois sitä kaikenlaista ylimääräistä tavaraa ja olen siis aikalailla trendin huipulla. Ja ennenkaikkea hirveän ylpeä itsestäni tällä saralla! Eipä olisi uskonut vielä muutamia vuosia sitten että alan arvostaa kotia missä ei ole joka paikka täynnä roinaa.

Edelleen pitäisi kuitenkin käydä kaappeja läpi, seuraavaksi aijon iskeä käsipyyhekasaan, hävittää ylimääräisiä pöytäliinoja ja muuta täysin epäolennaista kaappitavaraa. Jos tarvii kaksi kertaa vuodessa pöytäliinaa niin voiko silloin vaikka laittaa pöydälle lakanan? Tai verhon, tai jättää yhden pöytäliinan eikä kahdeksaa. Tai lainata jostain pöytäliinaa.

Olen vuoden katsellut tuota kaappia paheksuvasti mutten ole jaksanut tehdä sille mitään, ehkä kohta voisi aloittaa niin saisi sitten edes kesäkengät talveksi sinne eikä pyörimään eteisen lattialle.


 Ulkona sataa. Se tietää sieniä. Kivaa. Vaikka en edes menisi niitä keräämään, 
niin se on ajatuksena mukavaa. Sienet on kivoja.

Oikeastaan ihanaa kun koko viikonloppu on ihan auki, ei mitään suunnitelmia. Mä olen alkanut myös pitämään siitä ettei ole pakko tehdä mitään jos ei huvita. Ehkä ei kuulosta unelma-viikonlopulta että selaa 7h facebookia ja instaa, mutta onko sillä väliä?! Ihan turha koittaa antaa itsestään jotain aktiivista kuvaa, kun ei aina ole. Jos ei jaksa tehdä mitään, ei jaksa olla sosiaalinen, eikä edes nousta sohvalta niin onko pakko? Ei ole, onneksi. Taidankin ottaa päikkärit.






7 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ne on ainakin elävästä elämästä koska ne on otettu olkkarin lattialla istuen kaikesta mitä näkyy!

      Poista
  2. Koiramaista menoa siellä.
    Mukavaa sunnuntaita, täällä se alkoi ukkoskuuron merkeissä.

    VastaaPoista
  3. Mukavaa tekstiä kirjoitat. Vilma on jo aika pullea. Hyvällä säkällä tuolta masusta putkahtaa meillekin pieni karvavauveli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Jos teille tulee Vilman vaavi niin olisi mukavaa kuulla itsekkin niistä jatkossa! Valitettavasti en tässä vaiheessa voi itselle ottaa enempää koiria joten olisi mukavaa päästä seuraamaan millaisia koipeliineja niistä tulee.

      Poista
    2. Kyllä meille tuosta narttu tulee. Vilman siskopuoli on meillä jo entuudestaan (Vindi). Minut löydät facen Dyanitos-ryhmästä. ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)