maanantai 23. toukokuuta 2016

Kevätkukkia, kylvöpuuhia ja koiranpennu(ttomuus) haaveita



Sitä tekisi mieli hyppiä, hihkua ja hymyillä vaan idioottimaista kestohymyä. Kesä, kesä, kesä!!!

Kasvimaa on vihdoin saatu alulle, eilen kun tulin kylvöpuuhista niin Mika sanoi eteisessä että sä näytät tosi väsyneeltä mutta onnelliselta. Juuri sitä se on!

Selkä on jälleen kevätkuosissa, aamulla saa puoliväkisin kammeta itsensä ylös, mutta ah miten ihanaa se lapioiminen on! Niin kauan tein uutta penkkiä kun alkoi selän lisäksi sattua myös käteen. Sitten kannattaa lopettaa.

Jotenkin se on alkukantaista onnea kun saa siemeniä maahan. Me selvitään yli talven! Me saadaan sato eikä kuolla nälkään.

Tässä vaiheessa ei todellakaan kannata ajatella miten helppoa on hakea ruokaa kaupasta, mutta ah miten liian helppoa se on. Ihminen tarvitsee tuskaa ja hikeä. Ruoka maistuu silloin taivaalliselta kun siihen makuun sekoittuu hiukan kyyneleitä, litroittain hikeä, tilkka epätoivoa hallasta ja sitten se suunnaton onnistumisen riemu. Kun sen elinkaaren näkee alustaloppuun. Oli se sitten kesäsika tai porkkana.

Meillä oli töissä lauantaina keväänavaustapahtuma, ja täytyy sanoa että nyt mulla on kokonaan kivi vierähtänyt sydämeltä. Mun ei tarvi enää stressata koiranäyttelyitä eikä keväthulinoita. Mä saan vaan olla ja kaivaa.

Jotenkin tuntuu että stressaan nykyisin kauheasti kaikkia tapahtumia ja niiden järjestelyitä. Toivottavasti en joudu työhaastatteluun missä kysytään onko sulla hyvä paineensietokyky.
Jotenkin tuntuu, että se on ihan olematon! Oon ollu iltaisin väsynyt ja pahalla tuulella tässä viimeaikoina, ehkä se kolmas syykin nyt sitten pikkuhiljaa alkaa väistyä.

Meille on tulossa perjantaina uusi koira. Kun samassa talossa asuu kaksi koiraihmistä ei aina mene ihan yksiin nämä koirahaaveet. En olisi halunnut nyt tänne yhtään pentua. Enkä varsinkaan kettuterrieriä. Sitä on vaan ymmärrettävä realiteetit. Parisuhteessa on otettava toinen kokonaan eikä vaan niitä hyviä puolia. Lasketaanko terrierit sitten niiksi huonoiksi puoliksi, siitä voi vissiin olla montaa mieltä.

Hävettää sanoa että ollaan riidelty useampaan otteeseen koiran tulosta, koska se on vaan v*tuttanut mua niin paljon. Mutta se tulee, ja mä opin sen kanssa elämään. Niinhän olen oppinut kaikkien muidenkin kanssa. Mä olen selvästi nyt hyvällä tuulella kun pystyn kirjoittamaan näin.

Jyrsin kasvimaan jo monta viikkoa sitten mutten ole kertakaikkiaan ehtinyt sinne. Toisaalta, nytpä on se kalkki sulanut maahan. Se 12 säkillistä. Ja olisin saanut palstalleni myös kynnön ja äestyksen, mutta siinäkin pätee se, että mitä enemmän ja vaikeammin sen tekee niin sitä parempi.





Tämä kuva on vaan niin hellyyttävä että se on pakko jakaa. Mies, tupakka ja perunanistutus.
Mä olen nyt saanut palstanaapurin, tuleekohan meille nyt Velipojan kanssa kilpailua kumman porkkanat kasvaa nopeammin ja kumman perunat on paremman makuisia.


Tuomet tuoksuu ja vuokot kukkii. Ekassa joku vähän tavallisuudesta hienompi valkovuokko ja alla kerrottu keltavuokko.



Pilvikirsikka on huonossa hapessa. En tiedä onko vesimyyrät syöneet tämänkin juuret kuten sen toisen joka kuoli pihasta. Se kyllä kukkii, mutta jotenkin kituliaan näköinen se on. Mutta kuolee jos kuolee, tuleepahan taas paikka puulle!

Ostin vkonloppuna kirsikan (Sikkola) ja kaksi luumua, Sinikan ja Parikkalan tumman luumun joten pian alkaakin olla hyvä että joku kuolisi pois että nämä kaikki mahtuisi tänne...


 
Jos saa toivoa niin voisko huominenkin olla yhtä hyvä päivä kuin tänään? Että tarkenisin t-paidassa ja paljainjaloin ulkona kirjoittelemassa vaikka kello on 22.30 ja hyttysiä on vielä niin siedettävä määrä että niiden kanssa pärjää. Muuta mä en sitten toivokkaan ainakaan just nyt. Paitsi ettei korva palaisi enempää.




13 kommenttia:

  1. Joo-o, en mäkään mitään riehakasta terrierin pentua haluaisi. Mutta niinhän se menee, että joustettava on, että saa sitten ite hommata jotain, mistä toinen ei niin välittäisi! =D

    Onpas upea valkovuokko! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ja terrierit ollaan vaan vähän eri planeetalta. Arvostan koirissa niitä ominaisuuksia joilla ei tee yhtään mitään jos niiden kanssa haluaa metsästää.

      Tykkään myös vuokoista. En jaksa vaan muistaa näiden erikoisuuksien nimiä. Onko sillä toisaalta mitään väliäkään?! Kukka kuin kukka.

