lauantai 18. kesäkuuta 2016

Siat ovat saapuneet




Kolme pientä porsasta ovat täällä!

Tällä kertaa olin senverran kaukaa viisas että lainasin hevoskoppia. Jotain sitä on edellisvuosista oppinut. Ei sillä, kyllä siat saa ihan hyvin henkilöautolla kuljetettua, mutta sen hajun poistaminen autosta vaatii vähän enemmän viitseliäisyyttä. Vielä kun keksitään hyvä keino saada sika pois kuljetuskopista niin sitten meillä ei ole enää mitään ongelmia...

Sioilla ei ollut kopissa mitään hätää, kävin niiden kanssa jopa grillillä! Moni puhuu että on nähnyt grillillä sikoja, mutta harva on ehkä oikeasti ollut kolmen sian kanssa siellä. Tosin tilata en niiden antanut...
Ja onneksi satoi aika lujaa eikä pihalla ollut ihmisiä ihmettelemässä mitä ihmeen ääniä sieltä kopista kuuluu! Saattaisi luulla että hevosella on pahemmanluokan hinkuyskä.

Hevoskopissa on kaksi vaihtoehtoa, ottaa siat pois laskemalla takasilta tai avaamalla pieni etuovi ja ottamalla sika sieltä. Jos niitä koittaisi ottaa takasillan kautta (helpompi vaihtoehto) koppi pitäisi saada ajettua niin ettei sika karkaa kun sen ajaa hevoskopista ulos. Me päädyimme vaihtoehtoon kaksi, ja Mika koitti napata siasta kiinni etuovesta minun ahdistellessa niitä kopin etuosan suuntaan.

Kun sika painaa noin 30 kg, rimpuilee ihan hengenhädässä ja kopin etuosassa on se kätevä puomi niin toiminta ei tainnut mennä taaskaan ihan niinkuin oppikirjoissa. Niissä lukee että ota sikaa kiinni toisella kädellä kaulan alta ja toisella kädellä pyllyn takaa ja kanna karsinaan. Missään ei lukenut, että varo ettet lyö päätä puomiin, varo ettei sika putoa tai edes miten sika saadaan pysymään paikallaan kun sitä nostetaan!
Mutta kuin ihmeenkaupalla siat saatiin karsinaan ja välilevykään ei pullahtanut pahasti ulos. Eikä kalloon (omaan) tullut ainakaan avomurtumia.

Siat ovat tälläisen lievämuotoisen stressitapahtuman jälkeen hiukan paniikissa joten niiden kannattaa antaa rauhoittua ennenkuin niitä edes koittaa saada ulos. Kävin kotona keittelemässä kahvia ja menin sitten huokuttelemaan niitä ulos. Mutta sikapa ei halunnutkaan pihalle!
Ne vaan kävi nopeasti katsomassa oviaukosta ja menivät samantien sisälle selvittelemään arvojärjestystä. Se ei muuten ollut mitään kauhean kivaa katsottavaa.

En ole ennen nähnyt sikojen noin agressiivisesti ottelevan, mutta eipä sitten tarvinnut ihmetellä miksi yksi sika oli niin raapaleilla. Toinen heitteli sitä kirjaimellisesti pitkin seiniä, mutta sitten ei enää tarvinnut keskustella kumpi syö ensin ja kumpi väistää ja ketä.

Onneksi ne naarmutkin olivat pelkkiä pintanaarmuja ja olivat jo seuraavaan aamuun mennessä parantuneet.





Ottopoika nimesi siat Pinkiksi, Pentiksi ja Helgaksi. Luulin että kaikki kaikki olivat poikia, mutta kun näki mistä sika pissii niin huomasinkin että hetkinen, tämä yksi ei vissiin olekkaan poika...

