sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Yksi annos vihreää, kiitos!

Kanoilla on tänään ollut jouluaatto kun toin niille töistä kaikenlaista ylimääräistä vihreää. Herneenversoja, kauranversoja, härkäpapua ja näiden edellisten sekoituksia. Muutama kauralaatikko vielä jäi, ei makeaa mahan täydeltä tipuseni kuitenkaan.




Jonkinverran pihassa näkyy talvituhoja. Näissä laatikoissa pitäisi kasvaa mansikkaa. Selvästi koirat, kanat ja talvi on ollut niille liikaa, nimittäin löysin ainoastaan yhden taimen!

Päätin että tänäkeväänä en peitä havuja. Kuolkoot pois mikä kuolee.
Suurinosa tuijista näyttää ihan hyväkuntoisilta. Yllättävää sensijaan että yksi matala kuusi on ruskettunut, muistaakseni en ole sitä moneen vuoteen enää peitellyt. Mutta sellaista se on, istutetaan tilalle vaikka marjapensas! Eipä tarvi peitellä ja kasvaa missä vaan.

Mä en jotenkin jaksa kasveja joita tarvitsee kauheasti hoivailla. Mulla on muutakin tekemistä. Ei sillä että siihen peittelyyn nyt jotenkin kauhean kauaa menisi, mutta ei vaan. Mä en ole niitä ihmisiä jotka satsaa. Mä haluan pihan joka vaan on. Jota hoidetaan jos huvittaa. Josta kerätään raparperia ja nokkosta. Ja minttua. Ja viinimarjoja. Ja jossa otetaan valokuvia.

Pidin viikonloppuna kansalaisopistolle kurssin omenapuiden- ja erilaisten pensaiden leikkauksesta. Oli kyllä aktiivisia oppilaita, tosi mukava sellaisille on pitää kurssia. Mutta on se silti yllättävän raskasta. On raskasta koittaa kokoajan osata vastata kaikkiin kysymyksiin maan ja taivaan väliltä. Jos kaikkeen osaisin vastata mitä multa on kysytty niin pitäsi varmaan osata hiukan enemmän kemiaa, biologiaa ja ties mitä. Esimerkiksi eri pikku-koppakuoriaisten tunnistus ei ole mitenkään vahvinta alaani. :)

Ja ihan mahtava sää on ollut! Tekis mieli lähteä vielä pehmikselle. Kauppaan on mentävä jos aikoo huomenna töissä jotain syödä, eikö samalla vois käydä pehmiksellä? Mulla on jotenkin sellainen olo että olen sen ansainnut.




Ja pyysin tuota aviomiestäni ottamaan pari kuvaa musta ja kanoista. (heh, esittelin itseni viimeviikolla jostain syystä yhdelle naiselle "Hei, mä olen ton Mikan avovaimo" AVOVAIMO!!!! En ole koskaan edes kutsunut itseäni sellaiseksi, en ennen sitä naimisiinmenoakaan ja siitä on viikonpäästä kahdeksan vuotta...)

Missä järjestetään miehille vaimonkuvauskursseja?! Ottopoikakin on kehittänyt kuvaajana huomattavasti verrattuna mieheen joka asuu täällä.
Ja nyt sitten ei kukaan sano että on kyllä hyviä kuvia susta tai mä suutun.




16 kommenttia:

  1. Onnellisia kanoja sulla kun tuollaiset herkut tuodaan nokan eteen! Pehmiksen on oikeastaan aina ansainnut! Ei siihen nyt paljon tarvita!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Sen on ansainnut silloin kun itsestä siltä tuntuu.

      Poista
  2. Kyllä kanat saa olla tyytyväisiä kun ovat teille päässeet asumaan.
    Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
  3. Joo, ei sitä opekaan tai puutarhurikaan osaa vastata kaikkiin kysymyksiin. Sit on myös monta tapaa puutarhuroida. :) Mä panikoin omalla kurssilla, et osaanko vastata kaikkiin kysymyksiin vai joudunko olee "kattokaa googlesta" mut aika moniin osasin jotain sanoo. Sit voi myös sanoo, "en tiedä" :D Ihanii kanoi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin lääkäritkään osaa vastata kaikkiin maailman kysymyksiin sairauksisra. Ehkä ei siis puutarhureidenkaan tarvi. Pääasia että osaa etsiä vastauksia kuin se että osaa ulkoa kaiken. Niin mä ainakin ajattelen.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos! Tykkään siitä ittekkin tosi paljon ja olen äärimmäinen tyytyväinen että jaksoin sen tehdä loppuun vaikka hiukan kyllä tihkaisikin.

      Poista
  5. Mä oon yrittäny saada kanoja pihalle tässä nyt muutamana päivänä. Ihan oikeestikko sitäkin pitää YRITTÄÄ? Juu-u, kolme kanaa suostuu ulos, kuus kanaa ja kukko kökkii sisällä. Kun kolme daamia saapuu takas sisätiloihin, kukko ilmoittaa heidän olleen väärillä teillä. Taitaa meidän nuori kukko olla vielä melkonen paskahousu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukot on kyllä välillä melko typeriä. Tuntuu että kanat on paljon älykkäämpiä. :) Niinkuin naiset yleensäkkin.

      Poista
  6. Sinä kirjoitat niin kivasti, että näitä on aina ilo lukea.

    VastaaPoista
  7. No en tiedä oliko kuvat hyviä, mut saattaa olla että nauroin hieman ton viimeisen kohdalla :D että kiitos ja anteeksi, huumori ei oke millään ihan korkeimmalla tasolla tälleen väsyneenä ja kipeenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa olla, että itsekkin nauroin. Kiva kuva, eukko kaivaa nenäänsä...:D

      Poista
  8. Hahaa! Rohkaisevaa kuulla, että jollakulla on sama onkelma. Mun mieskään ei osaa kuvata. Musta on aina jotain tosi kummallisia otoksia (kohteessa ei siis ole mitään vikaa). Olenkin vähän luovuttanut ja häärin kameran kanssa yleensä itse niin, että minusta ei välttämättä ole yhtään otosta edes kesälomareissuilta. Koirasta ja isännästä on sitäkin enemmän. Kunpa mullakin ois joku Ottopoika kuvaamassa!

    T. Riina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ottopojan pitäminen ei aina ole pelkkää leppoisaa valokuvaamista. Meidän ottopoika on päättänyt itse siirtyä tähän rooliin, tuskin se yksin johtuu siitä että meille saa tulla koska vaan, meillä keitetään aina kahvia ja jutellaan. Mutta sillä on kyllä melko suuri osa. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)