      Poista
  2. Kiva postaus, kiitos tästä. Kauniita kukkakuvia. Toivottavasti ystävystyt terrierin pennun kanssa. Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän me nyt jotenkin tulla pärjäämään, tosin se saa asua pääasiassa ulkona. Meillä on sisällä jo yksi terrieriuros joka ei tule muiden kanssa toimeen. Lisää ei oikein voi majoittaa.

      Mutta joka ikinen pentu saa lapsuuden asua sisällä ihmisten kanssa ja pikkuhiljaa opetella asumaan ulkona. Silloin se menee kaikista parhaiten.

      Poista
  3. Mä olen varma, että kun se pentu teille tulee, niin sä oot mennyttä naista. Sä rakastut siihen täydellä sydämellä, ihan samalla tavalla kuin toisiinkin koiriin.
    Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noooh, katotaan nyt sitten. :)

      Onhan koiranpennut söpöjä, ei se siitä ole kiinni. Tuskin kukaan eläinrakas ihminen voi sanoa että inhoaa pentuja. Mutta pentu tuo mukanaan myös niitä ei-toivottavia asioita.

      Lisäksi mun on pakko kuskata sitä töissä mukana koska se ei oikein voi olla niin pitkiä päiviä yksin kotona eikä Mika ehdi käydä työpäivien aikana kotona.

      Meillä on kuitenkin ennestään jo 7 koiraa. Viisi sisäkoiraa. Näistäkin on tavallaan jonkinasteista huolta, murhetta, hoitamista ja vastuuta kokoajan. Kaksi ei mene siinä missä yksi, eikä viisi siinä missä kolme.

      Mulla on omia koiria 3 + Alli jo. Siksi en kaipaisi yhtään lisää ulkoilutettavia, enkä muitakaan. Mutta sellaista se on, Paavo on niin vanha että jos ei nyt pentua ota niin kohta ei ole yhtään koiraa jonka kanssa voisi käydä luolajahdissa.

      Poista
  4. Hö, parempaa olekkaan kuin pienet foxipennut <3 Saako sukutaulua udella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon samaa mieltä, erityisesti jos ne on jonkun muun omia.

      Periaatteessa olisi ollut ihan sama minkä rotuinen pentu on jos ei jaksaisi sitä hässäkkää mitä pentu tuo tullessaan. Jos vaan haluaisi nauttia niistä aikuisista koirista ja siitä suht harmonisesta tilanteesta.

      Vaikka kuinka koira olisi vaan toisen, niin tosiasia on, ettei sen hoitoa voi jättää vain toiselle. Että minäkö vaan ummistaisin silmäni jos pentu pyytää ulos enkä veisi sitä jos Mika ei ole kotona?! Jokusen koiran kokemuksella tiedän mitä elämä pennun kanssa on, enkä olisi kaivannut sitä nyt.

      Ollaan sovittu että koiria saa ottaa lisää jos niitä on rahaa hoitaa, pystyy hankkimisen toiselle perustella ja niitä oikeasti tarvitsee. Tämä on ihan ok sääntö silloin, kun itse haluaa koiraa. Jos ei halua se ei enää ole niin ok.
      Mutta whippetistä ei juurikaan ole luolakoiraksi. Harmi.

      Emä on Foxfighter´s Tixi ja isä A-Garry. Mika on varannut jo monta vuotta sitten Tixistä pennun jos sellaisia vielä tulee. Siinä ei paljon voi kissaa sanoa enää siinä vaiheessa kun pennut vihdoin syntyy.

      Poista
  5. On muuten törkeän hieno valkovuokko! Mut voikukkakuvakin on kaunis. Ja tietysti perunaa istuttava mies, sellaista kuvaa kelpaa jakaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun kerroin että porkkanat pitää sitten harventaa, niin Velipoika katsoi mua ja naurahti "Ei tarvi harventaa jos on istuttanut siemenet yksitellen". Kuulemma 350kpl reikää, mutta sitten loppui siemenet kesken. Mä niin tykkään tuosta ihmisestä. <3

      Poista
  6. Ihania kuvia :) Mulla on juurivesasta otettu pilvikirsikka pihassa, joka on kasvanut tosi nopeesti ja kukki ihanasti! Mut sit syyshortensia Vanille Fraise- näyttää ehkä heittäneen henkensä. Ei näy mitään eloa. Samoin kuolivat syksyllä istuttamani syysleimut ja pari tuijaa kupsahti myös. Gojimarjakin näyttää vainaalta. Talvi taisi viedä monta kasvia. Ja lehtokotilot yrittää kans, mut oon julistanut niille sodan ;) Katotaan saanko mä mitään kasvimaalle.Kasvihuoneen koitan laittaa viikonloppuna kuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pilvikirsikat on kyllä tosi nopeakasvuisia. Suorastaan uskomattomia. Mulla kasvoi tukinarut puun sisälle yhdessä kesässä.

      Viimetalvi on ollu tosi ankara, ihan tosi paljon kuollut kaikkia tavallisiakin kasveja. Mutta paljon on kuitenkin elossakin, pitää sitten iloita enemmän niistä.

      Mulla alkaa olla kasvimaa loppusuoralla. Mitä nyt enää pitäis saada pidettyä ne kasvit hengissä. Siinä onkin sitten työsarkaa taas yhdeksi kesäksi.

      Poista
    2. Joo. Huomasin saman ja kaupungilla angervot ja hanhikit on kärsineitä monin paikoin, samoin ruusut... :/ Hirveesti olis tarvinnu leikata alas mut ei oo kukaan kerinny...

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)