Helga oli sioista selkeästi rohkein, se ensimmäisenä parin tunnin jälkeen tajusi että niitä harvinaisen herkullisia maitohorsmia saa paremmin sieltä oven ulkopuolelta ja sitten Pinkki meni perässä ja lopuksi Pentti arkajalkakin uskalsi ulos.
Senjälkeen kun sekä Helga ja Pentti olivat saaneet sähköiskun aidasta huokaisin helpotuksesta. On paljon mukavampaa mennä kotiin nukkumaan kun on nähnyt ettei sika paniikissa juokse läpi langasta vaan peruuttaa. 
Kotona meillä on aitauksessa sekä lautaa että sähköä, mutta päätin puoliuhkarohkeasti kokeilla pysyykö sika pelkässä sähkössä kun ei tuossa aidassa kotona sillä laudalla varsinaisesti ole ollut mitään virkaa.

Aamulla kun kävin possuja katsomassa ne nukkuivat harvinaisen sikeästi. Hyvä kun silmiään auki saivat. Senverran oli vissiin ollut rankka päivä.

Aidan reunoja pitää siimata ettei kaikki heinät makaa tälläisen rankkasateen jälkeen aidan päällä. Muuten toivotan sioille hyvää kesää, eiköhän meistä taas kavereita tule.

Kuvia kolmikosta saatte heti kun joku tulee meille hoitamaan tietokonetta. Windows 10 asensi itse itsensä koneeseen, joka nyt ei tunnista ollenkaan kameraa. Niimpä kuvia ei saa pois kamerasta.
Mutta katselkaa kuvia aikaisemmista sioista, suurinpiirtein samaltahan ne kuitenkin näyttää.




12 kommenttia:

  1. Voi että, kesäpossut olisivat kyllä kivoja. Mutta ei nyt tänäkään vuonna...

    Minä olen ihan kypsä tuohon Windows 10:iin! Helvetti, kun en osaa sitä käyttää! Menin sen vielä ite tyhmänä asentamaan ja olen NIIN katunut! Sen olisi kuukauden sisään saanut peruutettua, mutten tiennyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta sulla on lehmät! Saankohan mä niitä koskaan tänne, aika kauan oon suunnitellut...

      Ai sen saisi peruttua, pitääpäs perehtyä.

      Poista
  2. Voihan possut! Ei tosiaan ihan helpolta kuullosta tuo niiden siirtely paikasta toiseen. Toivottavasti trio kotiutuu pian ja saat koneenkin taas yhteistyöhön kameran kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teoriassa se olisi helppoa, mutta käytäntö on tähän asti ollut jotain muuta. Senjälkeen kun ne alkaa tunnistaa hoitajan ne tulisi perässä vaikka saunaan jos vaan antaisi.

      Poista
  3. Oih, minullakin on haaveissa kasvattaa oma kinkku. Ehkä ensi kesänä, kun tämä kaikki rakennustouhu on hieman, toivottavasti, laantunut. :) Ihanat possut sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi, siat ovat melko hauskoja otuksia. Sellaisia hyväntahtoisia tyhmeliinejä. :D

      Poista
  4. Meidän "kesäpossut" ovat päässeet venähtämään jo 130kg mölliköiksi, joko ne pitäisi teurastaa? Niistä taitaakin tulla ihan vakkariasukkaita meidän minitilalle, mikäli ruokajäte saadaan riittämään niiden tarpeisiin :)

    Montako sähkölankaa teillä on aidassa? Meillä on nyt tuolla takalaitumella sähköverkko, joka tuntuu toimivan, kunhan vaan tarkkailee etteivät töngi multaa sen päälle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, ne onkin syksyllä jo melkoisia möllejä!

      Meillä on 4 sähkölankaa. Alin saa olla melkein maassa. Aitaa pitääkin jatkuvasti tarkkailla ettei alalanka jää maan alle.

      Poista
  5. Voihan possulaiset♡ Uskon, että siirto on saanut muutaman hikipisaran pintaan. Olen kerran ollut siirtämässä aikuista siitoskarjua rakennuksesta toiseen. Ei ollu ihan lempparipuuhaa, mutta kaikki säilyi ehjänä ja iso herra pääsi daamiensa luo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, voin kuvitella! Meillä on kaveri töissä teurastamon navetalla ja kertoo joskus juttuja noista karjuista. On ne aika epeleitä kun suuttuvat.

      Periaatteessa jos olisi kuja mitä pitkin eläintä voisi ajaa se ehkä menisi vähän helpommin kuin kantamalla...

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)