tiistai 17. toukokuuta 2016
Lammasikävää
Siirsin lampaat töihin eilen. Itse ne sinne lupasin (itselleni siis lupasin ettei tarvi koittaa mistään muualta saada lampaita...) ja nyt mua melkein kaduttaa.
Kun ne on Jokilaaksossa ne ei ole enää "mun lampaita" samalla tavalla kuin kotona.
Oon tykännyt siitä että iltaruokinnan yhteydessä oon jäänyt istuskelemaan karsinan reunalle, katselemaan kun ne tyytyväisenä syö heinää.
Töissä en sattuneesta syystä oikein voi käyttää loputtomasti aikaa lampaiden katseluun.
Ehkä tämä alkushokki menee ohi, mutta voi että mä oikeesti nyt ikävöin niitä. Eikä siihen auta se että näen ne käytännössä joka päivä. Mä haluan tänne kotiin lampaita kesäksi.
Ja ohhoh, saattaa olla että niitä on tulossa...;) Pysykää kuulolla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jään tosi usein katselemaan, kun meidän ruohonsyöjät syö ruokiaan. Se hampaista kuuluva rouske on niin terapeuttista!
VastaaPoistaSe just. Sellainen tasainen rouskutus on ihanaa kuunneltavaa. Sitä voisi nauhoittaa stressaantuneille kaupunkilaisille.
PoistaVoi kun ne on suloisia, uskon kyllä, että tulee näitä ikävä.
VastaaPoistaJa kuvissa ei kuulu kuinka ne juttelee ja heiluttaa häntää kun niitä silittää. Ne on niin söpöläisiä.
PoistaIhanan suloisia lampaita. Ei ole ihme, että tulee ikävä tuollaisia söpöläisiä.
VastaaPoistaNe on! Mun pitäisi laittaa kuvia niiden kerinnästä, siinä ne vasta söpöjä olikin kun Mäkelä tunki itseään siihen keritsijän syliin että saisi rapsutuksia.
Poista