keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Helga-neiti, Arka-Pentti ja Johtajana Pinkki-Poika



Sioilla on alkanut selkeästi jo luonteet näkyä. Pentti säikähtää helposti, ja säikähtäessään saa hassuja juoksuhepuleita. Nämä kääntyy kyllä varsinkin iltaisin sellaiseksi leikkijuoksuksi kun muutkin alkavat juosta sen kanssa.

Uskomatonta kuinka nopeasti Helga on kesyyntynyt. Ihan hämmästyin kun toissailtana ruokin sikoja niin se alkoi pitämään sellaista "rapsuta tätä sikaa"-röhkimistä. Se on sellaista lyhyttä käskevää ääntelyä, niin meillä on kaikki siat äännelleet kun ne ovat halunneet rapsutuksia.
Rapsutin sikoja edellisenä iltana lyhyellä kepillä kun ne hiukan säikkyvät sitä kun ihminen kumartuu niiden päälle. Kepin kanssa kun rapsuttaa voi seisoa melkein suorassa.

Tästä Helga sitten innostuikin niin, että heti tajusi mitä ihmisiltä kannattaa vaatia. Rapsutusta! Enää ei haitannut vaikka kumartuikin ylle. Aamulla se meni jo makaamaan karsinassa ja vaati rapsutusta. Ja minä kun halusin poikia koska ne on mukavampia kuin tyttösiat!

Sillävälin kun Helga kerjää rapsutusta niin Pinkki ja Pentti nahistelevat ruuasta. Sellaisia ne pojat ovat, elämän tärkeysjärjestyksessä ykkösenä on ruoka.
 Vaikka ruokaa olisi kolmessa paikassa, niin ainoastaan samasta ämpäristä voi syödä. Ja ainoastaan sieltä, mistä muutkin syövät. Mielellään se ruoka kaadetaan kaikki maahan ja sitten vasta siitä syödään ensin parhaat palat.

Pinkki on selkeästi porukan johtaja, nopeasti sekin määräytyy. Hauska huomata miten paljon selkeämpää se on kun sikoja on kolme kuin aikaisemmat kaksi.

 Penttiä on eniten syönyt hyttyset. Ja sen lisäksi se on vielä palanutkin auringossa toisin kuin muut. Pentti on hiukan sellainen reppana.

 Hyi pahaa en syö!

 Aitatuksen etuosa alkaa olla jo aika käännettyä.

  Siat on hupaisia kun ne tulee esittelemaan kaikkia taitojaan niinkuin lapset. Tässä Pentti esittelee miten herkutellaan puiden lehdillä. Ja toiset kateellisina sitten koitti saada tietysti saman oksan suuhun.

 Lehtipihvi

Tämän takia mä haluan kasvattaa itse ruokaa. Kun possu juoksee villinä ilosta, kaivaa, tonkii ja lopuksi makaa silmät kiinni auringossa niin ainakin tietää kuinka se sika on kasvanut, elänyt ja ollut. Sillä on ollut nimi, jonka se myös tietää, se on kylpenyt mudassa, jahdannut harakoita ja kantanut keppejä. Se on saanut elää juuri niin kuin sian pitäisikin elää.






12 kommenttia:

  1. Ihanaa lukea aina sun eläimistä ja teidän arkisesta elämästä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sellaista tavallistahan tämä kirjoittelu on, eikä mitään edes kovin erikoista. Arkea.

      Poista
  2. Nää possut on kyllä niin suloisia kavereita.
    Ihanaa viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! Onhan ne söpöjä. Oikeastaan kaikki eläimet on musta suloisia tavalla tai toisella. :)

      Poista
  3. Ihania possukoita <3 jokohan ens kesänä meillekin.

    VastaaPoista
  4. Mahtavia possuja! Beiben siskolla on ollut jo monta kesää possuja. Haluaisin itsekkin, mutta aina ne jää. Vähän kyllä pelkään, että kiinnon niihin liikaan. Tosin kyllähän meillä on noita vasikoitakin ollut, kaneja ja muita. Ja kaikki on sitten kuitenkin pataan päätynyt. Mutta toi sika on niin koiramainen!

    Olen monesti töissä lounastani syödessä kuullut kysymyksiä siitä, että minkäs nimistä "ruokaa" sulla tänään on. Joitakin ihmisiä kammoksuttaa ajatus siitä, että ne tietää syömänsä eläimen nimen. Minusta se jotenkin luo turvallisuuden tunnetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin mäkin ajattelen. Ruka maistuu paremmalta kun tietää miten se on elänyt.

      Tottakai niihin kiintyy, mutta kun alusta saakka on selvää miksi ne täällä on ja kuinka kauan niin on eri asia kuin eläin joka on ennenkaikkea lemmikki. Kyllä olisi muuten melko suuri kynnys alkaa syömään omia koiria!

      Poista
  5. Kuulostavat aivan ihanilta possuilta :) olen ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että on ihanaa tietää miten ruoka on elänyt elämänsä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä onkin. Sika on hupaisa eläin, sellainen raivostuttava norsu lasikaupassa, mutta kuitenkin söpö. Ja niiden kanssa voi jutella, ne todellakin kertovat mitä mieltä ne ovat asioista!

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)